Eteenpäin

Tuleva viikko tulee olemaan poliittisesti mielenkiintoinen. Antti Kalliomäen puheenjohtama vaalianalyysityöryhmä, johon allekirjoittanutkin kuuluu, luovuttaa raporttinsa loppuviikolla ja josta toivon mukaan syntyy aktiivinen keskustelu niin mediassa kuin puolueen sisälläkin. Maailmoja ei yksi raportti muuta, mutta olen optimistinen sen suhteen, että siinä kyetään sanomaan julki muutamia vaalituloksen taustalla olleita merkittäviä asioita.

Paitsi, että järjestölliset kysymykset ovat tärkeitä, tärkeää on myös politiikka, politiikan sisältö. Vaikka onkin selvää, ettei hyväkään visio koskaan muutu todellisuudeksi ilman toimivaa ja tehokasta konkreettista toimintaa, ei hyvästäkään koneesta ole iloa ellei ole mitään annettavaa. Ranskan sosialistien vaalitulos tämänpäiväisissä parlamenttivaaleissa kertoo siitä, mitä tapahtuu, ellei työväenliike elä ajassa.

Päivittyessään 2010-luvulle ei sosialidemokratian tarvitse hylätä juuriaan. Suomen SDP syntyi aikanaan kahdelle pohjalle osaksi kansainvälistä työväenliikettä. Toinen niistä oli tuolloisen työväestön sosiaalisten oikeuksien parantaminen. Kapitalismi ei yksin kyennyt näitä oikeuksia luomaan tai takaamaan, eikä edes halunnut sitä tehdä. Tämän vuoksi tarvittiin yhteistä toimintaa ja julkisia organisaatioita. Toinen pohja on eettisyydessä, ajatuksessa oikeudenmukaisesta ja hyvästä yhteiskunnasta. Sosialidemokratia rakentaa sellaista yhteiskuntaa ja maailmaa, joka on kaikkien etu luokka-asemaan tai kansallisuuteen katsomatta. Nämä lähtökohdat ovat keskeisiä myös tulevaisuuteen katsottaessa.

Suomessa SDP ei ole kyennyt tarttumaan riittävällä vahvuudella työelämän muutokseen liittyneisiin haasteisiin. Tällä hetkellä ongelmia ja haasteita on löydettävissä erityisesti nopeasti kasvaneiden palvelualojen sekä julkisen sektorin matalapalkkaisten työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa. SDP:n on entistä vahvemmin ja selkeämmin kyettävä toimimaan näiden ihmisten puolesta, heidän asemansa parantamiseksi. Sama koskee myös niitä ihmisiä, jotka tällä hetkellä jäävät katsomoon ja jotka kokevat politiikan ja poliittisen toiminnan olevan yhdentekevää heidän asemansa parantamisen kannalta. Toivottomuuden ja syrjäytymisen kehä on katkaistava, erityishuomio tulee asettaa lapsiköyhyyden vähentämiseen. Moni ongelma alkaa jo varhaislapsuudesta.

SDP:n on jatkossa kyettävä ottamaan haltuunsa myös kasvaneet keskiryhmät samalla kun muistetaan peruskannattajakunnan olemassaolo. Paljon puhuttu "poliittinen keskusta", jonne kaikkien sanotaan tähtäävän, ei ole puolueiden määriteltävissä, vaan kansalaisten. "Poliittinen keskusta" voi myös siirtyä. Ajatus siitä, että keskiryhmien tavoittelu automaattisesti tarkoittaisi oikeistolaisempaa linjanvetoa, on susi. Eivät toimihenkilöt tai sairaanhoitajat nytkään äänestäneet Kokoomusta siksi, että he haluaisivat yksityistämistä tai palveluiden markkinoistamista. He äänestivät omien palkkojensa ja yleisen tulevaisuusorientaation puolesta. Kokoomuksen viesti oli abstrakti ja vailla konkretiaa, mutta muiden viestin ollessa jopa sitäkin mitäänsanomattomampi ja tilanteessa, jossa porvarihallitus hyvän taloustilanteen vallitessa konstruoitui uhan sijasta mahdollisuudeksi, kävi kuten kävi.

Tilanteen ollessa vaalien jäljiltä edellä kuvatun kaltainen, on demareilla kaikki mahdollisuudet nousta uudelleen suurimmaksi puolueeksi ja yhteiskunnallisen keskustelun kärkeen, mikäli ahkeraan ja konkretiaan vievään ohjelmatyöhön todella ryhdytään. Taloudellisten tavoitteiden lisäksi on ajettava elämänlaatuun ja valinnan vapauteen liittyviä asioita, kuten perheiden oikeutta yhteiseen aikaan. Ei holhousta vaan huolenpitoa, ennaltaehkäisyä ja tukea vaikeuksissa. Turvaa muutoksessa koulutusjärjestelmän laajentamisen ja uusien työpaikkojen luonnin muodossa, ei yhteiskuntarakenteen museointia. SDP:n ja sen politiikan on muututtava ajan mukana, pyrkiä turvaamaan kansalaisten osallisuutta yhteiskunnassa sekä vapaan persoonallisuuden kehittämistä ja suojaamista.

Globalisaatio on muuttanut yhteiskuntaamme perustavanlaatuisesti ja pysyvästi. Muutoksen vastustaminen on hedelmätöntä ja lyhytnäköistä, on pyrittävä hallitsemaan ja ohjaamaan muutosta, sekä hyödyntämään siinä piilevä valtaisa potentiaali. Sosialidemokratian ei tule toimia globalisaatiota vastaan, vaan pyrittävä ohjaamaan sitä, sen hyötyjen tasa-arvoisemmaksi jakamiseksi niin Suomessa kuin maailmalla. SDP:n on otettava haltuunsa globaalipolitiikan johtajuus. Tällä hetkellä globalisaatiokysymyksissä ehkä ilmastopolitiikkaa lukuunottamatta eivät profiloidu puolueet vaan yksittäiset poliitikot. SDP:llä on olemassa oleva maailmanlaajuinen verkosto, joka tarjoaa foorumin ja väylän, samankaltaista potentiaalia ei muilla suomalaisilla puolueilla ole. Tarvitaan vaihtoehtoja autistiselle impivaaralaisuudelle ja synkälle niinistöläiselle taloudellisen maailmansodan "visiolle".

Paitsi että sosialidemokratian tulee olla visioiden rakentamisen edelläkävijä Suomessa ja osallistua aktiivisesti kansainväliseen politiikkaan, tulee sen olla ennen kaikkea läsnä ja mukana ihmisten arjessa, osana kansalaisyhteiskuntaa. Politiikan kieli on muutettava sellaiseksi, että ihmiset kokevat poliitikon puhuvan heidän asioistaan heidän kielellään. Tällä hetkellä poliittinen toiminta elää omaa elämäänsä ja erityisesti sitä ammatikseen tekevät irtautuvat todellisuudesta sahaamaan Hakaniemen torin ja eduskuntatalon väliä, kokemusta on. SDP:n on oltava ihmisten liike ja jokaisen kiinnostuneen väylä omien ja yhteisten asioiden ajamiseen. Tämä tarkoittaa näkymistä ja ihmisten kuuntelemista ja mukaan saamista vaalien välillä, siellä, missä ihmiset liikkuvat, tekevät työtä, vaikuttavat ja harrastavat.