maanantaina, tammikuuta 15, 2007

Kaupunkivisioita

Suomalaiset kaupungit ovat monelta osin verrattain masentavia paikkoja. Historiallista rakennuskantaa ei joko ole ollut tai sitten se on saanut väistyä tehokkaamman rakentamisen tieltä. Osa näistä on ollut kaupungin uudistumisen kannalta tervetulleita ratkaisuja, osa taas hirvittäviä virheitä. Erityisen suuresta tuhoamisvimmasta on kärsinyt Turku.

Purkamisia suurempi ongelma on kuitenkin monin paikoin ollut mielikuvitukseton ja esteettisesti köyhä rakentaminen. Joskus tuntuu, että säästäminen tapahtuu väärissä kohdissa. Sillä ei katsota olevan merkitystä, että ihmiset joutuvat katselemaan rumia rakennuksia, kunhan tehokkuus on huipussaan. Helsingin Vuosaaren Cirrus on hyvä esimerkki tästä. Alunperin arkkitehtuurikilpailun voittanut ehdotus raakattiin, koska se oli liian kallis. Hinta maksetaan nyt seuraavan sadan vuoden ajan tympeän möhkäleen tuijottamisena.

Itse korostuneen urbaanina ihmisenä kaipaisin suomalaisiin kaupunkeihin lisää kokemisen arvoisia paikkoja omine tunnelmineen. Turussa on mielestäni paikoin onnistuttukin. Jokiranta on kesällä upean tunnelmallinen kohde. Niinä kesinä, jotka olen viettänyt Helsingissä, olen kaivannut vastaavaa kokonaisuutta pääkaupunkiin. Rantaviivaa on kymmeniä kilometrejä, mutta missä ovat viihtyisät ravintolat ja pubit, jotka voisivat toimia Turun mallin mukaan laivoissa puistokatujen varrella? Kruunuhaka on mitä viehättävintä aluetta, mutta se kuolee virka-ajan jälkeen. Esplanadilla voi köhiä henkilöautojen pakokaasun katkussa. Miten muissa maissa keskustat on pienemmissäkin kaupungeissa kyetty muuttamaan kävelyalueiksi gallerioineen ja baareineen, mutta meillä tämä ei onnistu, ei kirveelläkään.

Pitkän aikavälin tavoitteena tulee suomalaisissakin kaupungeissa olla sellaisten kaupunkikeskustojen rakentaminen, joissa autot on siirretty maan alle ja jonne tullaan kätevästi joukkoliikenteellä. Erilaiset harrastusmahdollisuudet, kuten vaikka luistinradat, pitkään auki olevat klubit, galleriat ja pikkuliikkeet luovat mukavaa tunnelmaa. Ihmiset saadaan lähtemään liikkeelle tapaamaan toisiaan, kun julkisesta tilasta luodaan viihtyisää ja kutsuvaa. Tällä voi olla jopa kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Suomea on liian kauan rakennettu siten kuin maan kaupungeista haluttaisiin tehdä maaseutua ja maaseudun kirkonkylistä kaupunkeja. Tämä on johtanut huonoon maankäyttöön, ekologisesti kestämättömään yhdyskuntarakenteeseen ja epätarkoituksenmukaiseen liikennesuunnitteluun. Pyrkimällä siirtymään kohti kiinteämpiä ja tiiviimpiä kaupunkeja, joihin suunnitellaan omalla identiteetillään varustettuja alueita, teemme myös ympäristötekoja.

6 kommenttia:

Niko kirjoitti...

"pitkään auki olevat klubit, galleriat ja pikkuliikkeet luovat mukavaa tunnelmaa"

Niin loisivatkin, jos demarit eivät sääntelypolitiikallaan niitä tappaisi. Mikä tahansa SDP:n tai ay-liikkeen taholta tuleva "työelämän uudistushanke" merkitsee lähes poikkeuksetta lappua uusien pienyrittäjien luukuilla.

Ja käsittääkseni demarit eivät ole olleet innokkain taho vapauttamaan niiden klubienkaan aukioloja, jotta saisivat olla myöhään auki. Tai muidenkaan yritysten.

P.S. Eikö kirjautuminen ja sanaverifikaatio riitä spämminestoon; miksi vielä moderointikin? Meillä ei ole kumpaakaan noista käytössä, ainoastaan Akismet suodattamassa spämmit pois, eikä ongelmia ole ollut.

hna kirjoitti...

Niin... Aika moni alkaa olla sitä mieltä, että jo riittää! Joku tolkku siihenkin mitä rakennetaan, miten rakennetaan, millaista rakennetaan ja etenkin kenen ehdoilla.

Onko rakennuttajilla liikaa valtaa ja toisekseen liian kapea katse omaan alaansa? Ymmärrettäväähän on, että viivan alle koetetaan saada jäämään enemmän ja enemmän. Mutta missä on sisäinenpalo tehdä jotain hienoa?

Jos arkkitehtuuri on ns. sielutonta, niin sitten on ihan sama kuka suunnittelee, jos edes mitään suunnittelee. Jos rakennuttajilla on kuitenkin "karsintalista" heti olemassa ja lopputulema on ihan samaa mitä edellinenkin ja sitäkin edellinen projekti, niin...

Persoona on kaupungille tai kylälle minusta olennaista. Ei tarvitse olla kuin naapuri pitäjä. Koska se on tylsää.

HElsingistä koetetaan tehdä "eurooppalaista metropolia" ja sitä eri tahot repivät eri suuntiin. Sitä millainen Helsingin KUULUISI olla.

Mutta sitten kuitenkaan omalla voimallaan asioiden harvoin annetaan vain muodostua ja kehittyä. EI! Pitää olla joku suunnitelma, kuten Musiikkitalo. Joku "sivistynyt ja eurooppalainen tavoite".

Ja sitten tulee rakennuttaja ja sanoo: "Tämä on liian kallis toteuttaa, otetaan ainakin eristeet pois."

Esa Suominen kirjoitti...

Nähdäkseni ongelma ei niinkään ole, kuten Nikon mielestä ilmeisesti on, työntekijöiden liian hyvässä asemassa, vaan pikemminkin siinä, ettei Suomeen ole juurtunut sellainen kulttuuri, jossa ulkona syöminen tai yhdessäolo julkisilla paikoilla on luonteva osa käyttäytymistä ja ajanviettoa. Minusta sitä kohti voidaan pyrkiä muillakin tavoin kuin polkemalla ihmisten oikeuksia.

Toki taloudellisiakin kannustimia tarvitaan, ravintolaruuan alv:n alennus olisi sellainen, samaten alkoholiverotuksen tarkistaminen siten, ettei se suosisi kalsarikännejä vaan ravintolassa tapahtuvaa alkoholin nauttimista (mikäli sitä halutaan nauttia).

Nikolta kyllä kysyisin, tätäkö on kokoomuslainen "työväenpuoluelaisuus". Työntekijöiden etuja ei näemmä saa ajaa ja turvallisuutta tai mukavuutta lisäävät uudistukset nähdään haitallisina. Pitäisi avata silmät ja havaita, että työntekijöiden ansiotasosta ja jaksamisesta huolehtiminen on myös taloudellisesti järkevää, inhimillisyydestä puhumattakaan. Väitätkö oikeasti silmät kirkkaina, että esimerkiksi tällä hetkellä baarihenkilökunnan lasinblokkarien työolot ovat liian hyvät ja heidän asemaansa pitäisi heikentää?

Moderoinnin otin aikoinaan käyttöön, kun blogiin ilmestyi tietämättäni (asian puolin ja toisin) erittäin alatyylistä ja loukkaavaa kielenkäyttöä. En katsonut aiheelliseksi moista julkaista. Internetin ihmemaa kyllä tarjoaa mahdollisuuden levittää senkaltaista propagandaa muuallakin. Asiallista kritiikkiä ja keskustelua kyllä julkaisen mielelläni.

Niko kirjoitti...

Kuka tässä on puhunut työntekijöiden aseman huonontamisesta? Tuo on juuri tuollaista vastakkainasettelua, jonka aika pitäisi olla ohi. Työntekijän ja työnantajan edut ovat useimmissa tapauksissa yhteiset. Demaripolitiikka tarkoittaa yleensä lähinnä byrokratian lisäämistä, josta hyötyvät enimmäkseen hallintovirkamiehet ja suuryritykset (joita byrokratian hoitaminen rasittaa suhteessa pienyrityksiä vähemmän).

Yksi hyvä esimerkki on yhteistoimintamenettelyn laajentaminen pienempiin yrityksiin. Yleisemmällä tasolla ongelma on se, että liiketoiminnan byrokratia on mitoitettu suuryritysten mukaan ja rasittaa pienempiä yrityksiä suhteessa enemmän. Miksi esimerkiksi pitää erikseen kerätä työnantajamaksuja?

Tilanteeseen vaikuttaa myös yhteiskunnallinen sääntely yleisemmällä tasolla. Esimerkiksi asuminen on kallista siksi, ettei edullisia asuntoja saa rakentaa. Itse asun vaatimattomasti varustellussa ja pienessä yksiössä, koska olen onnekseni löytänyt sellaisen tsaarinaikaisesta talosta. Nykyisillä rakennusmääräyksillä tällaista ei saisi enää tehdä. Vaatimattomien ja pienten asuntojen hintataso nousee siten keinotekoisesti, koska uusia sellaisia ei saa rakentaa. Viihtyisässä kantakaupunkiympäristössä asumisen hinta nousee myös, koska nykyisillä säädöksillä ei uutta kantakaupunkia voi enää rakentaa.

Ja kaikkea tuota sääntelyä tässä maassa vakaimmin kannattaa SDP.

(kommentti saattoi tulla kahteen kertaan - en ole varma, koska näillä demariasetuksilla yhden blogikommentinkin kirjoittaminen vaatii niin monen lomakekentän täyttämistä kuin olisi valtion virastossa asioimassa; ei pysy kärryillä, missä mennään; tuo sanaverifikaatiokaan ei ikinä mene ensimmäisellä yrittämällä kohdalleen)

Tuomas Tuure kirjoitti...

Rakennusten purkamiseen ja kaupunkirakenteeseen liittyy monia ongelmia. Esimerkiksi Tampereella Värjäämön purkamiseen vaikutti takuulla se, että erilaiset rakennusfirmat ostavat sivukaupalla tilaa Kokoomuksen vaalilehdistä. SDP yleensä tukee kyseistä kehitystä, eikös sitä siellä kutsutakin Turun taudiksi?

Kaupunkirakenteessa ongelmana on kauppakeskuskehitys, jota Vihreät etenkin pienillä paikkakunnilla yleensä puolustavat yksin. Kävelykeskusta on mainio malli, joka ei edelleenkään edellytä maanalaista autoliikennettä.

Esa Suominen kirjoitti...

Yt-laki. YhteisTOIMINTAlaki. Eli yhteistoimintaako ei tarvita? Liika byrokratia tappaa ja on pahasta, siitä olen Nikon kanssa samaa mieltä, sen sijaan sen suhteen, etteikö jonkinlaisia pelisääntöjä tarvittaisi, olemme ilmeisesti eri leireissä.

Vastakkainasettelua on nimenomaan se, että pyritään murtamaan ne rakenteet, jossa konsensusta ja yhteistä etua etsitään. Tällä tarkoitan esimerkiksi kolmikantaa. Toki vastakkainasettelun purkaminen voi tarkoittaa (ja Kokoomuksen ohjelmassa tarkoittaakin) myös sitä, että toinen osapuoli voi sanella ehdot ja toiset vain kuuntelevat ja hyväksyvät ehdoitta kaiken, koska eivät voi siihen vaikuttaa. Yhteistyötä ja konsensuksen rakentamista tällainen toiminta ei kuitenkaan ole. Suomalainen malli on perustunut vastakkainasettelun vähentämiseen, nyt mustaa puhutaan valkoiseksi.

On paljon hyviä pienyrityksiä, missä aidosti etsitään yhteistä etua ilmankin lakeja, mutta on myös paljon niitä, joissa näin eivät asiat ole. Tämän vuoksi sääntöjä tarvitaan. Tällä lisätään työelämän turvallisuutta, riskinottokykyä ja sitä kautta kotimaista kysyntää --> työpaikkoja ja hyvinvointia. Tämä aihe ansaitsisi oikeastaan oman kirjoituksensa, pitää värkkäillä niin voimme Nikon kanssa jatkaa erää.

Kauppakeskusten vastainen toiminta (tätä oletan Tuomaksen tarkoittavan) ei ole tahtonut vihreiltä ainakaan Espoossa onnistua, sen paremmin kuin Helsingissäkään. Espoossa vihreiltä kesti kauan, kauan tulla demarien alusta asti kannattaman metron taakse. Seurauksena täysin kestämätön yhdyskuntarakenteen hajoaminen ja yksityisautoiluun perustuva suurkaupunki. Kiitos ympäristöpuolue. Ilmeisesti Espoon vihreille aitoa luonnonläheisyyttä on se, että jokaisella on oma piha.