Turun Sanomissa julkaistiin muutama päivä sitten merkittävä puheenvuoro Turun seudun kuntien yhteenliittymisen puolesta. Merkittävän siitä tekee paitsi se, että kyseessä olevan kirjoituksen takaa löytyvät kolmen eri puolueen edustajat, myös se, että se on yksi näkyvimmistä avauksista suur-Turun puolesta, joka tulee kehyskunnan päättäjiltä.Turku on Varsinais-Suomen ehdoton keskus. Yhtä selvää kuin tämä on se, että kaupungilla on edessään valtaisia haasteita. Ikääntyvä väestö, hyvätuloisten veronmaksajien valuminen ympäryskuntiin ja kasaantuvat ongelmat luovat aikapommin, joka uhkaa sysätä Turun ja sitä kautta pienellä viiveellä koko Turun seudun lopullisesti sivuraiteelle. Tämän vuoksi kaarinalaispäättäjien näkemyksiin on helppo yhtyä.
On toki luonnollista, että kuntaliitoksista tulisi olla hyötyä myös liittyville ympäryskunnille. On ymmärrettävää, että erinomaisten tunnuslukujen Raisio suhtautuu epäillen tilanteeseen, jossa sen hyvä työ palkitaan liitoksella ongelmissa painivaan keskuskaupunkiin. On kuitenkin niin, että väite siitä, että suotuisa kehitys olisi tapahtunut tyhjiössä, ei pidä paikkaansa. Mikäli Turun vetovoima hyytyy, kärsii siitä koko seutu- ja maakunta. Ongelmien keskittyminen Turkuun muiden kuoriessa kermat päältä uhkaa pitemmällä aikavälillä myös nykyisiä voittajia. Siksi uusia ratkaisuja tarvitaan. Lyhyellä tähtäimellä on jokaisen luovuttava jostain, jotta saamme pitkällä aikavälillä yhdessä enemmän.
Tulevaisuuden Varsinais-Suomi voisi koostua viidestä suurkunnasta. Alueella on neljä luonnollista keskusta; Turku, Salo, Loimaa ja Uusikaupunki, joiden ympärille voidaan tulevat kunnat koota. Tämän lisäksi Turunmaan saaristo muodostaa yhden omaleimaisen kokonaisuuden. Tällaiseen tilanteeseen on toki paljon matkaa, eikä siihen varmasti kertaheitolla päästä tai ole järkevää pyrkiäkään. Sitä voidaan kuitenkin pitää eräänlaisena päämääränä, jota kohti edetään pienin askelin.
Vaakunoiden katoamisen tienvarsista ei tarvitse tarkoittaa paikallisidentiteetin hapertumista. Aikoinaan meitä peloteltiin kansallisen identiteetin katoamisella, mikäli markasta luovutaan. Nyt meillä on euro ja kuinka moni on sen vuoksi vähemmän suomalainen? Suurissa kaupungeissa on kaupunginosaidentiteettejä, eikä vaikkapa mynämäkeläisyyden tai noustelaisuuden tarvitse suur-Turussa kadota. Rakenteisiin ei tule liiaksi rakastua, työnsä tehtyään ja kehityksen jarruksi muodostuttuaan on niiden aika kadota uusien ja parempien tieltä.
Tekstit
1 kommentti:
Kaarinalaisten ulostulo oli yllättävän jyrkkä, vaikka jotain erityistä odotettiinkin. Siellä on ymmärretty, että Kaarinan rahkeet eivät yksin riitä, vaikka erittäin vetovoimaisesta kaupungista onkin kysymys. Turun ja Kaarinan välinen raja on keinotekoinen, enemmän kartoissa ja kuntahallinnossa havaittavissa oleva katkoviiva, kuin ihmisten arkeen vaikuttava tosiasia.
Otit rohkeasti kantaa nykytilanteeseen verrattuna suorastaan jättimäisten kuntien puolesta. Olen kanssasi samaa mieltä, mutta varovaisuudellakin voi olla puolensa. Turku ei saa näyttäytyä suurena ahmattina, joka nälkäänsä nielee Nousiaisia kuin maan mutaa.
Kokonaan toinen asia on Raision olemassaolon oikeutus tulevaisuuden kuntamullistuksissa. Paikallisten päättäjien omahyväisyys vaikuttaa jo koomiselta - aivan kuin Raisio olisi itse synnyttänyt sen kaiken hyvän, mistä he nyt saavat nauttia. Jos riittävän päättäväistä linjaa ei pidetä, niin vaarana on Raisio-vetoinen kuntaliitos, johon kuulemma Maskut ja muut hyökkäävät välittömästi. Turussa kun on niin huonot palvelut ja kaikenlaisia sosiaalisia ongelmia.
Nyt turkulaisten (ja muidenkin vastuullisten maakunnan asukkaiden) tulisi keskittää huomionsa Kaarinan suuntaan. Hyvä tahto voi johtaa nopeastikin todellisiin muutoksiin. Suuremmat suunnitelmat - ja Raision ongelma - toteutetaan vasta Valtioneuvoston suosiollisella avustuksella.
Vahvasta Turusta hyötyvät kaikki, sillä kuntaverkkoa ei kannata tarkastella muutaman vuoden aikajänteellä. Kaarinalaiset avasivat keskustelun, nyt odotamme vastauksia muilta asianosaisilta.
Lähetä kommentti