Ruotsissa sosialidemokraattien kannatus gallupeissa on ylittänyt kaikki entiset ennätykset. Porvarihallituksen kuherrusaika julkisuudessa jäi lyhyeksi, suurelta osin epäsuosittujen päätösten ja skandaalien vuoksi. Tuloksena SAP:lle on mitattu jopa 45%:n kannatusta joissain mielipidetiedusteluissa. Jos vaalit pidettäisiin nyt, demarit saattaisivat yltää jopa yksin enemmistöön.Vaaleihin on kuitenkin pitkä aika ja paljon ehtii tapahtua. Tällä hetkellä ruotsalaista politiikkaa leimaa voimakas kahtiajako oikeisto- ja vasemmistoblokkiin. Vaikkakin poliittista keskustelua selkeyttävä vaikutus, on blokkijaosta ruotsalaisille sosialidemokraateille myös huomattavia ongelmia samalla kun se halvauttaa ruotsalaisen yhteiskunnan toimintaa.
Sosialidemokraatit dominoivat pitkään ruotsalaista politiikkaa näyttäytymällä ainoana uskottavana voimana, joka kykenee kokoamaan hallituksen. Hajanaiset ja riitaisat porvarit eivät kyenneet muodostamaan yhtenäistä ryhmää haastaakseen demarit. Tätä kesti kymmeniä vuosia. Kun porvariallianssi vihdoin syntyi ja pysyi koossa, kykeni oikeisto syrjäyttämään demarit vallasta. Tätä strategiaa he aikovat kaiken todennäköisyyden mukaan jatkaa myös seuraavissa vaaleissa.
Ottaen huomioon porvariallianssin olemassaolon, on vanha totuus epäuskottavasta koalitiosta siirtynyt itse asiassa vasemmistoon. SAPn kumppanien, vihreän Miljöpartietin sekä vasemmistolaisen Vänsterpartietin asemasta oppositioblokissa ei ole edelleenkään selkeää käsitystä. Aikovatko demarit mahdollisesti valtaan palatessaan antaa salkkuja myös koalitiopartnereilleen? Syntyykö hallituskelpoinen ryhmä? Porvareilla on näyttöä, kone takkuaa, mutta pysyy edelleen käynnissä.
Vaalien lähestyessä demareita tulee mitä todennäköisimmin uhkaamaan äänestäjäpako oikealta laidalta. Moni ruotsalainen keskiryhmä-äänestäjä vieroksuu vahvasti MP:n ja VP:n viestiä. Jos demarien tukeminen tarkoittaa näiden ryhmien pääsyä hallitukseen eikä nykyisen blokkirajan ylittävä hallitus vaikuta millään muotoa mahdolliselta, saattaa moni nyt gallupeissa SAP:ia kannattava kääntyä vaalipäivänä maltillisen kokoomuksen taakse. Marginaalien ollessa pieniä tämä saattaa riittää pitämään demarit oppositiossa vielä toisenkin kauden.
Oman kysymyksensä soppaan heittää toistaiseksi parlamentin ulkopuolella oleva muukalaisvastainen Sverigedemokraterna. Monien arvioiden mukaan tämä puolue jäi nyt viimeistä kertaa ilman kansanedustajia. Monilla paikkakunnilla Sd on huomattava kunnallispoliittinen voima. Sd hakee kannatuksensa taantuvilta teollisuuspaikkakunnilta sekä kaupungeista, joissa maahanmuuttajaväestön osuus on suuri. Ensimmäinen määre kuulostaa kovin tutulta verrattuna Suomen vaalien Kymi-ilmiöön. Skenaario, jossa oikeisto- ja vasemmistoblokki ovat seuraavissa vaaleissa suurin piirtein yhtä suuria, mutta yksin enemmistöön riittämättömiä, ja vaa'ankieleksi nousee parlamenttiin nouseva Sverigedemokraterna-ryhmä, on monien ruotsalaisten asiantuntijoiden mukaan mahdollinen, jopa varsin todennäköinen. Poliittinen järjestelmä halvaantuisi, ellei tahtoa blokkirajat ylittävään koalitioon löydy.
SAP:n kannalta tärkeää olisi kyetä luomaan luontevaa yhteyttä myös porvariallianssin pienempiin puolueisiin. Hallitusrintama ei ole lainkaan niin ehjä miltä se juhlapuheissa vaikuttaa, ja myötämielisyyttä vähemmän itseriittoista ja valtaa itselleen kahmivaa demaripuoluetta kohtaan voisi olla hyvinkin löydettävissä myös nykyallianssin piiristä. Tähän olisi Ruotsin sosialidemokraattien tartuttava, sillä tarrautuminen ainoastaan omasta linjasta vasemmalla oleviin puolueisiin saattaa hyvänkin vaalituloksen oloissa jättää demarit oppositioon myös 2010. Tämä tarkoittaa vallan jakamista mahdollisten partnerien kesken, sillä suurella todennäköisyydellä yhden puolueen hallitukset ovat historiaa myös Ruotsissa eikä demarien tarjous voi olla porvariblokkia huonompi.
Tekstit
1 kommentti:
Kattavaa analyysiä. Mutta pakko silti todeta, että Synovate Temon viimeisimmässä gallupissa demareiden kannatus on siis ollut jo 46,3 prosentissa. Hyvältä näyttävien lukujen pahin sudenkuoppa on nähdäkseni niiden alueellinen epätasapaino. Jos Ruotsin jakaisi Helsingin korkeudelta kahtia, pohjoispuolella demareiden kannatus olisi reippaasti yli 50 prosentin, mutta eteläpuolella taas ei lähellekään. Pahimmat ongelmat puolueella on suurissa kaupungeissa, erityisesti Tukholmassa, jossa kannatus laahaa edelleen vaalienaikaisten katastrofilukujen tuntumassa.
Ongelmallista tämä on paitsi siksi, että se tietää etelässä erityisen vahvalle maltilliselle kokoomuspuolueelle jatkossakin ainakin tyydyttävää kannatusta, myös siksi, koska demareiden hankkimat uudet äänestäjät näyttäisivät tulevan pitkälti keskustapuolueen ja jossain määrin kansanpuolueen riveistä. Nämä taas ovat juuri ne puolueet, joiden potentiaali blokkienväliseen yhteistyöhön olisi kaikkein paras. Puheenjohtajakautenaan Persson useaan otteeseen väläytteli koalitiohallituksen mahdollisuutta etenkin keskustapuolueen, mutta myös kansanpuolueen kanssa, tosin laihoin tuloksin. Puolueiden yhteistyökyky demareiden suuntaan ei välttämättä ole paranemaan päin, jos molempia jo lähitulevaisuudessa uhkaa äänikynnyksen alittuminen SAP:n leiriin johtavan äänestäjäkadon seurauksena.
Ongelman ydinhän on, että vasemmistopuoluetta kukaan ei halua hallitukseen. Ympäristöpuolue sinne voitaisiin ottaa, mutta jos näin kävisi, myös vasemmistopuolue haluaisi omat ministerinsä. Jos hallitus olisi ensi vaalien jälkeen rakennettavissa demareiden ja yhden muun puolueen varaan, tilanne olisi kuitenkin ratkaistavissa. Ympäristöpuolue saisi ministerinsä ja vasemmistopuolueen voisi jättää oppositioon. Tai sitten vasemmistopuolue voisi palata tukipuolueeksi ja ympäristöpuolueen jättää oppositioon. On kuitenkin epäselvää, miltä vaalitulos vuonna 2010 lopulta tulee näyttämään.
Lähetä kommentti