Sosiaalinen Eurooppa - mahdollinen Eurooppa

Eurooppa ja EU tarvitsevat uuden suunnan. Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten tulokset olivat paljonpuhuva esimerkki eurooppalaisen projektin vakavista vaikeuksista. Innokkaimmat olivat valmiita näkemään tuloksissa kansallisvaltioiden vastaiskun, mutta erityisesti näissä maissa kyse oli sisäpolitiikan lisäksi eurooppalaisen integraation legitimiteettikriisistä. Eurooppalainen projekti, sellaisena kuin se nyt eurooppalaisille näyttäytyy, ei enää saanut taakseen kansalaisten enemmistöä. Keskeisin syy tähän on sosiaalisen ulottuvuuden liian kauan jatkunut laiminlyönti.

Kukaan ei varmasti kiistä taloudellisen menestymisen merkitystä, mutta järjestelmän legitimiteetin ja myös toiminnan kannalta sosiaalisen ulottuvuuden sekä hyvinvointipolitiikan kehittämisen on noustava yhdentymisprojektin johtavaksi teemaksi. Miksi kansalaiset tukisivat kaukaiselta ja eliittivetoiselta tuntuvaa hanketta, joka ei onnistu osoittamaan konkreettisia hyötyjään parantuneiden palveluiden tai taloudellisen turvallisuuden muodossa? Erityisen polttavaksi tämä kysymys muodostuu niissä valtioissa, joissa hyvinvointivaltion kehittyminen on edennyt pitkälle.

Monissa valtioissa Euroopan Unioniin suhtaudutaan pelonsekaisin tuntein, koska se on nähty kansallisia hyvinvointipalveluita uhkaavana tekijänä. Ajoittain näin on ollutkin. Oleellista on kuitenkin nähdä, että nykymaailmassa EU on paras toivomme ylläpitää jatkossakin korkealaatuista hyvinvointivaltiota ja hallita globaaleja markkinavoimia. Umpisolmu, jossa EU:lle ei haluta antaa toimivaltaa esimerkiksi verotuksen alueella, vaikka taloudellinen yhdentyminen ja globalisaatio rajaavat kansallisen politiikan mahdollisuuksia tällä alueella, on kestämätön.

Kansalliset hyvinvointivaltiot ovat onnistuneet tuottamaan yhteistä kansalaisuutta. Suomessa ihmiset ovat ylpeitä hyvinvointivaltiostaan; suomalainen järjestelmä on kyennyt tuottamaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta, nopeaa taloudellista kasvua ja onnistumisen mahdollisuuksia kansalaisilleen. Julkinen valta ansaitsee kansalaisten arvostuksen toimimalla tehokkaasti heidän tavoitteidensa eteen, palvelemalla yhteiskuntaa. Tämä kehitys on saatava konkretisoitua Euroopan tasolla. Eurooppalaisemman identiteetin syntyminen palvelee myös unionin alkuperäistä tarkoitusta, pysyvän rauhantilan saavuttamista mantereella.

***

Sosiaalisen Euroopan rakentaminen voi tapahtua kolmella tasolla. Ensinnäkin kyse on sellaisista järjestelyistä, jotka mahdollistavat hyvinvointivaltioprosessin jatkamisen ja syventämisen kansallisella tasolla, kansallisissa hyvinvointivaltioissa. Tämä tarkoittaa sellaisten lainsäädännöllisten puitteiden luomista, joilla kyetään estämään haitallinen verokilpailu sekä työehtojen ja palkkojen polkeminen.

Käytännössä tämä tarkoittaisi minimiverotasoja eräille liikkuville verokannoille ja haittaveroille, sekä yhteisiä sääntöjä verojärjestelmien rakenteelle. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena voisivat olla veroratkaisujen ohella ostovoimakorjatut minimipalkat jäsenvaltioissa. Luomalla yhteisiä sääntöjä ja puitteita eurooppalaisella tasolla luodaan toimintatilaa kansalliselle politiikalle. Vero- ja palkkakilpailun laimentuminen vähentää ylikansallisen pääoman valtaa suhteessa kansallisiin hallituksiin.

Toinen sosiaalisen Euroopan tasoista on eurooppalaisen hyvinvointivaltioprosessin taso. Suurimmasta osasta sosiaali-, työllisyys-, koulutus- ym. politiikan käytännön sovelluksista on tulevaisuudessakin tarkoituksenmukaista päättää kansallisella tasolla. On kuitenkin olemassa tarve myös eurooppalaisella tasolla tapahtuvalle uudelleenjaolle.

Työllisyyden parantamisen tulee olla eurooppalaisen uudistusprosessin kärkipäässä. Tätä voidaan tukea erityisesti mahdollistamalla naisten entistä laajempi osallistuminen työmarkkinoille. Tämä vaatii määrätietoisia toimenpiteitä naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi sekä työnteon mahdollistavaa sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmää. Työllisyystavoitteen voimakkaampi korostaminen vaatii muutoksia myös Euroopan keskuspankin toiminnassa. Inflaatiotavoitteen rinnalle on nostettava entistä vahvemmin työllisyystavoite samalla kun pankin hallintoa on pyrittävä avaamaan demokraattiselle vaikuttamiselle.

Työllisyyden ja tasa-arvon ohella merkittäväksi toiminnan kentäksi nousee sosiaaliturva- ja koulutusjärjestelmien kehittäminen kaikissa EU-maissa, mutta erityisesti uusissa, köyhissä jäsenmaissa. Tämä on paitsi solidaarisuutta käytännössä, pitemmällä tähtäimellä myös kehittyneempien jäsenvaltioiden etu uusien markkinoiden muodossa. Elintason paraneminen uusissa jäsenmaissa myös vähentää tarvetta kilpailla matalilla palkoilla tai heikoilla työehdoilla. Euroopan tasolla tapahtuva uudelleenjako vaatisi EU:n budjetin huomattavaa kasvattamista ja rahastojen toiminnan uudelleensuuntaamista.

Toiseen tasoon liittyy läheisesti tavoite EU:n päätöksentekojärjestelmän demokratisoinnista ja yksinkertaistamisesta. Demokratisoiminen tarkoittaa ennen kaikkea poliittista vastuullisuutta, kansalaisilla tulee olla oikeus avoimeen poliittiseen kulttuuriin ja järjestelmään, jossa valta ja vastuu sijaitsevat tunnistettavassa paikassa. Samalla heille annetaan valta päättää Euroopan suunnasta. Käytännössä tämä demokratisointi tarkoittaa EU:n kehittämistä täysimääräisen poliittisen unionin suuntaan.

Tulevaisuudessa komissiosta tulee luoda EU:n poliittinen hallitus, joka on riippuvainen Euroopan parlamentin luottamuksesta. Komission kokoonpanon tulee heijastaa Euroopan parlamenttivaalien poliittisia voimasuhteita. Euroopan parlamentti ja nykyinen neuvosto voitaisiin yhdistää yhdeksi kaksikamariseksi parlamentiksi, jossa alempi kamari edustaa kansalaisia ja ylempi jäsenvaltioita. Kaiken EU-lainsäädännön tulee kulkea molempien kamarien läpi ja saavuttaa hyväksyntä näissä molemmissa kamareissa.

Sosiaalisen Euroopan kolmas taso on globaali taso, joka on läheisesti yhteydessä kahteen edelliseen tasoon. Tällä tasolla kyse on ennen kaikkea unionin toimimisesta sellaisten globaalien rakenteiden käyttöönoton puolesta, joilla pyritään hillitsemään globalisaation haittavaikutuksia ja jakamaan sen kiistattomia hyötyjä tasaisemmin kansalaisten kesken.

Palveluiden vapauttamista koskevissa neuvotteluissa ei tule vaarantaa minkään maan mahdollisuuksia harjoittaa elvyttävää politiikkaa tai järjestää kansalaistensa tarvitsemat palvelut haluamallaan tavalla. Kehitysmaiden tuotteille on taattava reilu markkinoillepääsy sekä kartoitettava mahdollisuudet velkajärjestelyihin, jotta maat pääsevät itse muokkaamaan autonomisesti omaa kohtaloaan ilman kohtuutonta riippuvuussuhdetta.

Globaalilla tasolla EU:n tulee olla edelläkävijä niin ilmastoneuvotteluissa kuin taloudellisten ohjailumekanismien käyttöönotossa. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. valuutanvaihtoveron käyttöönoton edistämistä yhdessä muiden innovatiivisten kehitysrahoitusmekanismien kanssa.

Kirjoitus julkaistu Suomen Attacin Euroopan tulevaisuus-keskustelufoorumilla