Vastakkainasettelun aika?

Viime viikolla keskusteltiin laajalti porvarihallituksesta ja porvariallianssin syntymisestä. Ajatus on monella tapaa mielenkiintoinen. Vaikka pidänkin nykyistä tilannetta monella tapaa hyvänä ja monenlaiset vaihtoehdot sallivana, on ajatuksella mielenkiintoista leikitellä. Mitä tapahtuisi, jos Suomen porvarit yhdistäisivät voimansa? Mitä se tarkoittaisi suomalaisen politiikan kannalta?

Porvaripuolueet tuskin tulevat koskaan yhdistymään, mutta Ruotsin kaltainen allianssi voisi olla hyvinkin mahdollinen. Mikäli näin kävisi, se todennäköisesti johtaisi käytännöllisesti katsoen kaksipuoluejärjestelmään. Toisaalla sosialidemokraattisjohtoinen vasemmistoblokki, toisaalla porvariblokki. Näiden sisällä toki toimisi monenlaisia puolueita, mutta vaihtoehdot olisivat selkeät.

Toisaalta tämänkaltainen blokkipolitiikka karsisi hallitusvaihtoehtoja, heikentäisi mahdollisuuksia harjoittaa kansallisesti yhtenäistä politiikkaa ja syrjisi pieniä puolueita, toisaalta taas se voisi olla demokratian ja julkisen keskustelun kannalta jopa tervehdyttävä tilanne. Tästä esimerkkinä voi toimia vaikkapa Norja. Ennen heidän viime parlamenttivaalejaan sosialidemokraattinen Työväenpuolue, Sosialistinen vasemmistopuolue ja Keskusta tekivät yhteisen vaaliohjelman, joka oli yhtä kuin hallitusohjelma mikäli nämä kolme puoluetta saavat parlamenttienemmistön. Näin kävikin ja punavihreä vaaliohjelma on punavihreä hallitusohjelma. Kansalaiset saivat siis puolue- ja ehdokasvalintansa ohessa äänestää suoraan hallitusohjelmaa ja hallituspohjaa.

Suomessa vaaliohjelmat ovat joko toiveiden tynnyreitä tai sitten riittävän ylimalkaisia. Toiveiden tynnyrit ovat täynnä lupauksia, joita ei aiotakaan pitää, yleisellä tasolla liikkuvien ohjelmien pohjalta puolestaan voidaan aina väittää, että ohjelma toteutui jossain muodossa ja tapoja toteuttaa se on tuhansia. Koko politiikan suunnan määrittelevän hallitusohjelman lopullinen sisältö valmistellaan piilossa, eivätkä kansalaiset pääse ottamaan siihen suoraan kantaa. Tässä on selkeä demokratiaongelma suhteessa norjalaiseen malliin, jossa vaihtoehdot olivat selkeitä ja näkyvissä.

Mitä siis tapahtuisi, jos Suomessa syntyisi vahva porvariblokki, ruotsalaistyyppinen allianssi? Keskusta, Kokoomus ja Kristillisdemokraatit RKP:llä vahvistettuna todennäköisesti hallitsisivat Suomea jonkin aikaa niiden yhteenlasketun kannatuksen ollessa kova. Toisaalla olisi vasemmistoblokki, joka järjestäytyisi SDP:n ympärille. Tämän lähtökohtainen kannatus olisi kaukana porvareista, mutta kuten presidentinvaalit ovat toistuvasti osoittaneet, kahdesta vaihtoehdosta valittaessa vasemmisto pystyy keräämään merkittävän määrän ääniä ja jopa saavuttamaan enemmistön, mikäli vihreät ovat osa tätä kokonaisuutta.

Vihreät muodostavat tämän yhtälön ongelmallisimman kohdan. Suomen vihreät, monista eurooppalaisista sisarpuolueistaan poiketen, eivät ole erityisen vasemmistohenkisiä, monien kaupunkien kunnallispolitiikassa tilanne on oikeastaan päinvastainen. Ei olisi mikään itsestäänselvyys, että blokkimallissa vihreät pyrkisivät yhteistyöhön vasemmiston kanssa. Tosiasia on, että kansalaisille selkeiden vaihtoehtojen olemassaolo vaatisi vihreiltä puolensa valitsemista. Muuten ennustettavuus ja demokratia-aspekti kärsisi.

Nykyisenkaltainen joustava poliittinen rakenne on palvellut Suomea hyvin ja blokkiutuminen saattaisi turhaan vähentää mahdollisuuksia erilaisten koalitioiden syntymiselle, vastakkainasettelun kärjistymisestä ja siitä seuraavista ongelmista puhumattakaan. Ajatusleikkejä on kuitenkin hauska harjoittaa. Porvarihallituksia meillä on jo kokeiltu, miltäköhän näyttäisi punavihreän enemmistöhallituksen Suomi?