Vappuaatoksia

Vappu vieri rauhallisesti, mutta mukavasti. Osallistuin vappumarssiin tänä vuonna Turun sijasta Helsingissä. Paikalla oli kiitettävän pitkä letka väkeä. Helsingin marssi on koko poliittisen vasemmiston, laidasta laitaan, yhteinen ja viime vuosina ehkä juuri tästä syystä demarien osallistuminen on ollut varsin laimeaa. Muutamia vuosia sitten myös allekirjoittanut pysytteli toisella puolen katua havaitessaan letkassa "ei sotaa kansojen välille - ei rauhaa luokkien välille" -banderollin. Tänä vuonna väkeä vaikutti kuitenkin olevan varsin mukavasti paikalla. Ilmapallot tekivät kauppansa, kuten myös punaiset kuplan muotoiset SDP-vappumerkit.

Vappumarssi on mukava keväinen perinne, joka on kuitenkin leimautunut vain todellisten "uskovaisten" toiminnaksi. Laajoja keskiryhmiä, ihmisiä, jotka ratkaisevat suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden suunnan, niillä ei yleistä näkyvyyttä lukuunottamatta juurikaan tavoiteta. Siksi suomalaisen sosialidemokratian olisi onnistuttava ryömimään kabineteistaan kuuntelemaan ja keskustelemaan, ja saamaan mukaan näitä ihmisiä myös vappujen ja vaalien välillä.

Porvarit voittivat vaalit ja muodostivat hallituksen ennen kaikkea siksi, että heillä vaikutti olevan ote tulevaisuudesta. Hyvin epämääräinen, mutta kuitenkin. Se, että tämä onnistui, ei niinkään kertonut heidän erinomaisuudestaan, vaan lähinnä suomalaisen maltillisen vasemmiston heikkoudesta ja kyvyttömyydestä oman tulevaisuusagendansa määrittelyssä. Samalla sellaiset tärkeät käsitteet kuten vapaus, turvallisuus muutoksessa sekä reformi ovat kuin sattumalta saaneet arkikielessä oikeistolaisen sisällön. Vapaus on markkinavapautta, reformi koodisana ideologiselle yksityistämiselle. Mutta näin ei tarvitsisi olla.

Vasemmiston on kyettävä vakuuttamaan, että nimenomaan sillä on hallussaan sellaiset yhteiskuntapoliittiset keinot ja avaukset, joilla kyetään suuntaamaan kohti tulevaisuutta dynaamisesti, mutta turvallisesti. Luomaan yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus onneen, eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan. Kun poliittisen oikeiston vapaus on vahvemman vapautta samalla kun heikommassa asemassa oleville luvataan mahdollisuutta olla "self-made-man", on vasemmiston osoitettava tämän retoriikan paikkansapitämättömyys.

Todellista valinnan vapautta voi olla vain yhteiskunnassa, johon on luotu sosiaalisia oikeuksia. Vapaus, sen paremmin kuin vaurauskaan ei synny tyhjiössä, vaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Jotta tämä voitaisiin taata kaikille, tarvitaan julkista sektoria. Markkinoilla sellaiset avut, joilla ihmiset voivat elämässään menestyä, keskittyvät vain harvoille. Julkisia rakenteita on tulevaisuudessa kehitettävä aikaansa vastaaviksi, mm. siirtymällä koulutuspolitiikassa ajatteluun osaamistakuusta, työttömyysturvan sijasta työllisyysturvaan. Tästä hyötyvät niin vähävaraiset kuin muutkin, myöskään varakkaiden ei tarvitsisi erikseen maksaa omista palveluistaan.

Sosiaaliset oikeudet tarkoittavat ei vain omistamisen suojaa, vaan myös oikeutta mm. koulutukseen, työhön, toimeentuloon ja turvallisuuteen niin fyysisessä kuin sosiaalisessakin mielessä. Globalisaation ja nopean rakennemuutoksen mukanaan tuomien henkilökohtaisten riskien aikana julkinen vastuu näistä vain korostuu, ei vähene. Yksittäisen ihmisen on entistä vaikeampi varautua tulevaan pelkästään omin voimin. Yhteiseen järjestelmään osallistuminen lisää myös tehokkuutta ja luottamusta.

Yhteistyön yhteiskunnan merkitys koskee myös yritysmaailmaa. Yritykset hyötyvät hyvinvointivaltiosta paljon enemmän kuin EK koskaan haluaisi myöntää. Työvoiman koulutus, terveydenhoito, perhejärjestelyt... kaikki nämä on ulkoistettu tehokkaasti yhteiskunnalle, jotta yritykset voisivat keskittyä ydintehtäviinsä. Ja hyvä näin. Keskitetyllä palkkapolitiikalla on silläkin huomattavia etuja, mm. sopimuskustannusten pysyminen alhaisena pienyrittäjien kohdalla sekä tuottavuuden nopeampi parantuminen koko talouden tasolla.

Samaan aikaan, kun yhteiskuntaan luodaan sosiaalisia oikeuksia, syntyy myös velvollisuuksia. Kuten vauraus syntyy vain yhteisöllisesti, niin syntyvät myös muut oikeudet. Tämän vuoksi on jokaisen velvollisuus osallistua vastaavasti yhteiskunnan ylläpitoon. Tämä tarkoittaa toimimista yhdessä sovittujen lakien pohjalta (lakeja voi aina pyrkiä myös muuttamaan), osallistumista yhteiskunnan kustannuksiin työnteon ja veronmaksun muodossa ja yleistä vastuunkantoa lähimmäisistä ja yhteiskunnasta niin ympäristöllisesti kuin sosiaalisestikin. Vapaamatkustusta ei voida hyväksyä, sillä se murentaa luottamuksen järjestelmän oikeudenmukaisuuteen.

Rahalle on luonnollisesti aina saatava vastinetta. Miksi maksaa veroja tai kannattaa laajaa yhteisvastuuta mikäli se ei näy parempana elämänlaatuna? Tämä koskee kaikkia kansalaisia tuloluokkaan katsomatta. Eräänä sosialidemokraattien tärkeimpänä tehtävänä on taata yhteisten palveluiden toimivuus, sillä varmin tapa tuhota ihmisten toisiaan kohtaan yhteiskunnassa tuntema luottamus ja solidaarisuus on rapauttaa julkinen palvelujärjestelmä.

Jakamalla kansalaisia jo lapsesta asti kasteihin tasoryhmillä, yksityistämällä koulutusta, hoivaa ja huolenpitoa sekä antamalla palveluiden rahoituspohjan rappeutua tapetaan myös ihmisten yhteiskuntaa kohtaan tuntema luottamus. Tätä kautta on helppo perustella ikuisesti jatkuva veroale ja institutionaaliseksi yltyvä itsekkyys -muihin ei ole luottamista. Tämän vuoksi keskustelu kuntien valtionosuuksista ja rakenneuudistuksista on epäseksikkyydestään huolimatta niitä tärkeimpiä.

Kuva by Piia Vaara; vappumarssilla OSYn banderollin alla.