Keskustan kone on keksinyt pääministeri Vanhasen suuhun uuden sloganin. Nyt puhutaan porvarihallituksen sosiaalisuudesta, jonka väitetään olevan punamultaa suurempaa. Pontimena on vielä täysin alkutekijöissään oleva sosiaaliturvauudistus, jonka katsotaan tuottavan sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa.Politiikkaa vähänkään seuraavat ymmärtävät kyseessä olevan tempun, jolla pyritään ärsyttämään oppositiota ja leimaamaan budjetin arvostelu epäoikeudenmukaiseksi. Mutta mitä jos Vanhanen onkin aivan tosissaan? Jo viime hallituksen aikana monet pitivät häntä piinkovana porvarina, joka aikoinaan ajoi läpi Keskustan tuolloin upottanutta työreformiohjelmaa. Yhteistyö sosialidemokraattien kanssa oli valtapoliittinen pakko, jossa Vanhasen oli käytännön syistä vastahankaisesti toimittava. Moni heikkoja vahingoittava ehdotus jäi realisoitumatta, tämä varmasti kiukutti. Mutta nyt ovat nuo pidäkkeet sivussa.
Kuten keskusteltua, oikeudenmukaisuuden voi käsittää monella tapaa. Vanhasen oikeudenmukaisuuskäsitykseen köyhien perheiden lasten ajo ulos päivähoidosta, tuloeroja kasvattavat veroratkaisut, luokkakokojen rehottaminen suurina lupauksista huolimatta, lapsilisien reaaliarvon lasku ym. näyttää kuuluvan. Kaikki tämä voi aidosti olla hänen mielestään oikeudenmukaista ja oikein. Ilmeisesti epätasa-arvo on hänelle sitä oikeampaa tasa-arvoa.
En tiedä teistä, mutta minä ainakin toivon, että kyseessä ovat vain ne spin doctorit.
Tekstit
2 kommenttia:
Saa todellakin toivoa että Vanhasen mielestä muutaman tuen korotus (opintotuki ja kansaneläke) ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaisen politiikan mitta.
Tasa-arvoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia tuottaviin palveluihin (sosiaali- ja terveydenhuolto, koulutus) kun ei ole näkymissä parannuksia.
Niinpä. Pikku korotukset valuvat palvelumaksujen nostoon ja sellaisiin veronkorotuksiin, jotka koskettavat tavallista tallaajaa. Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että paljon puhuttu yksinhuoltajakorotus ei niitä perheitä hyödytä, joissa ollaan toimeentulotuen asiakkaita.
Sinällään toivon vilpittömästi menestystä sosiaaliturvajärjestelmän uudistamista selvittävälle työryhmälle. Turvan alapään viidakko kaipaa selkeyttämistä, ja erityisesti työkyvyttömyyseläkkeiden myöntämisessä tapahtuvaan roikottamiseen olisi saatava kestäviä ratkaisuja, jotka olisivat nykyistä järjestelmää inhimillisempiä ja yksilöllisempiä.
Lähetä kommentti