Turkin vaaleista

Muutama päivä sitten pidetyt Turkin vaalit olivat merkittävän ulkomaisen mielenkiinnon kohteena. Vaalit käytiin kiihkeässä ilmapiirissä presidentin valinnasta syntyneen poliittisen kiistan vuoksi. Turkin valtapuolue, islamilaistaustaisen ja keskustaoikeistolaisen AKP:n nimeämä ehdokas, ulkoministeri Abdullah Gül, ei saanut sekularistien ja ennen kaikkea armeijan tukea. Armeijalla on edelleen merkittävää merkitystä Turkin poliittisessa elämässä.

Armeijan lausunnon jälkeen Turkin perustuslaillinen tuomioistuin päätti, että uuden presidentin valintaan tarvitaan vähintään 2/3 kansanedustajien läsnäolo parlamentissa, johon AKP:n edustajamäärä ei riittänyt. Kriisin ratkaisemiseksi päätettiin pitää aikaistetut parlamenttivaalit. Vaalikampanjointi erityisesti pääoppositio- ja entisen valtapuolueen, modernin Turkin "isän" Mustafa Kemal Atatürkin perustaman kansallismielis-keskustavasemmistolaisen CHP:n osalta keskittyi AKP:n islamilaisen taustan esille nostoon. Tämä ei kuitenkaan tuottanut opposition näkökulmasta toivottua tulosta.

AKP:n vaalivoitto oli huomattava, se sai lähes 47% annetuista äänistä. Tällä tuloksellaan se tulee saamaan parlamentissa n. 340 edustajanpaikkaa yhteensä 550:stä paikasta. Toiseksi tuli CHP, joka sai lähes 21% äänistä. Vaalituloksen syynä pidettiin ennen kaikkea Turkin talouden nopeaa kehitystä, joka tosin jakautuu edelleen erittäin epätasaisesti, sekä kansalaisten kyllästymistä armeijan sekaantumiseen maan poliittiseen elämään.

Monilla turkkilaisilla on edelleen epäilyksensä AKP:n islamilaista taustaa kohtaan, mutta sen ei erityisesti tekojen valossa katsottu hallitsevan puolueen toimintaa siten, että sekularistinen yhteiskunta, jota erityisesti kaupunkilaiset pitävät arvossa, olisi uhattuna. Tosin tämä ei näkynyt niissä kaupungeissa, joissa ennen vaaleja erityisesti keskiluokkaiset, länsimaisen elämäntyylin omaksuneet naiset osallistuivat suuriin protesteihin hallitusta vastaan. Moni äänesti AKP:ta myös siksi, ettei uskottavia vaihtoehtojakaan ollut tarjolla. Jotain kertoo sekin, että eräät eurooppalaiset sosialidemokraatit ovat vaatineet CHP:n erottamista Sosialistisesta internationaalista.

Turkin vaalit toivat parlamenttiin pääpuolueiden lisäksi äärikansallismielisen MHP:n, mutta myös itsenäisinä, riippumattomina ehdokkaina valittuja, aatemaailmaltaan useimmiten lähinnä sosialidemokraattisia kurdipoliitikkoja. Tämä on erittäin keskeistä ja tärkeää kehitystä. Kurdivähemmistö elää edelleen monilta osin sorretussa ja köyhdytetyssä asemassa eikä Turkki ole varsinkaan käytännön tasolla lähelläkään EU-jäsenyyden vaatimaa tilannetta. Ruotsalaisen vaalitarkkailijan kokemuksia ja näkemyksiä Turkin vaaleista kurdialueella lähellä Irakin vastaista rajaa voi lukea täältä.

Vaalitulos ei kaikesta huolimatta ole vienyt pois kysymystä siitä, miten AKP:n islamilaiset juuret vaikuttavat Turkin sekulaariseen perustaan. AKP:n viimeiset viisi vuotta hallituksessa eivät ole riittäneet vakuuttamaan kaikkia epäilijöitä. Parhaassa tapauksessa islamilaistaustainen puolue asettuu politiikan keskiöön ja todistaa voivansa harjoittaa uskonnollisesta taustastaan huolimatta läntisen demokratiamallin mukaista politiikkaa ja markkinataloutta. EU-jäsenyyden mahdollisuus tukee tätä tavoitetta, itse asiassa monessa suhteessa pitää niitä liikkeessä, mutta toisaalta monet keskeiset eurooppalaiset maat tekevät omilla kannanotoillaan ja henkilövalinnoillaan kyseisen tavoitteen saavuttamisen koko ajan vaikeammaksi.