torstaina, elokuuta 30, 2007

Takaisin bilateraaliin

Jyrki Katainen piti ulkopoliittisen linjapuheen. YK ja ylikansalliset elimet väistykööt, täältä tulee uusi ja raikas tuulahdus 70-luvulta bilateraalisten suhteiden muodossa. Nykyiseltä ulkoministeriltä tätä olisi vanhojen näyttöjen perusteella voinutkin odottaakin, vasta neljännellä kymmenennellään olevan puoluejohtajan kyseessä ollessa "näkemys" oli surkea rimanalitus. Tiedon puutteen voi antaa anteeksi, se on korjattavissa, sen sijaan näkemyksen puute on vaikeammin autettavissa.

Ennen kumarrettiin itään. Nyt kumarretaan aivan yhtä kritiikittä länteen -ja lasketaan pisteitä "erityissuhteiden" perusteella aivan kuten ennen vanhaan toiseen suuntaan. Mutta: USA:n nykyhallinto vetelee viimeisiään ja sen vuoksi Bush-Rice-pisteiden laskussa ei ole juurikaan mieltä. USA-suhteet ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta kritiikittömän Amerikan-ihailun, kuten minkä tahansa kyseenalaistamattoman palvonnan, toivoisi kuuluvan historiaan.

Katainen vaati tavoitteellista, realistista ja aktiivista ulkopolitiikkaa. Hyvä tavoite, haluaisin nähdä sen henkilön, joka on näistä otsikoista eri mieltä. Mutta kuten aina, oleellista eivät ole termit, vaan niille annettu sisältö. Kataiselle ei vaikuta merkitsevän mitään se, että Suomi on pyrkinyt olemaan aktiivinen aivan uudenlaisten yhteistyöelinten luomisessa. Myöskään yhteiselle toiminnalle ei juuri arvoa anneta, ainakaan YK:n puitteissa. Samaan aikaan puhutaan vastuun kantamisesta ja luistellaan ulos sieltä, missä eniten olisi tehtävää -ja voitettavaa. Mieleen tulevat kummisetä Niinistön vastaavankaltainen visiottomuus ja näköalattomuus tilanteessa, jossa hän saarnaa taloudellista maailmansotaa.

Suomen vaikutusvalta yksittäisenä valtiona nojaa tulevaisuudessa ennen muuta siihen, missä määrin kykenemme osoittamaan esimerkillämme johtajuutta. Tähän meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet. Suomi kuuluu siihen harvalukuiseen joukkoon maailman maita, joissa taloudellinen menestys ja sosiaalinen eheys on kyetty verrattain hyvin yhdistämään. Samalla meillä on mahdollisuus rakentaa maastamme esikuvaa myös ympäristökysymysten suhteen. Sen sijaan kahdenvälisissä kabinettisuhteissa tulemme varmasti aina kuulumaan kolmosdivariin. Puhumattakaan siitä tosiasiasta, että todelliset vaikuttamisen paikat globaaleihin kysymyksiin jäävät haaveeksi, mikäli monenkeskisen järjestelmän väheksyminen otetaan ohjenuoraksi.

Ehkä Kataisen ajattelun taustalla on sama motiivi kuin niin monella Kokoomusnuoriin liittyvällä reppanalla. On vain siistiä hengata "menestyjien" kanssa sen paremmin mitään ajattelematta tai problematisoimatta, ja olla tajuamatta, että kyseiselle porukalle itse asiassa naureskellaan. Sääliksi käy.

6 kommenttia:

ProgeClub kirjoitti...

Esa:
"Mutta: USA:n nykyhallinto vetelee viimeisiään ja sen vuoksi Bush-Rice-pisteiden laskussa ei ole juurikaan mieltä. USA-suhteet ovat luonnollisesti tärkeitä, mutta kritiikittömän Amerikan-ihailun, kuten minkä tahansa kyseenalaistamattoman palvonnan, toivoisi kuuluvan historiaan."

btw, btw.....

presidenttimme Tarja Halonen ei ehtine saada kustua tuolta Yhdysvaltain historian gallupkannatuspohjat vetäisseeltä päämieheltä - itse en pidä sitä häpeänä enkä minään.
ja
aika hyvä pressa, ajattelenkin, josei medialla ole hänestä muuta pahaa sanottavaa kuin jankuttaa tuollaisesta kutsun puuttumisesta.

Esa Suominen kirjoitti...

Tiedoksi, kommenttien julkaisu viivästyy hieman, sillä olen lähdössä viikonlopuksi Brysseliin enkä ole koneen ääressä jatkuvalla syötöllä. Laittakaa kuitenkin kommenttia ja vastaväitettä tulemaan, julkaisen ne asap.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hyvä pressa on. Nyt olisikin ehkä aika vetää yhteen Halosen suuret saavutukset ja yhteiskunnalliset linjanvedot viimeisen seitsemän vuoden ajalta:

1............
2............

Mitäs näihin medialla olisikaan huomauttamista.

ProgeClub kirjoitti...

1) Suomen linja "tehtävä maailmassa" kerrotaan valtiosäännössä 1§, ja sen kanssa mielestäni enää pressa paljon paremmin voisi olla linjassa.

2) Parempi olla tekemättä mitään kuin tehdä tyhmyyksiä, kuten esimerkiksi natokiimaisten kuumakallein pillin mukaan tanssiminen - isänmaan ajautuminen johonkin Irak-hämäräkoalitioon oli jo lähellä.
Valtion pitäminen linjallaan, pystyssä ei ehkä äkkisestään näytä teolta paljon mistään, mutta tosi asiassa se on teoista suurin,ja vaativin tällaisena aikana.

Esa Suominen kirjoitti...

Allekirjoittanut on henkilökohtaisesti ollut hieman pettynyt Halosen toiseen kauteen. Nyt olisi aikaa ja tilaa ottaa sitä arvojohtajan roolia, josta hän kampanjassa puhui (ja jonka vuoksi hänet tehtävään edelleen valittiin).

Kuitenkin: Suomen kaltaisen maan naispresidentti on maailmalla huomattavasti tunnetumpi ja vaikutusvaltaisempi kuin meillä ymmärretään -tai halutaan ymmärtää. Tämä taas on yhteydessä ajatukseen suomalaisesta yhteiskunnasta eräänlaisena benchmark-yhteiskuntana. Meillä Kallion tytöstä voi tulla presidentti. Ei mikään itsestäänselvyys kaikkialla maailmassa.

ProgeClub kirjoitti...

Esa:
"Allekirjoittanut on henkilökohtaisesti ollut hieman pettynyt Halosen toiseen kauteen. Nyt olisi aikaa ja tilaa ottaa ..."

Mulla taas henkilökohtaisesti on käsitys, että ne viime vaaleissa päälleen saamat ennen näkemättömän henkilökohtaiset ja törkeät ilkeydet, joita syytivät jostain syystä samat ryhmät jotka hokivat Natoon heti -kantoja, että ne vahingoittivat häntä.
Itse tosiaan olin huomaavinani, että tapahtui jokin muutos: voimakkaasti sanoen "no antaa sitten olla" -sisäänpäinkäpertyminen.

Jos näin on, se mennee ohi, ja hän voi ottaa arvojohtajan roolia - edellyttäen että tukea löytyy.
Näyttää kuitenkin, että esimerkiksi demareilla pyörii homma nyt vaalitappion jälkeen omassa keittiössä.
vihreillä pragmaattisessa päivänpolitiikassa, tulonsiirto sieltä tänne, tuolta tuonne, nuille ja noille näitä veroja....

Vasemmistoliitto, hhhmmmm...