Kaljaa Kungsholmenilla ja vielä puoluetoiminnasta

Kiireinen viikko takana, onneksi juhannus on jo pian. Gradun kirjoitus etenee härdellin keskellä hitaasti, mutta toivon mukaan alkaa edistyä suorastaan harppauksin heinäkuun puolella. Syytä olisi. Tutkinnon roikkuminen on alkanut ahdistaa lähes fyysisesti, vaikkei työpaikoista ole pulaa toistaiseksi ollutkaan.

Viikkoon mahtui myös kahden päivän vierailu Ruotsiin, jossa Kalevi Sorsa -säätiö tutustui Ruotsissa toimiviin think-tankeihin. Vierailimme mm. Arenagruppenissa, Tankesmedjanissa, FES:n Tukholman-toimipisteessä ja Olof Palme Centerissä. Matkaan mahtui myös pienimuotoista kaljoittelua Kungsholmenilla parin ystävän kanssa ja ikävä havainto kolmannen kohtaamista epäselvyyksistä ja hankaluuksista.

Edellisessä kirjoituksessani väitin, että Kalliomäen työryhmän vaalianalyysi julkaistaan tällä viikolla. Eihän sen niin pitänyt mennä, vaan muistin väärin. Perjantain Hesaria lukiessa kuitenkin huomasin yllätyksekseni olleeni sittenkin oikeassa. Kauaa ei paperin vuodossa näemmä tarvinnut odottaa. Kokous, jossa analyysi viilattiin loppuun, alkoi torstai-iltana klo 17 ja seuraavan aamun lehdessä jo osataan raporttia siteerata. Allekirjoittaneen mielestä olisi voinut olla tarkoituksenmukaista antaa puoluehallituksen käydä analyysista keskustelua ilman median jo siihen lataamia odotusarvoja. Tekstin varsinainen pihvi kuitenkin liikkuu muualla kuin pääministerivaalikeskustelussa, ainakin minun mielestäni.

Vaalianalyysikeskusteluun - ja nyt jo pikemminkin tulevaisuuden pohdintaan- kannattaa hakea syvyyttä myös Ruotsista. Gallupeissa ennätyksiä rikkova SAP kärsi sekin historiallisen vaalitappion ja vetäytyi oppositioon. Analyysin perusteella demarien ongelmia olivat paitsi imagoon ja valtakauden pituuteen liittyvät kysymykset, myös kyvyttömyys puhutella uusia äänestäjäryhmiä sekä keskustella omista lähtökohdista.

Porvariallianssi poimi New Labourin Euroopassa lanseeraamalla vaalitaktiikalla sosialidemokraattien suositut politiikkasisällöt mm. talouden hoidosta ja tarjosivat vaihtoehdot siellä, missä demarit olivat heikkoja. Näiden joukossa olivat mm. rikollisuuden vastainen toiminta ja Ruotsissa keskeinen koulukysymys. Allianssi oli yhtenäinen ja uskottava ja sen kykyyn uudistaa Ruotsia turvallisesti, "raikkaina demareina", luotettiin. Mielipidemittaukset kertovat nyt kansalaisten pettymyksestä ja suuttumuksesta. Kyseessä olikin "samma gamla höger".

Vaaleihin on aikaa eikä mikään ole varmaa. Ruotsissa vaalitappio tarkoitti puheenjohtajan vaihtumista. Uusi puheenjohtaja Mona Sahlin käytti huomattavasti aikaa maan kiertämiseen ja keskusteluun mahdollisimman monen ihmisen kanssa. Nyt puolue paitsi ajaa läpi merkittävän organisaatiouudistuksen, myös tuottaa laajan kenttäkuulemisen kautta neljä uutta poliittista linjaa. Kokonaisuudet ovat työ, hyvinvointipalvelut, erityisesti koulut, ympäristö sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikka. Kansanliikettä aktivoidaan kenttäkierroksin ja saamalla heitä mukaan poliittiseen toimintaan tarjoamalla suoria vaikuttamisen väyliä. Kuulostaa ja näyttää hyvältä, toivon mukaan myös toimii käytännössä.

Suomen SDP:n olisi ensi vuoden puoluekokoukseen valmistautuessa sisäistettävä muutama keskeinen havainto. Ensimmäinen on ohjelmatyö. Kun jotain tehdään, se pitää tehdä kunnolla ja ajan kanssa. Erityisesti tämä koskee laajamuotoisia ohjelmia. Ruotsissa työ ohjelmakokonaisuuksien rakentamiseksi on käynnissä jo nyt ja maali vuodessa 2009. Pitkä valmisteluaika mahdollistaa perusteellisen ja huolellisen työn sekä luo omistajuutta, tietoisuutta ja odotusarvoja. Hosua ei pidä, eikä haalia puoluekokouksen asialistalle valtaisaa määrää häthätää valmisteluja papereita, joiden sisällöstä tai valmistelusta ei kenelläkään ole mitään käsitystä.

Puoluekokouksen painopisteenä tulee olla järjestöllinen uusiutuminen sekä kunnallisvaalien ohjelmallinen sisältö. Hyvä pohjatyö näihin syksyn ja kevään aikana, päätökset läpi kesällä 2008, jonka yhteydessä ajetaan läpi sellaiset sääntömuutokset, jotka mahdollistavat puoluekokouksen merkittävän kasvattamisen sekä kauden lyhentämisen kahteen vuoteen. Kokouksessa tulee samalla ampua käyntiin sisällöllinen ohjelmatyö, joka tähtää SDP:n uuteen poliittiseen linjaan vuoden 2011 vaaleihin ja joka hyväksyttäisiin uuden kierron mukaisessa puoluekokouksessa 2010.

Nykypäivän tosiasioihin kuuluu se, että politiikka ja puolueet hahmottuvat ihmisille henkilöiden kautta. Tämän vuoksi henkilövalinnat on otettava esiin puoluekokouksessa. Kaikki paikat ovat avoinna ja käytettävissä. Selvää on myös se, että ottaen huomioon sen tavan, jolla SDP:n puoluekokousedustajat valitaan, on mahdollisten ehdokkaiden oltava selvillä ennen syksyä. Tämä johtaa pitkiin piinakuukausiin, mutta se on ainoa tapa mahdollistaa jäsendemokratian parempi toteutuminen, kun jäsenet puoluekokousehdokastaan valitessaan voivat tiedustella hänen kantojaan henkilövalintoihin.

Lukuvinkkinä hieno kirjoitussarja Antton Rönnholmilta, joka pitäisi painaa keskustelukirjaan sosialidemokratian tulevaisuudesta: osat I, II ja III. Pieni ote upean värikkäästä tekstistä:

"Aatteen virrassa voi joko mennä sen mukana, uida vastavirtaan tai olla paikallaan. Osa SDP:n keväällä valituista kansanedustajista purjehtii virran mukana kanootissaan, mediajulkisuuden kypärä ohimoiden suojana sinne missä maisemat ovat kulloinkin kauniimpia. Paikallislehtien poukamassa ja latteuksien lahdelmassa voi viettää aikaa ja varoa erityisesti kolhimasta niiden laivoja, jotka ovat ne metallista tai paperista vaivalla rakentaneet. Ja jos haluaa vielä joskus vihreälle oksalle seuraamaan virran menoa on erityisesti suojeltava kompromisseilla lastattua ja öljynvaihtoa kaipaavaa puoluearkkia: Uudet mielipidemittausten mukaan muuttuvat merikortit vievät helposti kiville."