torstaina, elokuuta 23, 2007

Taivaallinen valta?

Aiemmin tänä vuonna keskustelua herätti seurakunnille lähetetty ohjeistus olla noudattamatta lakeja silloin, kun ne ovat ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa. Kyseessä oli sellaisten turvapaikanhakijoiden suojeleminen seurakuntien tiloissa, joiden hakemuksen valtion viranomaiset olivat hylänneet.

Ajatusta on varmasti siivittänyt vilpitön halu tehdä hyvää, mutta tästä huolimatta ohjeistus astuu erittäin vaaralliseen maastoon. Järjestelmä on eittämättä epätäydellinen ja virheitä voi sattua. Silti emme elä Neuvostoliitossa tai Natsi-Saksassa, jossa viranomaiskoneisto oli osa terrorijärjestelmää ja jolloin kansalaisyhteiskunnan harjoittama kansalaistottelemattomuus ihmisten piilottelun ja lakien noudattamatta jättämisen suhteen oli perusteltua ja eettistä toimintaa. Haluaisin uskoa suomalaisviranomaisten kykyyn tehdä lähtökohtaisesti perusteltuja ratkaisuja.

Nostamalla oman arvojärjestelmänsä lain yläpuolelle kirkko antaa viestin, jonka mukaan sillä on hallussaan ylivertainen käsitys oikeasta ja väärästä. Tämä tieto syrjäyttää julkisen vallan harjoittaman oikeuden -ja sitä kautta demokratian. Mikäli yhteiskunta hyväksyy tämän, mikä oikeus meillä olisi kieltää minkä tahansa uskonnollisen ryhmän lainvastainen toiminta? Vastaus on: ei minkäänlainen. Sillä kaikki nämä ryhmät voisivat todeta tuon toimintansa olevan heidän oman uskonnollisen oikeus- ja moraalikäsityksensä mukainen ja sitä kautta lakia kestävämpi.

Lain tulee olla kaikille sama eikä poikkeusryhmiä saa syntyä. Mikäli laki tai sen tulkinta koetaan vääräksi, tulee oikeusvaltiossa herättää keskustelua käytännön muuttamiseksi. Vastaus ei voi olla lain suoranainen rikkominen vain, koska "korkeampi voima", jonka kanssa luonnollisesti ei voida keskustella, on "eri mieltä". Oikeutta pitää voida käydä ja oikeuden päätöksistä pitää voida valittaa. Mutta ei voi olla niin, että oikeuden päätöksiä noudatetaan vain silloin kun lopputulos on miellyttävä.

12 kommenttia:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Koko kirkon ja uskon idea on siinä, että on olemassa jonkinlainen taivaallinen laki, joka on ylitse ihmisen lain.

Vaikka minä en ole kristitty, niin minusta mm. naispappeus asiassa, jos noudatetaan raamattua, niin nainen ei voi toimia pappina.

Jos nainen toimii pappina, niin kyseessä ei ole raamatun mukainen kristillinen kirkko, sillä raamatusta en ole löytänyt mitään viitettä siitä että nainen voisi toimia pappina.

Sitten taas jos kirkko on valtion kirkko ja eduskunta päättää että Jeesus oli kommunistihinttari, niin kirkon on näin opetettava. Näin ollen ne jotka eivät ole samaa mieltä on painutta ns. helvettiin valtion kirkosta.

Ja minusta näin on hyvä. Kristitty paskasakki kun on ahdistettu kirkosta ulos, saatan minäkin harkita jäsenyyttä.

ProgeClub kirjoitti...

Esa:
"Mutta ei voi olla niin, että oikeuden päätöksiä noudatetaan vain silloin kun lopputulos on miellyttävä."

Eikös, olemme lukeneet Durkheimin sekularisaatioteorian, kuinka yhteiskunnan murros ja yhtenäiskulttuurin mureneminen tapahtuu. Sen ymmärtäminen on koetuksella, kun sirpaloituneet alakulttuurit todella eivät allekirjoita enää kuin omat pelisääntönsä, ja yleiset vain siltä osin kuin ne eivät ole ristiriidassa omien kanssa. Heräsin tiedostamaan tähän viime kesänä (2006).
Kirkko on vielä sentäs humaaniuden puolella, ja noissa yksittäistapauksissa voidaan hyvin vedota siihen että omatunto on laki ylempi, vaikka näkyyhän tuossa hallinnollinen päätöskin roimia ominpäin.
Muuten kannatan kirkon ja valtion eroa, juuri kirkon itsensä vuoksi.

"Haluaisin uskoa suomalaisviranomaisten kykyyn tehdä lähtökohtaisesti perusteltuja ratkaisuja."
Kukapa ei...

mutta en mä tiedä, olin murtua myötätunnosta kun näin Rusin kuulosteluvideosta pätkiä, sen missä hän kuuli ensikerran juttunsa ankarat tutkintanimikkeet. NÄin absurdia menoa - paras on vielä tulossa, mm. lista koodinimi Matel:n duunaamista raporteista - kokonaisuutena en enää edes yritä lievennellä, eli en valitettavasti nyt voi yhtyä teesiisi silti emme elä systeemissä jossa viranomaiskoneisto oli osa terrorijärjestelmää ja jolloin kansalaisyhteiskunnan harjoittama kansalaistottelemattomuus ihmisten piilottelun ja lakien noudattamatta jättämisen suhteen oli perusteltua ja eettistä toimintaa.

Olli Rehn, Tapani Ruokanen ja jotkut muut urhoolliset yksityishenkilöt em. Rusi-casessa pistivät asemansa likoon, koska niin oli oikein, eikä luottamusta järjestelmään ollut.

Valitan, syvästi.
-roh

Nina kirjoitti...

Tuomitsetko siis lähtökohtaisesti myös kansalaistottelemattomuuden?

Sen vähän perusteella mitä olen kuullut suomalaisista viranomaispäätöksistä tässä yhteydessä, ja sen vähän perusteella mitä Italian kautta on tullut tutustuttua todellisiin pakolaisongelmiin, niin kyllä symppaan tässä enemmän kirkkoa kuin lainkuuliaista viranomaisiin luottamista.

Systeemi vai globalisoituneen maailman toiseksi heikoimmassa tilanteessa olevat ihmiset, joita systeemi ei tällä hetkellä pysty auttamaan?

ps. "toiseksi" koska aivan heikoimmat eivät pääse koskaan tänne saakka.

Esa Suominen kirjoitti...

Kuten kirjoitin, systeemi voi tehdä myös virheitä ja niistä pitää voida valittaa sekä pyrkiä muuttamaan järjestelmää parempaan suuntaan.

Symppaamisesta tai sen puutteesta tässä ei ole kyse, vaan laajemmasta kontekstista. Minusta viranomaisilla on paremmat mahdollisuudet määritellä onko jollakulla oikeus turvapaikkaan kuin vaikka minulla tai sitten seurakunnalla. Ei voida niinkään ajatella, että mikäli joku sanoo olevansa turvapaikan tarpeessa, se riittää ja turvapaikka myönnetään, tai että viranomaiset tekevät joka kerta virheen kun jollekulle ei myönnettäisi turvapaikkaa. Jos näin ajatellaan, niin sen pohjaltahan koko harkinta on aivan turhaa. Ja niin ei käsittääkseni ajattele juuri kukaan.

Turvapaikan saaminen Suomesta ei ole helppoa, tiedän sen, ja tarvitsevia riittää. On kuitenkin kaikkien etu, että todelliset tarvitsijat kyetään tunnistamaan ja heille takaamaan heidän tarvitsemansa apu ja tuki -sekä erottamaan heidät niistä hakijoista joiden ei voida katsoa täyttävän turvapaikkaan oikeuttavia kriteereitä. Kriteereistä voidaan toki aina keskustella -ja aikataulujen älyttömyyshän on jo keskusteluttanut. Minusta kyseistä tavoitetta ei edistä lain ulkopuolelle siirtyminen, ei heidän itsensä tai hyvää tarkoittavien organisaatioiden toimesta.

Nina kirjoitti...

En ole ekspertti enkä osaa tehdä rakentavia kommentteja miten systeemiä tulisi korjata mutta koko Euroopan mittakaavassa näyttää siltä että systeemi on kertakaikkiaan räjähtämässä käsiin omaan mahdottomuuteensa. Suomessa voimme vielä elää siinä harhaluulossa etteivät valtavat muuttovirrat kosketa meitä ja että oma systeemimme "toimii".

Tänä kesänä on Tampereen kaduillakin näkynyt niitä muualla Euroopassa niin tuttuja kerjäläisiä lapsineen ja ruusuineen. Tämä lienee esimakua tulevasta.

Kuten Esa ainakin tietänee, kannatan siis Linnake-Euroopan purkamista, en sen voimistamista. Miten se olisi tehtävä, sitä en tiedä.

Jukka Torikka kirjoitti...

Erinomaisen hyvä ja miettimään provosoiva kirjoitus

En missään tapauksessa kannata kirkon tai minkään muunkaan instanssin jäsenten erillisvapauksia lainsäädännön suhteen. Nähdäkseni Esa vedät kuitenkin liikaa mutkia suoriksi tyrmätessäsi kirkon päätöksen suojella joitain turvapaikanhakijoita, joiden hakemuksen valtio on hylännyt.

Nina kommentoikin eurooppalaisen maahanmuuton ongelmia, joihin on hyvin vaikea ottaa kantaa. Hän myös puolusti kansalaistottelemattomuutta poliittisen vaikuttamisen muotona. Ja juuri tämä periaatteellinen kysymys siitä, kuinka kansalaisten valtiosta riippumattomat organisaatiot voivat napista valtion lakeja vastaan, on mielenkiintoinen.

Kuten Esa totesitkin, Suomi ei ole Natsi-Saksa tai Neuvostoliitto, joiden valtiollista terroria vastaan kansalaisvastarinta oli oikeutettua. Mutta Suomesta voi tulla sellainen, mikäli kansalaiset luopuvat oikeudestaan ja traditiostaan kritisoida epäoikeudenmukaisiksi katsomiaan lakeja. Ja lakeja on voitava tiettyyn pisteeseen asti kritisoida myös rikkomalla niitä.

Kategorista eroa nykyisen Suomen ja kuvaamiesi totalitaaristen valtioiden välillä ei ole, vaan niillä on ainoastaan aste-ero sen suhteen, kuinka moraalisesti kestäviä tai kansalaisten mielipiteille responsiivisia niiden toteuttamat politiikat ovat. Mistä voimme tietää, missä on se valtiollisen legitimiteetin aste, jossa valtion lakeja on noudatettava? Voitaisiko esimerkiksi Saksan tai Neuvostoliiton historioista osoittaa päivämäärät, joiden jälkeen lakien rikkominen olisi oikeutettua, mutta ennen tuota päivämäärää ei?

Jo otsikko Taivaallinen valta ilmentää hyvin kristinuskon ortodoksisuuden ongelmaa. Kristillisyyshän perustuu absoluuttiseen ilmoitukseen siitä, mitä on tehtävä ja mitä ei, eikä asiasta voi neuvotella. Juuri siksi onkin mielenkiintoista, että nimenomaan kristillinen kirkko herättää keskustelua siitä, toimiiko valtiomme samalla tavalla!

Esa Suominen kirjoitti...

Yksinkertaisia vastauksia ei ole. Kannattanee kuitenkin myös miettiä miten tämänkaltaiseen toimintaan suhtauduttaisiin, mikäli kyse ei olisikaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista ulkomaalaisista, vaan vaikkapa huoltajuuden menettäneistä isistä tai äideistä, jotka hakisivat suojaa yhdessä lapsensa kanssa seurakunnasta tai omasta mielestään väärin perustein tuomituista seksuaalirikollisista. Millaisten ihmisten suojelemiseksi kansalaistottelemattomuus on paikallaan? Ja miksi? Ja kenen päätöksellä? Riittääkö oma "oikeudenmukaisuustaju"? Absoluuttisesti ei voida viivata kumpaankaan suuntaan, mutta minusta painopisteen tulisi olla kollektiivisen päätöksenteon puolella.

Mitä tulee voimassa olevien lakien kyseenalaistamiseen ja kritisointiin, niin luonnollisesti oikeusvaltiossa pitää olla tähän mahdollisuuksia ja osallistumisen kulttuuria tukea. On veteen piirretty viiva, milloin toiminta tai siihen yllyttäminen on tuomittavaa, hyväksyttävää tai jopa toivottavaa. Pummit.org oli eräs esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta sekin.

Yleisesti ottaen olisi mielenkiintoista tietää, kuka milloinkin määrittelee "kristillisen etiikan" ja missä?

ProgeClub kirjoitti...

Esa Suominen said...

"Yksinkertaisia vastauksia ei ole. Kannattanee kuitenkin myös miettiä miten tämänkaltaiseen toimintaan suhtauduttaisiin, mikäli kyse ei olisikaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista ulkomaalaisista, vaan vaikkapa huoltajuuden menettäneistä isistä tai äideistä, jotka hakisivat suojaa yhdessä lapsensa kanssa seurakunnasta tai omasta mielestään väärin perustein tuomituista seksuaalirikollisista."

No joo, sitten slippery slope -argumentti, että kun pää tällaisella toiminnalle ja tavoille on avattu, mitä hirveyksiä tuleekaan perästä, ja yhteiskunta suistuu kohti anarkiaa.? Jep.
Tuossa oli hallinnollinen aivan määrättyä tilannetta koskeva päätös, ja sitä oli harkittu. Ja ko. pakolaiselle uutisen mukaan varataan uusi mahdollisuus, ilmeisesti avustettu, hakea turva paikka - ennen takaisin Irak-pätsiin toimittamista.

Kristillinen etiikka perustuu eritoten lähimmäisen rakkauteen, sen nk. kaksoiskäskyyn, kysyit.
Etiikkaa soveltavat itse elämässään sitä tunnustavat ihmiset.

Nina kirjoitti...

Olet Esa oikeassa ettei voida tietenkään sanoa että kaikenlainen kansalaistottelemattomuus ihan minkä tahansa asian puolesta olisi hyväksyttävää. Mutta kuten progeclub hyvin kirjoitti, tässähän oli kyseessä yhden rajatun ryhmän tietyntyyppinen kansalaistottelemattomuus tietyissä tapauksissa, ja jos keskustellaan juuri tästä tapauksesta niin minä ainakin pystyn tuollaisen kansalaistottelemattomuuden hyväksymään.

Ei sen vuoksi että kyseessä olisi taivaallinen valta vaan yleisen humaaniuden edistämiseksi - Euroopan laajuisesti laittomien siirtolaisten tilanne alkaa olla lähellä Natsi-Saksaa ja Neuvostoliittoa...

Anonyymi kirjoitti...

Tämänkaltainen toiminta vain vie hieman uskottavuutta naispappeuskiistan yhteydessä otetulta kannalta, jonka mukaan kirkon työntekijöiden on omantuntonsa sijasta noudatettava lakia. Ai niin mutta naispappeuden vastustaminenhan ei olekaan sellainen omantunnon kysymys, josta voisi olla eri mieltä. Eihän?

Tapio Laakso kirjoitti...

Kirkon toiminta turvapaikka-asioissa näyttää herättäneen kiivaita reaktioita. Aamulehdessä joku oikeustieteen professori vertasi kirkon kansalaistottelemattomuutta suoraan Hitleriin ja Staliniin. Esakin vetää kirjoituksessaan kuuluisan natsikortin esiin.

Minusta tällainen legalismi on pelottavaa. Esimerkiksi kyseinen Hitler oli hyvin tarkkana siitä, että jokaiselta tuhotulta juutalaiselta poistettiin ensin kansalaisuus ja sitä kautta kansalaisuuden tuoma suoja. Noudatettiin siis lakia hyvin pitkälle.

Oikean ja väärän määrittäminen pelkästään lain taakse piiloutumalla on moraalisesti täysin kestämätöntä ja voi pahimmillaan johtaa todella hirveisiin seurauksiin. Se saattaa esimerkiksi hyvin pian johtaa Naze Aghain kuolemaan. Ilmeisesti kuitenkin konkreettisen ihmisen kuolema on vähempiarvoinen asia kuin kansalaistottelemattomuuden "oikeus"valtioon kohdistama loukkaus.

Legalismi on juuri sitä, että kieltäydytään lainkaan punnitsemasta oikeaa ja väärää. Näin yhtäkkiä lapuan liike ja ihmisen piilottaminen ja suojeleminen karkotukselta asettuvat samalle viivalle. Kumpikin rikkoo lakia.

Todennäköisesti joudumme taas 60 vuoden päästä perustamaan totuuskomissioita selvittämään Suomesta tapahtuneita karkotuksia ja karkotettujen kohtaloita.

Tähän kysymykseen tietysti liittyy se, että paperittomilla ihmisillä ei edes ole ihmisoikeuksia. Tämä sen vuoksi, että käytännössä ihmisoikeudet ovat kansalaisoikeuksia. Nämä ihmiset ovat siis oikeusvaltion toiminnan ulkopuolelle, koska nimenomaan vetoaminen oikeusvaltioon saattaa vaarantaa heidän elämänsä.

ProgeClub kirjoitti...

Käytännössä ihmisoikeudet ovat kansalaisoikeuksia ...Näinhän se on, Tapio Laakso.

Mielestäni kirkko voi katsomissaan tapaukissa taata henkilölle täyden valitustien. Ja senkin jälkeen ottaa ihmisen, jos niin katsoo, omaan palvelukseensa vaikka siivoojaksi (toivottavasi ihan kaikkia näitä hommia ei ole ulkoistettu) - ja hakea tälle suomenkansalaisuutta normaalein perustein.
Tämä edellyttää, että hylkääviin turvapaikkapäätöksiin kuuluvista aikarajoista, noista sanktionomaisista, karkotus-disclaimereista Schengen-maihin, tulee luopua ihmisoikeuksien vastaisina.

Periaatteella: ei yhtään karkotusta, jos omatunto ei sen suhteen ole puhdas.

Muuten historia tulee meidät palkitsemaan tästä ajasta.