Hei me kampanjoidaan

Kun Suomessa ei enää muusta näemmä voida puhua, puhutaan mainoksista. Lehtiä kiinnostavat ennen kaikkea puolueiden mainosbudjetit, vaalipäälliköt antavat lausuntoja eivät lapsiperheiden tai eläkeläisten asemaa koskevista aloitteistaan vaan mainoskampanjoidensa ilmeestä. Viimeisin kohu vesilasissa syntyi SAKn kampanjasta, jonka oikeistopuolueet riensivät leimaamaan mustamaalaamiseksi.

Mainoskampanjan laadusta ja loukkaavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta muutama pointti liittyen ay-liikkeen kampanjointiin ylipäätään. Miksi sitä ilmiönä paheksutaan? Miksei ay-liike saisi käyttää omia jäsenmaksutulojaan äänestäjien aktivointiin, varsinkin kun äänestysprosentti näyttää jäävän alhaiseksi? Pelottaako Kokoomusta, että tämä väki äänestää väärin?

Jos he pitävät SAKn kampanjaa lapsellisena, voisivat he varmasti luottaa äänestäjien omaan arvostelukykyyn tässä asiassa eikä nillittää televisiossa. Ja miksi televisiouutisissa esiintyy Sauli Niinistö? Niinistön virallinen asema Kokoomuksessa lienee tällä hetkellä uusmaalainen kansanedustajaehdokas. Kuka vetää vankkuria, Rautakansleri Niinistö vai se kiltinnäköinen kuopiolainen kaveri, joka ilmeisesti on sittenkin ihan aidosti vain pelkkä koriste.

Sama laulu kampanjoinnista on muuten kuultu ennenkin, silloin kun puhuttiin Oikeusministeriön äänestysaktiivisuuskampanjasta. Tätäkin paheksuttiin, koska sen pääpainopiste on lähiöissä. Lähiöissä on myös alhaisin äänestysprosentti. Arvoisa oikeisto, ettekö halua aktivoida kansalaisia uurnille, eikö se ole mielestänne tärkeää? Ja eikö julkisten varojen käyttö niissä kohteissa, joissa ongelmat ovat suurimmat, ole tarkoituksenmukaisinta? Miksi kampanjoida siellä, missä yli 90% äänestää jo nyt? Ja toisaalta, niitä äänestyspäiväpipoja voi käyttää Westendissäkin, eivätkä kynätkään lakkaa siellä kirjoittamasta.

Kokoomus ja Keskusta puhuvat kauniisti demokratiasta ja osallistumisesta, mutta erityisesti Niinistön joukkueen käytös osoittaa nopeasti sen, ettei heidän maailmassaan jokainen ääni ole yhtä arvokas. Demokratian tärkeydestä puhuvat äänet halutaan vaientaa siellä, missä uhkana on vasemmiston menestyminen vaaleissa.

Kaikki tämä osoittaa sen, ettei Kokoomus usko itsekään omaan kykyynsä puhua vähempiosaisten asioista tai ajaa heidän asioitaan. Se osoittaa myös sen, että sama puolue suhtautuu lähiöiden ihmisiin tai työntekijöihin täysin tahdottomina muovailuvahoina vailla kritiikin kykyä. Minusta se kertoo samalla kaiken kertomisen arvoisen Kokoomuksesta puolueena ja heidän ihmiskäsityksestään.