maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Työtä, tasa-arvoa ja onnea

Työelämän tasa-arvo puhuttaa. Jopa Kokoomus vaikuttaa olevan vaalien vuoksi huolissaan palkkaeroista. Tervetullut huoli, jonka puolueen lukuisat kuntapäättäjät toivon mukaan muistaisivat myös huhtikuun puolella. Toistaiseksi näytöt ovat olleet valitettavan vajavaisia, tutuksi on pikemminkin tullut kunnallisten palveluiden hitaan kurjistamisen malli, jotta saadaan lisäpontta palveluiden ulkoistamiselle myös silloin kun se maksaa enemmän kuin oma tuotanto.

Lähtökohtaisesti kaikki varmasti kannattavat palvelualojen palkkatason suhteellista parantamista. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten tähän voidaan päästä? Oikeistopuolueet lietsovat katkeruutta ja jopa vihaa esimerkiksi teollisuuden työntekijöitä kohtaan, pyrkien kääntämään julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät toisiaan vastaan. Kyseessä on kuitenkin poliittisten tarkoitusperien vuoksi tehty silmänkääntötemppu totuuden ollessa toisenlainen.

On vaikea ymmärtää miten vaikkapa paperimiesten palkkojen alentaminen parantaisi terveydenhuollon tai kirjastojen palkkausta. Päinvastoin, julkisten alojen palkat maksetaan veroista ja progressiivisen verotuksen maassa eläessä korkeista palkoista maksettavat kookkaammat verot antavat yhteiskunnan käyttöön varoja, joita voitaisiin käyttää parempiin palkkoihin myös julkisella sektorilla. Teollisuustyöntekijöiden palkka-ale todennäköisesti pikemminkin vaikeuttaisi hoitajien ja opettajien asemaa lisäarvon valuessa kevyesti verotettuihin voittoihin tai ulkomaille. Solidaarisuutta toki tarvitaan ja teollisuusliittojen tulisikin antaa voimakasta tukea naisvaltaisten palvelu- ja julkisten alojen liittojen oikeutetuille vaatimuksille yli keskusjärjestörajojen.

Edistystä on siis saavutettava. Palkkaeroihin on kyettävä puuttumaan ja työmarkkinaosapuolten olisi löydettävä tapoja korjata syntynyttä epätasa-arvoa. Sama koskee muita kuluja. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken odottaa yhä tapahtumistaan, vaikka kehitystä onkin tapahtunut. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkia tasa-arvo-ongelmia. Perhevapaat jakaantuvat epätasaisesti eikä siihen vanhemmuuden kustannusten tasaus auta. Tämä syrjii nuoria naisia nuorten miesten eduksi. Vaikka kustannukset jaettaisiinkin, jää jäljelle sijaisten etsintä, työhön ohjaaminen ja henkilöstöepävarmuus.

Tämän vuoksi myös perhevapaapuolella olisi kyettävä uudistuksiin. Suomessa on edettävä kohti mallia, jossa vuoden mittainen vapaa jaettaisiin kolmeen yhtä pitkään osaan, kolmannes isälle, kolmannes äidille ja kolmannes perheen oman tahdon mukaan jaettavaksi. Tällä kyettäisiin tukemaan aktiivista isyyttä ja vähentämään sukupuolten välisiä eroja. Tämä yhdistettynä taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa tapahtuvaan päivähoitomaksujen alentamiseen tai jopa poistoon olisi tuntuva kädenojennus lapsiperheille sekä askel kohti työelämän tasa-arvoa ja työn ja perheen parempaa yhteensovittamista.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 5.3.2007

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Missä teidän nuorten sossujen pelisilmä on ? Alan jo epäillä. Nää vaalit on v. 2007, ei sata vuotta sitten. Jos porvarit voittaa, syy on sinun ja kaltaistesi. Ne Kataisen ja Niinistön sekoomusmainokset hakee typeryydessä vertaistaan, jonka alle pääsi vain s a k .

Jukka Särkkä

Antti Alaja kirjoitti...

Ansiokasta analyysiä viime päivinä Esa!

Uskomattomin piirre tässä mainoskohussa on se, että Alpo Rusi ja jotkut kokoomuslaiset syyttävät SAK:ta vakavalla naamalla kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Gimme a break. Kertoo pelottavalla tavalla median oikeistohegemoniasta, että tuollainen roska menee läpi. Porvarit haluaa kriminalisoida epätasa-arvosta puhumisen. Mitähän seuraavaksi?

hna kirjoitti...

Totta. Paperimiesten ja heidän kaltaistensa palkkoja tarvitaan, verojen keräämiseen. Korkeat palkat ovat siitä hyviä.

Mutta samalla tietenkin pitäisi solidariaa löytyä pienipalkkaisille, kuten sairaanhoitajille. Vain pitäisi.

Minustakin päätösten tekemistä on lykätty liian kauan, odotettu asioiden muuttuvan kenties itsestään. Olisi pitänyt reagoida jo aiemmin. Mutta nyt alkaa olla aika jolloin muita vaihtoehtoja ei enää ole.

Totta on, että myös SDP:n pitää katsoa vähän oman napansa nöyhtä määrää siinä missä lähes kaikkien muidenkin tahojen.

Paljon on mahtunut puhetta maailmaan ja vain vähän on nähty visioiden toteutusta. Siksi minusta SDP:nkin miehistöön tarvitaan Arkadianmäelle(kin) uutta verta.

Perhevapaiden jako kolmeen on minustakin hyvä idea. Moni nainen jopa vastustaa sitä, mutta minä näen että isille tulee antaa mahdollisuus ja vastuu isyyteen jo startista. Samalla kustannustenjakokin menisi kenties zykoloogisesti helpommin läpi.

Ja ennen kaikkea se olisi lapsen etu. Mikä taitaa olla kaikista tärkeintä, sitten kuitenkin.

Esa Suominen kirjoitti...

Jukka Särkkä, mitä sadan vuoden takaista on perhevapaiden tasaamisen vaatimisessa? Voinet tarkentaa. No, tosin jos se mielestäsi vaarantaa vaalivoiton, lienee se riski otettava. Valtapolitiikka ei ole minulle niin rakasta, että luopuisin tasa-arvon tavoittelusta.