Pietari

Viikonloppu vierähti hienossa säässä ja mielenkiintoisessa seurassa Pietarissa. Karnevaaleja viettänyt kaupunki kylpi auringossa ja ihmisiä oli Nevskillä liikkeellä kymmenin tuhansin. Politiikkaa puhuttiin, maisemista ja virvokkeista nautittiin. Käsitellyksi tuli myös "kas näin" -filosofia, "rullauspartioiden" välttely ynnä muu.

Pietari yllättää aina mittasuhteillaan. Vaikka allekirjoittaneelle retki oli jo viides, ei voi välttyä miettimästä miten valtava kaupunki sijaitsee Suomesta vain muutaman tunnin päässä. Sen merkitystä -ja ennen kaikkea mahdollisuuksia- Suomelle ja suomalaisille on vaikea yliarvioida. Konsulaatti kaipaa monestakin syystä vahvistusta. Infrahankkeiden kuten nopeiden rautatie- ja moottoritieyhteyksien luomisen tulee olla hankelistan kärkipäässä.

Taloudellisesta kehityksestään huolimatta Venäjää leimaavat myös monet ongelmat. Vallan keskittyminen ei ole niistä vähäisin. Tavalliset venäläiset näyttävät vähintään mielipidetiedusteluissa kuitenkin antavan hyväksynnän presidentti Putinin linjalle. Lähes 70% kansalaisista antaa presidentille ja Yhtenäinen Venäjä -puolueelle vähintään arvosanan "hyvä", ja mikäli vaalit pidettäisiin nyt, saisi puolue lähes 2/3 parlamenttipaikoista. Huomionarvoista on, että puolue menestyisi myös suurissa kaupungeissa. Presidentinvaaleissa Putinin suosikki tullaan kaiken todennäköisyyden mukaan valitsemaan maan johtoon.

Putinin Venäjä on reagoinut voimakkaasti maan marginaalisen todellisen opposition "haasteeseen". Mielenosoituksia on tukahdutettu väkivalloin, kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä kavennettu ja mediaa valvotaan. Venäjän käytös niin Ukrainan presidentinvaalien yhteydessä kuin sittemmin Viron patsaskiistassa on ollut aggressiivista, epäilyksiä ja vastareaktioita herättävää. Syyt ovat epäilemättä sisäpoliittisia, mutta hyvä kysymys kuuluu, miksi? Kannattaako omassa maassaan aidostikin verrattain suositun hallinnon pilata kansainvälistä mainettaan ja loukata kansalaistensa oikeuksia?

Mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tarjoaa St.Petersburg Timesissa julkaistu Richard Lourien artikkeli, jossa hän katsoo taustalla olevan ennen kaikkea Putinin hallinnon trauman Neuvostoliiton romahtamisesta. "Maailman suurin geopoliittinen katastrofi", kuten Putin on NL:on kaatumista kuvannut, olisi ymmärrettävä psykologisena, ei ainoastaan poliittisena näkemyksenä. Putinin maailmankuvassa myös uusi Venäjä voi romahtaa, ja se on jatkuvasti uhan alla. Tämän vuoksi "heikkouteen" on vastattava vahvasti. Tämä on myös ymmärrettävä Venäjän historian ja kulttuurin valossa. Yksinvaltiuteen perustuneessa suurvallassa valtiollisen demokratian kulttuuri on ohut.

Venäjän nousu liittyy ennen kaikkea luonnonvarojen maailmanmarkkinahintojen nopeaan nousuun ja yhteiskunnan villin kapitalismin vuosia parempaan mahdollisuuteen hyötyä moninkertaistuneista tuloista. NL:on kaatumisen jälkimainingeissa yksittäiset oligarkit, joilla oli usein tausta entisessä regiimissä, ryöväsivät omaisuuden itselleen. Nyt valtiolla olisi halutessaan mahdollisuus pyrkiä myös venäläisten suuren enemmistön elinolosuhteiden parantamiseen. Toivon mukaan se pyrkii tähän, samalla kuin olemaan ennustettava ja vakaa liiketoimintaympäristö rehellisille yrityksille.

Kuvassa Iisakin kirkko, via Wikipedia