perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Myydään nahka - halvalla!

Hallitusohjelmasta käyty keskustelu on viime päivinä keskittynyt lähinnä puuttuviin varoihin paljon puhuttujen palkkatasa-arvohankkeiden osalta sekä varakkaiden perintöveron de facto tapahtuvaan poistoon. Ohjelma sisältää kuitenkin monia muita mielenkiintoisia elementtejä, jotka ovat jääneet näiden populaarien aihealueiden katveeseen. Eräät näistä koskettavat opiskelija- ja koulutuspolitiikkaa.

Ylioppilasliike on kauan ollut huolissaan imagostaan ei-liikkeenä. Huoli onkin usein ollut perusteltu ja liike kohti positiivista otetta ja omien avauksien nostoa reaktiivisuuden sijaan on ollut käynnissä. Mutta kuten usein käy, vaihde saattaa jäädä päälle. Hallitusohjelmaa koskevaa keskustelua opiskelijoiden osalta seuratessa vaikuttaa siltä, että ylioppilasliikkeen kriittisyys ei ole vaihtunut pelkkään rakentavuuteen. Siitä on tullut suoranaista vallanpitäjien nuoleskelua. Vaikka kommentti täydentyikin myöhemmin perusteellisemmalla muistiolla, joka laajensi vähäistä analyysia, jää moni opiskelijoiden kannalta oleellinen kehityssuunta huomiotta.

Ylioppilasliikkeen perustavimpiin periaatteisiin on kuulunut opiskelun maksuttomuus kaikille yliopistoyhteisön jäsenille. Porvarihallitus marssittaa lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille, mutta mitä tekee SYL? Mainitsee ensireaktiossaan "pettymyksensä" neljännessä kappaleessa hyristyään ensin tyytyväisyyttään lupaukseen opintorahasta ja tulorajojen nostosta. Samalla ohjelmaa ei ole edes maltettu lukea loppuun asti. Opintoraha nousee, mutta ohjelma on varannut siihen vain 79 miljoonaa euroa. Jos tämä toteutuu tällaisenaan, opintoraha nousee vaalikauden viimeisenä vuonna ja seuraavat kolme vuotta saavat opiskelijat nuolla näppejään. Ja tästä edunvalvoja lausuu kauniin kiitoksen.

Minkäänlaista kokonaisvaltaista katsausta koulutusjärjestelmään, mitä opiskelijajärjestöltä voisi mielestäni odottaa, ei myöskään hallitusohjelmakommentoinnista löydy. Riittää, että meidän tukemme nousee, muu ei kiinnosta. Hallitus nostaa esiin yksityistä koulutusjärjestelmää - opiskelijoita ei kiinnosta. Ammatillista koulutusta suunnataan entistäkin enemmän silkkaan elinkeinoelämälähtöisyyteen yleisten valmiuksien sijasta - ei kiinnosta. Toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen vaikuttavat vanhempien tulorajat, opintotuen suurin rakenteellinen epäoikeudenmukaisuus, ei minkäänlaista mainintaa ohjelmassa, mutta - ei kiinnosta. Ei, vaikka toinen aste tuki voimallisesti kaikkia yliopisto-opiskelijoiden hankkeita viime vaalikaudella. Solidaarisuutta meille, lämmintä kättä teille.

Summa summarum; varsin masentavaa. Aikaansa seuraava ja kokonaisuuksia hahmottava ylioppilasliike ei löydy ainakaan Kampin uusista toimitiloista. Mikäli maamme akateeminen nuoriso ja heidän edustajansa kyetään ostamaan hiljaisiksi sallimalla heidän tekevän enemmän töitä opintojensa ohella, ollaan niin syvällä poliittisen "realismin" suossa että vesi menee väistämättä keuhkoon. SYL on ansiokkaasti laatinut itselleen poliittisen linjapaperin. Miksi siinä esitetyt näkemykset eivät näy silloin kun näkymisen ja vaikuttamisen paikka on?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Esa, olisi kiinnostavaa lukea kommenttejasi Viron tilanteesta. Kirjoittele vapun ratoksi jos ehdit...Ville

Anonyymi kirjoitti...

Terve Esa ja seurailijat! Palauduin juuri SYL:n koulutuspoliittisen sihteerin 2002-2004, Kati Isoahon häistä eikä koulutuspolitiikka ollut sielläkään vieras puheenaihe. Kännykkä piippasi pariin kertaan kysyen oletko lukenut jo Esan blogin uusimman kirjoituksen. Nyt olen.

SYL:n -kuten usean muunkin etujärjestön- ongelma on ollut niin kauan kun muistan se, että parhaat kaverit ovat olleet oppositiossa. Esimerkiksi kokoviime vaalikauden kuului eduskunnasta Kokoomuksen laulu opintotuen jälkijättöisyydestä unohtaen sen tosiseikan, etteivät he nostaneet sitä kertaakaan ollessaan hallituksessa vuosina 1992-2003 (Nykymalliinhan siirryttiin vuonna 1991, jolloin olin yläasteella ja nykyinen kulttuuriministeri Wallin toimi ÅAS:n puheenjohtajana. Eli tahdoin sanoa: Kauan sitten.) No, nyt on asiat onneksi muuttuneet, opintotuen korotus lukee hallitusohjelmassa, tosin kuten Esa huomautti, päivämäärää ei ole ohjelmassa mainittu. Mutta joka tapauksessa, lupaus on tähän asti pidetty.

Mutta kuinkas on demarien laita? Opintotuen korotuksista ollaan hiljaa, (ihmekös tuo, olisihan sitä aika kornia kiittää opintorahan parannusta, jos oman pumpun saldo viimeiseltä kahdelta nousukautiselta hallituskaudelta on -30 markkaa.)Mutta hallitusohjelmasta löytyvästä muotoilusta lukukausimaksuista, "Käynnistetään kokeilu, jossa
yliopistot ja korkeakoulut voivat hakea yksittäisille maisteriohjelmille lupaa kerätä
maksua EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Kokeiluun kuuluu
stipendijärjestelmä ulkomaisille vähävaraisille opiskelijoille." on noussut murinaa, hyvä sinänsä. Mutta miten oli nappulat aikaisemmin? Muistellaanpas.

Esa kirjoitti elokuussa 2005:

Käsittelin lukukausimaksuaihetta SDP:n Eurooppavision tausta-aineistona julkaistussa nettikolumnissani alkuvuonna. Siinä päädyin lopputulokseen, jonka mukaan lukukausimaksut kotimaisille opiskelijoille ovat kestämätön ratkaisu, mutta tilanne muuttuu käsiteltäessä ulkomailta tulevia, usein hyväosaisia nuoria. Hyvinvointivaltio perustuu sukupolvisopimukseen, jossa kulloinkin työelämässä olevat rahoittavat lasten ja nuorten sekä jo työuransa päättäneiden elämää. Järjestelmä ei pysy pystyssä, mikäli vapaamatkustamista esiintyy. Nykyisellään järjestelmä pitää sisällään mahdollisuuden ns. social shoppingiin, jossa ulkomaalainen opiskelija voi hakea suomalaisten veronmaksajien kustantaman maksuttoman koulutuksen vailla minkäänlaista tarkoitusta jäädä Suomeen valmistumisensa jälkeen. Valmistuttuaan moni heistä muuttaa joko Isoon-Britanniaan tai Yhdysvaltoihin, maihin, joissa palkat ovat korkeita ja verotus matalaa. Hyöty koituu yksilölle ja matalan verotuksen maille, laskun maksavat opiskelijan lähtömaa ja Suomi.

Toinen merkillepantava seikka on tarve löytää uusia osaamisen ja taloudellisen menestymisen aloja. Perinteisen teollisuuden työpaikat vähenevät tuotannon siirtyessä lähemmäksi markkinoita ja matalampaa kustannustasoa-meillä on vain vähän keinoja vaikuttaa tähän sinänsä luonnolliseen kehitykseen. Samalla verotulojen tarve kasvaa. Näistä syistä uusia vientialoja pitää löytää ja kansainvälisten koulutusmarkkinoiden ollessa olemassaoleva tosiasia, on meidän syytä olla niillä mukana. Suomella voisi olla koulutuksen tarjoamisessa markkinarako, jota Kiina-ilmiö ei välittömästi uhkaa. Asiakkaita todennäköisesti riittäisi myös lukukausimaksujen Suomessa, tosin ei välttämättä senkaltaisia ulkomaisia opiskelijoita, joita meillä on nyt. Kansainvälistymisen vaatimia voimavaroja pitää lisätä niin sivistyksen kuin menestyksenkin nimissä ja jostain näiden rahojen on tultava.

Edellä mainituista seikoista huolimatta suhtaudun itse kriittisesti siihen tilanteeseen, jossa meillä on samoissa luentosaleissa kahden kastin opiskelijoita, maksavia ja opinnoistaan maksamattomia. Myös ulkomaisten opiskelijoiden pakeneminen Suomesta on ongelma, jonka syitä, vaikeaa työmarkkinatilannetta, ei lukukausimaksuilla paranneta. Samalla olen kuitenkin sitä mieltä, ettei nykyisellä tavalla voida jatkaa, mikäli ulkomaisten opiskelijoiden määriä tuntuvasti lisätään. Tämän vuoksi voitaisiinkin pohtia järjestelmää, jossa maksavat opiskelijat opiskelisivat selkeästi omassa kategoriassaan. Tämä voisi tarkoittaa maksullisen yliopistokoulutuksen eriyttämistä selkeästi sitä varten perustettuihin yliopisto-omisteisiin yrityksiin. Nämä yritykset toimisivat markkinaperusteisesti, toki noudattaen korkeaa tutkimuksen ja opetuksen tasoa sekä asettamalla myös laadullisia sisäänpääsykriteereitä."

Jos hallitusohjelma oltaisiin kirjoitettu edellisen ajattelun pohjalta, linjaus olisi tuskin ollut yhtä lievä kuin mitä se hallitusohjelmatekstissä oli. On toki selvää, että SDP on kolmesta suuresta puolueesta ollut kriittisin lukukausimaksujen suhteen, mutta lukuisia aihetta sivunneita avauksia on Paasitornin suunnalta kuulunut.

Esan kirjoituksessa on toki aiheellistakin kritiikkiä monesta seikasta, totta kai monipuolisempi kommentti olisi ollut poikaa. Toivottava silti olisi, että hutkittaessa tutkittaisiin omat silmähirret ensin.

Isyysloman kätköistä, Late

Esa Suominen kirjoitti...

Kiitokset kommenteista. On toki sanottava, että SYLn varsinainen kannanotto hallitusohjelmaan on huomattavasti parempi ja laajempi kuin ensimmäinen avaus. Tämä ei ehkä varsinaisessa kirjoituksessa tullut riittävän hyvin selville.

Mitä tulee maksuttomuuteen, Laten sinänsä aiheellinen kommentti ei oikein osu maaliin. En ole kertomassa mitä maksuttomuudesta tulisi ajatella, vaan kummastelen sitä, ettei SYL ole vahvemmin ajanut tässä vaikuttamisen paikassa omaa linjaansa. Oma näkemykseni ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksuihin on nykyisellään kriittinen, muttei niin kriittinen kuin SYLolla, joka on nähnyt (ainakin minun mielestäni) kaikkien opiskelijoiden opintojen maksuttomuuden ehdottomana kulmakivenä.

Eli tiivistettynä; vaikka olisin henkilökohtaisesti täysin toista mieltä maksuista kuin SYL, en voisi pitää sellaista edunvalvontatoimintaa onnistuneena, jossa omia tavoitteita ei tuoda tärkeässä vaikuttamisen paikassa riittävän selkeästi esiin. Puhumattakaan siitä, että merkittävät koulutuspoliittiset muutokset jäävät sinänsä tervetulleiden, mutta rakenteellisten muutosten rinnalla vähempimerkitysten, opintososiaalisten etuuksien korotuksen alle julkista keskustelua käydessä. SYLssä itsekin toimineena tiedän, ettei y-liike kykene yksin keskusteluagendaa määrittelemään, mutta se voi silti aina yrittää olla osa muutosta, ei osa ongelmaa, jossa itse asia katoaa politiikan ulottumattomiin ja jossa keskustelu koskee jotain detaljia.

Mustakallio Pete kirjoitti...

Minusta nuo Esan elokuun 2005 kirjaukset ovat loistavia. On kyllä tärkeää houkutella Suomeen ulkomaisia opiskelijoita, mutta tässä pätee mielestäni Sitran Esko Ahon lausahdus: "Ilmaista on hankalaa myydä". Ilmaisuus kun maailmalla liitetään myös käsitteeseen huonolaatuisuus.