Tämän päivän politiikassa imago on tärkeämpi kuin koskaan. Tästä on esimerkkejä niin Ruotsista kuin Britanniastakin. Suomessa imagokikkailun mestareita eivät kuitenkaan ole Kataisen kameleottikokoomus, eikä edes katastrofiministeri Saarela. Parhaiten kunnostautuvat vihreät.Prekariaattikeskustelu on hyvä esimerkki vihreän politiikan imagokeskeisyydestä toiminnan kustannuksella. Monet alan aktivistit viettävät aikaansa samanmielisten seminaareissa tuomitsemassa vasemmiston saamattomuuden tai sitten viettävät aikaansa erilaisissa katuaktioissa. Voidaan kuitenkin kysyä, mitä hyötyä tästä on ainoallekaan pätkätyöläiselle ollut, ellei muutamaa lisätyötuntia sotkun siivoajille lasketa? Todellista työtä pätkätyöläisten aseman parantamiseksi tehdään muualla, paikoissa, jonne vihreillä radikaaleilla ei ole edes halua mennä.
Mikäli vihreät olisivat aidosti huolissaan pätkätyöläisistä, voisi heidän kuvitella hakeutuvan yhteistyöhön ay-liikkeen kanssa. Näin ei ole. Vihreillä ei vaikuta olevan minkäänlaista vakavaa yritystä pyrkiä integroimaan vaikkapa SAK-laisia liittoja yhteistyöhön kanssaan työelämäkysymyksien suhteen. Tämä paljastaa prekariaattikeskustelun taustalla olevan pikemminkin imagotempun kuin todellisen vaikuttamisen halun. Edellä mainittu korostuu, kun muistetaan että, toisin kuin niin mieluusti väitetään, pätkätyöläisten asemaa on parannettu juuri parjattujen SDP:n ja SAK:n johdolla mm. neljän tunnin vähimmäistyöajan säätämisellä sekä ansiosidonnaisen turvan piiriin pääsyä helpottamalla.
Vihreät profiloituvat ympäristön ja työelämäkysymysten lisäksi mielellään myös globalisaatiokysymyksissä. On kuitenkin niin, että mikäli maailmanparantaminen todella kiinnostaa, on kysyttävä, missä on se kansainvälinen verkosto, jossa vihreitä tavoitteita edistetään? Kansalaisjärjestöyhteyksiä on, mutta valtiolliseen valtaan ja sitä kautta tehokkaaseen vaikuttamiseen tähtäävää verkostoa ei, eikä sitä ole syntymässäkään. Vahvoja vihreitä on Suomen lisäksi muutamassa länsieurooppalaisessa maassa, kun erilaisia sosialidemokraattisia puolueita löytyy miltei kaikista maailman maista. Siellä, missä keskustellaan leivästä ja maasta, ei vihreitä näy.
Vihreällä puolueella on ansionsa ympäristökysymysten nostamisessa politiikan keskiöön. Tätä tuskin olisi tapahtunut tällä vaudilla, mikäli vihreät eivät olisi organisoituneet poliittiseksi voimaksi. Heillä on myös riveissään useita erittäin loistavia yksilöitä, joille on helppo toivoa pelkkää hyvää kaikissa pyrinnöissään. Kuitenkin paino tässä yhteydessä on sanalla yksilö. Poliittista linjaa on vaikea ydinvoiman uskonnollissävytteistä vastustamista ja perustuloa, jonka määritelmä vaihtuu sen mukaan keneltä asiaa kysyy, lukuun ottamatta vaikea löytää.
Summa summarum; on syytä toivoa vihreiden löytävän paikkansa osana rakentavaa yhteiskunnallista keskustelua. Eväitä varmasti on, nykyistä järjestelmää arvostellaan monesti syystä. Vastuullinen vaikuttaminen ei toistaiseksi ole puolueelta oikein sujunut, silmänkääntötemput ja tuomiopäivän visiot sitäkin paremmin.
Kolumni julkaistu Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry:n jäsenlehti Debatissa 3/2006
Tekstit
5 kommenttia:
Näin on. Erittäin perusteltu kirjoitus. Vihreiden idea on siinä identiteetissä, jonka puoluekoneisto on itselleen rakentanut. Myös vihreiden tavoitteet on hahmotettavissa tätä kautta: ydinvoimaa tulee vastustaa ja perustuloa kannattaa siksi, koska nämä teemat ovat osa puolueen imagoa. Muissa kysymyksissä puolue käyttäytyykin sitten perinteisten oikeistopuolueiden tapaan, kuten sinivihreä yhteistyö monissa kaupungeissa todistaa. Näin ei välttämättä tarvitsisi olla: vihreilläkin voisi olla mahdollisuus kehittyä tavoitteita ennemmin kuin mielikuvia korostavaan suuntaan. Tällöin myös monet esteet punavihreän yhteistyön tieltä voisivat kadota.
"Vihreillä ei vaikuta olevan minkäänlaista vakavaa yritystä pyrkiä integroimaan vaikkapa SAK-laisia liittoja yhteistyöhön kanssaan työelämäkysymyksien suhteen"
Näin on. Itse asiassa tuntuu siltä, että kaikki itseään "edistyksellisenä" pitävät tahot katsovat imagonsa edellyttävän työmarkkinoiden sopimusjärjestelmän ja erityisesti SAK:n säännöllistä arvostelemista. Arvostelun sisältö paljastaa yleensä täydellistä tietämättömyyttä siitä, miten työelämään ja sosiaaliturvaan liittyvää lainsäädäntöä on viime vuosina uudistettu ja millaisia tavoitteita erityisesti palkansaajajärjestöillä on.
Kiitos Esa imagokehuista, minusta meillä vihreillä on ollut imagon -ja medianhallinnassa löysät housussa viimeistään vaalien alla. Ensi vaaleissa tullaan näkemään vasta ensimmäinen ammattimaisen näköinen vihreä vaalikampanja. Tätä taustaa vasten ihan kohtuullisesti on mennyt.
Vastuullinen vaikuttaminen sujui sen sijaan aivan hyvin molemmissa Lipposen hallituksissa, yhteistyöstä en ole kuullut suuremmin valituksia puolin enkä toisin. Toivottavasti yhteistyölle on saumaa tulevaisuudessakin. Talouspuolella emme ole olleet uskottavimmillamme, eilen oli vihreiden verolinjausten esittely, kyllä se perustulomalli aika selkeä jo on. Vihreät myös esittelevät vuosittain tasapainotetun varjobudjetin, mihin ei muualla oppositiossa ole pystytty.
Vihreät on nuori liike, mutta euroopanlaajuinen verkosto vahvistuu hyvää vauhtia. Viimeiset komeat vaalivoitot irtosivat Ruotsista, Saksasta, Itävallasta ja Kataloniasta.
Jussi turisi kyllä aivan asiaa. Lipposen hallitusten aikana vihreiden ryhmässä tapahtui huomattavasti vähemmän lipeämisiä hallitusrintamasta kuin demarien ryhmästä. Ja muuten: eräistä suurempien kaupunkien johtajapaikkojen menetyksistä saavat demarit syyttää ihan itseään, eivät vihreitä.
Näin tuumii tämä demari.
-Kyllä se SAK:kin prekariaattiaktivisteja on tavannut.
-Ydinvoiman vastustamisen väittäminen uskonnollissävytteiseksi on harvinaisen huono argumentti ydinvoiman puolesta. Tulee mieleen Nato-keskustelu, jossa kyse on aina huonosta keskustelukulttuurista siinä vaiheessa, kun joku ei suostu kannattamaan Nato-jäsenyyttä.
-Perustulomalli tulee. Kuitenkin keskustelun kannalta oleellisinta on, että halutaanko järjestelmää kehittää kohti suurempaa vai pienempää vastikkeellisuutta? Kontrolleja ja pakkoja vai autonomiaa ja resurssointia?
-Vihreää globaaliverkostoa ollaan rakentamassa. Maailman vihreät nuoret tapaavat jo tammikuussa Nairobissa. Demareilla on tässä suhteessa ne sata vuotta etumatkaa.
-Jos Vihreät tekevät yhteistyötä Kokoomuksen kanssa jossain niin se merkitsee välittömästi oikeistolaisuutta. Mites sinipunayhteistyö esim. Tampereella kuinkas monta vuosikymmentä?
Lähetä kommentti