maanantaina, huhtikuuta 23, 2007

Absurdistan

Olipa kerran omaishoitaja, joka hoiti vammaista lastaan kotona lähes neljänkymmenen vuoden ajan, käyden samalla kuitenkin osa-aikatyössä. Iän alettua painaa lapsen siirtyminen palveluasumisen piiriin tuli kuitenkin fyysisesti välttämättömäksi. Näin toimittiin. Toimeentulolle omaishoidon tuen päättyminen luonnollisesti aiheutti haasteita, mutta vaihtoehtojakaan ei ollut.

Apuakin voisi tosin olla saatavilla, omaishoitajilla on nykyisin oikeus myös pieneen eläkkeeseen. Voisi kuvitella, että tämä kertyisi automaattisesti, mutta Absurdistanissa näin ei tietenkään ole. Asiassa tulisi olla itse aktiivinen jo vuosia ennen omaishoidon päättymistä, eikä neuvoa tai tietoa aiheesta ole ollut saatavilla tai ainakaan siitä ei kerrottu. Mitä suotta, julkinen sektorihan säästää huomattavasti siinä, kun ahkerat ja asioista valittamattomat ihmiset eivät huomaa vaatia niitä etuja, joihin he olisivat lain mukaan oikeutettuja.

Kun eläkettä viimein haettiin ja laajamittaisen paperisodan, joka hämmästytti jopa aiheen tiimoilta palkkaa saavia virkailijoita, jälkeen saatiin, oli se kaikkiaan 61,42 euroa kuukaudessa. Kyseessä oli kuitenkin huomattava summa ottaen huomioon aikaisemmat kuukausitulot, jotka olivat yhteensä nettona 626,79 euroa. Tämän jälkeen kuitenkin alkoi tapahtua, sillä Absurdistanissa ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Ensin postilaatikosta leyhyy sisään pyyntö palauttaa uusien tietojen mukaan liikaa maksettua kansaneläkettä lähes 400 euroa. Tämän jälkeen perässä seuraavat uudet laskutoimitukset, jossa kansaneläke putoaa uuden tulonlähteen vuoksi yli 30 eurolla kuussa. Samalla nousee veroprosentti. Summa summarum; omaishoitajan 61 euron eläkkeestä käteen asti päätyy 8,13 euroa ja käytettävissä oleva tulo nousee kokonaiseen 634,98 euroon kuussa. Aikaa kuluu kuukausikaupalla ja paperi kiertää ainakin Kelan, verottajan ja Kuntien eläkevakuutuksen pöydillä, kansalaisen pöytänsä ääressä suorittamista yhteen- ja vähennyslaskuista puhumattakaan.

Koko tapahtumaketjua kommentoidaan stoalaisesti: "No hyvä kun ei pakkaselle mennyt." Ja jatketaan arkisia askareita. Vaikka vähän harmittaakin kun antoi itsensä turhaan iloita lisäansiosta, jolla olisi voinut ostaa arkiseen elämään jotain pientä mukavaa.

Muutamia johtopäätöksiä:

Pienituloisten sosiaaliturvajärjestelmä on vaikeaselkoinen. Monet eivät tiedä mihin etuihin ovat oikeutettuja eivätkä osaa tai jaksa vaatia ja taistella moisista. Kun saatu hyötykin jää verotuksen ja muiden tukien yhteensovituksen vuoksi marginaaliseksi, miksi vaivautua? Tämä saattaa olla julkisen talouden kannalta edullista, mutta johtaa tulonjaon entistä suurempaan vikuuntumiseen. Puhumattakaan siitä pahasta mielestä, minkä suoranaisen vääryyden kokeminen tuottaa. Hiljaisen työn tekijöille ei karttuisasta kädestä tahdo tukea herua, sen sijaan pidot tulohaitarin yläpäässä senkun paranevat.

Sosiaalivakuutuksen tulisi aina olla automaattinen. Vapaaehtoisuus, tai sitten silkka tiedon puute, aikaansaa tilanteita, jossa henkilön sosiaalinen turvallisuus voi järkkyä.

Suomalainen sosiaaliturva on suunniteltu hyvässä tarkoituksessa ja toimii pääpiirteissään hyvin, mutta samalla on tunnustettava sen tilkkutäkkimäisyys. Jonkinlaista yleisempää arviota kaivataan.

Tilanteessa jossa porvarihallituksen ohjelma keskittyy lähinnä jo valmiiksi menestyneiden paapomiseen ja tuloerojen kasvattamiseen, olisi sosialidemokraattien viimeinkin otettava perusturvan selkiyttäminen ja kehittäminen yhdeksi omista ohjelmallisista pääpainopisteistään. Vihreiden perustulomallista ei ole sellaisenaan ratkaisuksi, mutta sen piirissä kuvaillaan hyvin monia haasteita, joihin tulisi löytää vastaukset ilman, että järjestelmään luodaan perustulon tuomia ongelmia.

3 kommenttia:

Pekka Raukko kirjoitti...

Minun ymmärtääkseni demarit ovat olleet toteuttamassa tätä eriarvoistamista ja verotuksen alasajoa kokkareitakin paavillisemmin.

Sitä vasemmistolaista ajattelua, jota nyt oppositiosta käsin peräänkuulutat, olisi suonut näkevänsä myös hallituksesta käsin.

Kerrotko ja perusteletko edes kevyesti ne perustulon kielteiset piirteet?
Samalla voisit esittää vaikka vain silmänlumeeksi konkretiaa, jolla hoidat perusturvan rakenteellisia ongelmia. Hurskaasta toiveesta kun ei vastakaan jää vähäosaisten käteen mitään.

Esa Suominen kirjoitti...

On se kumma, että epäkohdista eivät saisi puhua ne, joiden puolueet ovat olleet mukana hallituksissa. Vastaavalla tavalla odotan, että Raukko on kahden vuoden jälkeen hiljaa kaikista ympäristöongelmista, koska hänen puolueensa on ollut päättämässä asioista. Tai ehkä hänen ei tarvitsekaan avautua mistään, koska besserwisserpuolue hoitaa maailman ja Suomen ongelmat kertaheitolla kuntoon. Toivotaan näin, kyllä minäkin siitä iloitsisin.

Perustulon taustalla on minusta hieno ja humaani ajatus, ja siinä on paljon ajattelemisen arvoista sisältöä. Kuitenkaan en ole sitä valmis kannattamaan tällaisenaan. Syinä tähän mm. seuraavat:

Avuntarvitsijoiden tunnistaminen. Monia ihmisiä tuetaan ja autetaan ennen kaikkea palveluilla, ei etuuksilla. Mikäli tuki napsahtaa vastikkeetta tilille kerran kuussa, miten kyetään löytämään vaikeimmissa olevat avuntarvitsijat, kun mitään väylää heidän tavoittamisekseen ei ole? On myös otettava huomioon mahdollisuus, että he eivät aina ole halukkaita tulemaan ilman erityistä syytä palveluiden piiriin. Siksi ajatus ongelmaisten löytämisestä ilman, että heitä itseään millään tavalla kannustettaisiin vastikkein hakeutumaan palveluiden tavoitettaviin, vaatii melkoista poliisivaltiota. Tällaista huolta kantavat mm. monet päihdepotilaiden kanssa tekemisissä olevat.

On selvää, että esimerkiksi monet taiteilijat ja tutkijat ovat nykysysteemin väliinputoajia jos demarit ovat sosiaaliturvapuolella unohtaneet akateemisten maailman muutoksen, eivät vihreät näe kampuksensa ulkopuolelle. Kaikki ihmiset eivät ole yliopiston tutkijoita tai freelance-toimittajia eikä "one-size-fits-all"-tulonsiirto sovi välttämättä erittäin erilaisille ihmisille.

Perustulo myös monella tapaa betonoi ja kannustaa siirtymään entistäkin selkeämpään pätkätyöyhteiskuntaan. Saattaisimme joutua näkemään maailman, jossa työntekijä maksaa veroistaan itse omat palkankorotuksensa. Helpompaa lienee vaatia poliitikoilta perustulon korottamista kuin yrityksiltä palkankorotuksia. On myös huomattava, että mikäli työelämän tasa-arvoa ei onnistuta parantamaan, perustulon sukupuolivaikutukset (mikäli edelleen tavoitellaan korkeaa naistyöllisyyttä) voivat olla negatiivisia.

Minulla ei ole mitään valmista formulaa kaiken mahdollisen korjaamiseen, siksi kuulutankin edistyksellistä pohdintaa aiheesta. Kiinnostaa kuulla ajatuksia aiheesta. Pienillä teoilla voidaan silti aloittaa, työmarkkinatuen puolison tarveharkinnan poisto auttaisi jo paljon, pienimpien etuuksien korottaminen ja verotettavan tulon alarajan nosto ovat pikku parannuksia, joskaan eivät erityisen rakenteellisia.

Mustakallio Pete kirjoitti...

Itse olen ollut negatiivisen tuloveron varovainen kannattaja, nykyään ainakin suhteen perustulon kriitikko. Vihreiden oma täysin kritiikitön suhtautuminen perustuloon ei ole vähiten asiaan vaikuttanut seikka.

Minusta velvollisuuksien ja oikeuksien välistä suhdetta pitäisi ennemminkin tiukentaa nykyisestä, kuin poistaa sidos niiden väliltä kokonaan.