Sosialidemokraattien on tulevaisuudessa entistä enemmän profiloiduttava taloudellisten tavoitteiden lisäksi elämänlaatuun liittyvien kysymysten ajajana. Erityisen keskeinen on perheiden oikeus omaan aikaan ja työelämän joustamiseen myös työntekijöiden hyödyksi ja iloksi siten, ettei perhe-elämän yhteensovitus tapahdu heidän oikeuksiaan polkien.Päivähoitokysymys on keskeinen ja tärkeä. Lasta ei saa rangaista vanhempien työttömyydestä tai muista ongelmista, jonka vuoksi oikeus päivähoitoon tulee olla kaikilla. Päivähoidon käyttöä tulisi pikemminkin taloudellisten mahdollisuuksien mukaan pyrittävä lisäämään. Tällä voidaan tukea molempien vanhempien osallistumista työelämään.
Päivähoitomaksujen alentaminen kautta linjan ja menetettyjen tulojen korvaaminen kunnille valtion varoista voisi olla monella tapaa järkevää politiikkaa. Maksujen nousu tulojen mukaan on tuloloukkujen aiheuttaja ja heikentää työllisyyttä. Maksujen alentaminen olisi myös tarkkaan kohdennettu tulonsiirto lapsiperheille sekä kannustaisi vanhempia työmarkkinoille kenenkään asemaa heikentämättä.
Lapsiperheiden palveluiden lisäksi etuuskysymykset ovat tärkeitä. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen on keskeinen osa työelämän tasa-arvoprojektia, mutta yksinään riittämätön. Kustannusten jakaminen ei poista sitä tosiasiaa, että perhevapaat kasaantuvat naisille. Tämä aiheuttaa paitsi isä-lapsi-suhteen jäämistä vähemmälle huomiolle, myös ongelmia naisten työurille verrattuna miehiin.
SDP:n tulisi tässä yhteydessä lähteä ajamaan Islannin mallina tunnettua perhevapaajärjestelyä, jossa vapaa on jaettu kolmeen yhtä suureen osaan. Kolmannes on äidin, kolmannes isän ja kolmanneksen saavat vanhemmat halunsa mukaan jakaa. Mikäli vapaa jätetään käyttämättä, sitä ei toinen vanhempi voi käyttää. Tällaisen mallin käyttöönotto olisi vahva viesti paitsi työmarkkinoille, myös tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta. Tämän tulisi olla osa projektia, jossa SDP:stä tehdään Suomen ykköspuolue toistaiseksi kaikilta vähälle huomiolle jääneiden isyyden kysymysten suhteen.
Mielipidekirjoitus julkaistu Uutispäivä Demarissa 22.8.2007.
Tekstit
4 kommenttia:
Minusta olisi selkeää elämän laadun parantamista, jos sterilisaatiosta saisi saman tuen kuin lapsilisästä.
Tämä olisi pitkän tähtäimen luonnonsuojelua.
Hei Esa!
Tästä samaisesta asiastahan me olemme aikaisemminkin "keskustelleet". Siis tuosta Islannin mallista. Hyväksyn ehdotuksesi, mikäli äitiyslomaa ja vanhempainvapaata pidennetään yhteensä 1,5 vuoteen eikä äidin mahdollisuus kotona lapsen kanssa olemiseen nykyisestä lyhene. Tällöin ajan voisi jakaa kolmeen 1/2 vuoden jaksoon, esim. äiti + äiti + isä TAI äiti + isä + isä TAI äiti + isä + äiti. Tätä mallia on eräs Stakesin tutkija ehdottanut, kirjoitti viime keväänä Hesarissa. Harmi kun en silloin leikannut juttua irti.
Minusta SDP:n ei pidä lähteä siihen, että lapsiperheiden asioita "parannettaisiin" työelämän näkökulmasta katsoen vaan uudistukset pitää tehdä lasten näkökulmasta. Kehitetään siis lasten päivähoitojärjestelmää paremmin lasten tarpeista lähtien.
Jos SDP ottaisi tuon Islannin mallin ajaakseen nykyisen mittaisella 10 kk äitiysloman pituudella niin ainkin minä eroaisin puolueesta.
Entäpä, jos päivähoitomaksut voisi vähentää verotuksessa? Tai mitä, jos palautettasiin lapsivähennys verotukseen? Purkisiko nämä työnteon kannustinloukkuja?
Käy vilkaisemassa Lapen (poliittisesti sitoutumaton järjestö) sivuilla, siellä on hyviä ehdotuksia:
http://www.lapsiperheet.net/Vaalit07/vaatimukset07.html
10kk on liian lyhyt aika tuon toteuttamiseen, siitä Sadun kanssa samaa mieltä. 12kk voisi olla realistisin ja 18kk sitten vaikka se tavoite. Täysimetyssuositushan täyttyisi jo tuossa 12 kuukauden mallissa, jos lomat jaettaisiin täsmällisesti tasan, eikö vain?
Islannin malli olisi tosiaan toimiva mikäli vanhempainvapaakautta pidennettäisiin tuonne 1½ vuoteen. Tosin kun kyse on palkkaperusteisista etuuksista joita rahoitetaan sosiaalivakuutusmaksuin, tulisi sekä työnantajien että palkansaajien olla valmiita siihen että palkkojen sivukulut melkoisesti nousisivat.
Huom! Äitiysloman pituus on 154 päivää, sen jälkeiseen aikaan on nytkin yhtä suuri oikeus sekä isällä että äidillä - se ei siis kuulu nimenomaisesti äidille.
Vilkaisinpa noita Lapsiperheet ry:n tavoitteita. Minä puhuisin sen kohdalla ennemminkin kotiäitijärjestöstä (paino sanalla äiti, edes järjestön hallituksessa ei ole ainuttakaan miestä). Tuo heidän ajamansa lastenhoidon tasarahamalli yhdistettynä perheverotuksen ja lapsivähennysten käyttöön ottoon veisivät Suomen jokseenkin täydellisesti keski- ja etelä-eurooppalaisten mieselättäjämallien joukkoon.
Sehän voi toki olla heidän tavoitteensakin eikä siinä sinänsä mitään pahaa ole. Mutta sellainen edellyttäisi myös julkisten palvelujen ja muiden tulonsiirtojen aika mittavaa alasajoa. Nykyisenkaltaisenkin menorakenteen (siis jo nykyisen, ilman vaadittuja mittavia uusia palvelusatsauksia) ylläpitäminen edellyttää ikärakenteen muuttuessa enemmän - ei vähemmän - työhön osallistumista molemmilta sukupuolilta.
Päivähoitopäivät ovat kyllä varsinkin suurten ryhmäkokojen oloissa usein liian pitkiä. Pitäisi uudistaa työelämää, etuuksia ja verotusta niin että työelämän ja lastenhoidon yhdistäminen olisi nykyistä joustavampaa. Mutta mielummin sekä-että kuin joko-tai -pohjalta.
Lähetä kommentti