tiistaina, elokuuta 07, 2007

Yhteen ansiotuloveroon

Kuinka monta kertaa olemme kuulleet tutun fraasin, Suomessa ei työtä tekemällä rikastu? Monelta osin tämä on tottakin, ainakin, mikäli verrataan työntekoa omistamisen kannattavuuteen. Tuloerot kasvavat ja taloudellinen hyvä keskittyy entistä harvemmille, vaikka talouskasvu hipoo ennätyslukemia.

Tämän päivän UP Demari kommentoi pääkirjoituksessaan professori Matti Tuomalan havaintoja, joiden mukaan tuloerot jatkavat kasvuaan erityisesti pääomatulojen rakettimaisen kasvun -ja kevyen verotuksen- vuoksi. Hyvätuloisin prosentti on kolminkertaistanut tulonsa, ja maksaa niistä veroa keskimäärin 34% eli huomattavasti vähemmän kuin moni palkansaaja.

Monet tahot ovat silloin tällöin ilmaisseet huolensa pääomatulojen ja ansiotulojen erilaisesta verotuksesta. Toiset perustelevat tällä tasaveroa myös palkkatuloihin, toiset, toistaiseksi vähemmän esillä olleet, ovat halunneet pikemminkin nähdä yhden yhtenäisen, progressiivisen ansiotuloveron, joka kohtelee kaikkia tuloja samalla tavalla. Itse kuulun jälkimmäiseen joukkoon.
Pääomatulojen progressiivista verotusta vastustavat tarttuvat usein argumenttiin siitä, miten kyseinen ratkaisu johtaisi väistämättä pääomapakoon maasta. Tämä voi pitää paikkansa, joskin Tuomala toteaa, että isoja osinkoja jakavat yritykset toimivat suurimmaksi osaksi suomalaisen asiakaskunnan turvin. Suurin osa Nokian ym. jättien osingoista menee jo nyt ulkomaille. Lisäksi hänen mukaansa jo pohjoismaista löytyy esimerkkejä korkeammista pääomatuloveroista, joskin Norjan ja Tanskan elinkeinorakenteet poikkeavat suomalaisesta.

Verotus kuuluu kansalliseen toimivaltaan. EU:ssa olisi kuitenkin keskeistä saada jollain aikavälillä aikaan muutoksia pääomaverotuksen suhteen, jotta näitä tuloja kyettäisiin verottamaan entistä tehokkaammin. Tätä varaa voitaisiin käyttää ainakin osin uuden veron veroasteen yleiseen keventämiseen. Veron korkea taso ei ole itseisarvo, sen sijaan sen tehokkuus, verotuoton riittävyys ja järjestelmän yleinen läpinäkyvyys ja ymmärrettävyys ovat. On väärin, että passiivisesta omistamisesta maksetaan kevyempiä veroja kuin ahkerasta työnteosta.

Yritykset ja niiden omistajat tarvitsevat toimivaa infrastruktuuria, luotettavaa oikeusjärjestelmää sekä koulutettua työvoimaa. Tämä kaikki on ulkoistettu yhteiskunnan hoidettavaksi ja hyvä niin. Siitä hyötyvät ihmiset ovat kuitenkin velvollisia osallistumaan hyvän kehän ylläpitoon suhteellisesti oikeudenmukaisella osuudella. Mikäli syyt pitää kahta erilaista järjestelmää yllä ovat puhtaasti teknisiä, ovat ne myös ratkaistavissa.

Tuloerokeskustelussa syntyy usein asetelma, jossa niistä huolestuneita syytetään niiden rankaisemisesta joilla menee hyvin. Tästä ei ole kyse, vaan oikeudenmukaisemman verojärjestelmän rakentamisesta. Suvi-Anne Siimes totesi aikoinaan, ettei hän ole kiinnostunut siitä, miten parhaiten tienaavilla menee, vaan siitä, että köyhimmällekin riittäisi. Tämä on totta, mutta pääomatulojen verotuksen kyseessä ollessa tuloerot eivät ole kasvaneet vain siksi, että toiset olisivat toisia ahkerampia, vaan koska järjestelmä suosii heitä suhteettomasti. Tätä taas ei voida oikeudenmukaisuusnäkökulmasta perustella mitenkään.


Käytettävissä olevien reaalitulojen kasvu 1966-2004 eri tulokymmenyksissä, ylimmässä viidessä ja yhdessä prosentissa. Yhteen tulokymmenykseen kuuluu nykyään 500 000 tulonsaajaa. Lähde: Marjo Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala.

9 kommenttia:

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minä olen tästä puhunut ainakin niin kauan, kuin olen ammatikseni kirjoittanut, eli noin 10-vuotta.

Minusta on turha puhua ansioverotuksesta, vaan puhuttakoon henkilöverotuksesta.

Kaikki samalle veroprosentille, oli se sitten palkkaa, osinko, perintöä tms.

Perintöverotuksessa pitäisi vain verotuksen perustua siihen päivään kun perintö otetaan haltuun ja mahdollistaa se, että perintövero maksetaan omaisuuden tuotosta ja luoda järjestelmä, jolla veron voisi maksaa kohtuullisina kuukausierinä, esim. 7-15 vuoden aikana.

Anonyymi kirjoitti...

Yleensä joku on tehnyt työtä ,jotta heillä ja heidän jälkeläisillänsä olisi jotain omaisuutta.
Parhaiten tienaava 1% todennäköisesti saavat jostain yrityksestä sen pääoma tulonsa joka maksaa siitä vielä 28% yritysveroa ENNEN kuin se henkilö siitä maksaa veronsa. Eli todellisuudessa noilla on noin 40-50% verotusaste jota vain ei näe koska henkilön pääoma verotukseen suoraan vaikuttaa vielä yritysverotus.
Rikkaimman 1% tulot kasvavat kun työtä tulee paljon tarjolle yksityisellä sektorilla. Kun heidän omaisuutensa määrään lasketaan tässä maassa erifirmoissa työntekoon tarvittavat välineet, sinä vuonna työntekijöille maksettu palkka.Jne...
Josta viimeinen on todellakin lähinnä paperilla omaisuutta, mutta silti se lasketaan heidän omaisuuden kasvuun.
Tavallaan omaisuus kasvaa hyvinkin äkkiä paperilla jos pienyrityksillä menee vähänkään hyvin, vaikka sitä ei oikeastaan mitenkään järkevästi voisi muuttaa rahaksi taikka sillä ostettaviksi tavaroiksi ja palveluiksi läheskään samassa suhteessa.

Ja kokoajan on riski että jos yrityksellä menee huonosti niin omaisuus katoaa. Ja omaisuuden pitäisi tuottaa vielä selkeästi enemmän kuin sillä hetkellä oleva euribor korvaavaan sitä riskiä, sillä muussa tapauksessa rahan lainaaminen korkolle on sille omaisuudelle parempi sijoituspaikka kuin yritykset ja se tarkoittaa suoraan että ihmisiä ei oikeasti kannata palkata.

Sitäpaitsi, kysyn suoraan että haluatko kaikille pakollisen 60+ tunnin työviikon.
Tuolla nimittäin on usein miten luotu pääomien alkuperäinen kasvu. Siihen tosin täytyy vielä lisätä se että usein sitä edeltää myös vuosia kestävä palkattomana työskentely 60+ tuntia viikossa sen eteen että joskus tienaisikin jotain.
Ilman verotus etua yrityksien perustaminen ei kannattaisi, eikä se usein kannata senkään kanssa koska se voi kaatua ja tuntipalkka on ensimmäisillä vuosilla huono vaikka nettoaisin ns. normaalia palkansaajaa paremmin.


PS. Kuulun köyhimpään kymmenykseen, tosin suunnittelen yrityksen perustamista ajallaan.

Esa Suominen kirjoitti...

Olen kyllä tietoinen pääomatuloveron ja yritysveron suhteesta eriytettyjen verorakenteiden taustalla, mutta on otettava huomioon, että suuri osa näistä erittäin hyvin tienaavista ei ole yrittäjiä, vaan osakkaita. Yrittäjien osuus parhaiten toimeentulevista on kasvamassa, ja hyvä niin, mutta merkittävä osuus on pelkkään omistamiseen keskittyneitä ihmisiä.

On aikamoinen yksinkertaistus sanoa, että pääoman kerääminen vaatisi tänä päivänä poikkeuksetta 60 tunnin työpäiviä vuosikausia. Se voi sitä vaatia, tai siitä huolimatta vauraus voi jäädä saavuttamatta, tai sitten omaisuuksia voi tienata oikea-aikaisella ostolla ja myynnillä kurssinousujen myötä.

Oma väitteeni on, että Suomessa yritysten perustamista eivät häiritse niinkään heikot tuotto-odotukset kuin pelko siitä, että yritys kaatuessaan usein jopa täysin itsestä riippumattomista syistä seurauksena on taloudellinen katastrofi ja velkavankeus. Näitä ongelmia taas ei tehokkaasti voida ehkäistä polkemalla työn hintoja tai tarjoilemalla vielä komeampia porkkanoita verotusmahdollisuuksien muodossa. Ne vaativat yrittäjien turvallisuuden parantamista mm. tasokkaamman sosiaaliturvan sekä konkurssilainsäädännön parantamisen suhteen. Tällä tavalla voitaisiin vähentää yrittäjyyden riskejä ja tuoda yrittäjyys tasavertaisemmaksi palkansaajien nauttimien etujen kanssa.

Koobra kirjoitti...

Jossain vaiheessa 2 tai 3- asteinen tuloveroasteikko, jossa ylin marginaaliveroprosentti on sama kuin pääomatuloveroprosentti, 40 % pinnassa. Alin tuloveroprosentti tulisi koskea vasta n. 20 000 euron vuosituloja.

Tämä merkitsisi todennäköisesti rakenteellista tuloveroalennusta, mutta olisi silti nykytilannetta oikeudenmukaisempi, hyvin paljon Esan kuvaaman ongelman vuoksi.

Koska rakenteellisiin tuloveronalennuksiin ei ole varaa, kokonaisuuteen olisi liitettävä uudenlaisen omaisuus/varallisuusveron luominen: kaiken pääomapaon uhallakin tässä verotettaisiin erilaisia passiivisia varallisuuseriä ja niiden tuottoja.

Hyvä juttu on se, että ylikansallinen verolainsäädäntö kuitenkin ottaa (pieniä) askelia enemmän eteen- kuin taaksepäin, tästä tuli juuri uutinen OECD:n veroparatiisilistan pienenemisenä.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Minusta tuloerojen kasvu ei ole väärin, mutta muutama asia.

Jos ihminen lahjakkuudellaan, ahkeruudellaan tai hyvillä ja kannattavilla investoinneillaan vaurastuu ja hankkii tuloja, niin se on helvetin hyvä.

Jos toinen ei, niin sekin on helvetin hyvä, jos hän tulee toimeen sillä mitä ansaitsee.

Tuloverotuksen tulisi olla sellainen, että normaalia työtä tekevä pärjää palkallaan ilman tukia. Näin alimmat tulot pitäisi olla verottomia.

Toisaalta ketään ei pitäisi verottaa tuloistaan yli kolmannesta. Siitä yli menevä tulovero muistuttaa varkautta.

Ja kaikkia tuloja pitäisi verottaa samalla tavalla, oli se sitten yrittämisestä, perinnöstä tai mistä hyvänsä muusta.

Petri Heiniemi (kok) kirjoitti...

Pääomaverotuksen muuttaminen progressiiviseksi kiristäisi työntekijöiden oloja. Yritys maksaa osinkonsa tekemästään voitosta. Jotta omistajille jäisi käteen sama nettovoitto, kuin aiemmin olisi yrityksen maksettava suurempaa osinkoa. Jokaisen ihmisen tulisi ymmärtää, että se vaatisi yritykseltä myös parempaa tuloskuntoa ja tuloksen tekijöitä ovat nimenomaan työntekijät. Näin vähän esimerkiksi vasemmistoliitossa ja perussuomalaisissa ymmärretään tavallisen työläisen asemaa yrityksessä. Näillä kateuteen perustuvilla puheilla sen sijaan pääsee eduskuntaan itse tienaamaan 5-6 tuhatta euroa kuukaudessa.

Esa Suominen kirjoitti...

Tuotannon tehostumistahan tässä toivon mukaan kaikki olemme ajamassa. Se voi tapahtua monin tavoin, ei "riiston koveneminen" ole ainoa vaihtoehto. Uudet välineet, paremmat toimintatavat jne. eivät väistämättä tarkoita sitä, että hiostaminen lisääntyy. Toki näinkin voi käydä, mutta ay-toiminnan ja politiikan tarkoitus olisi kuitenkin varmistaa, ettei tätä tapahtuisi. On aika erikoinen näkemys kokoomuslaiselta(kin), että tuottavuuden paraneminen olisi huono asia.

Ja kuka oli sanomassa, että tulonjaon pitää pysyä juuri sellaisena kuin se nyt on, Petri? Onko mielestäsi nyt saavutettu jokin optimitila, jonka muuttuminen on väistämättä epäkohta? Minusta yritysten tulosta tulisi suunnata nykyistä hieman enemmän niiden eduksi, jotka tuloksen tekevät, eli työntekijöiden, kuten sinäkin sanot. Ja siitä hyötyisivät kysynnän paranemisen kautta ne omistajatkin.

Koko pääomatuloverotuksen muutoksen taustalla on oikeudenmukaisuuden lisäksi tekninen yksinkertaisuus ja verotuksen läpinäkyvyyden lisääminen. Nykyinen verolainsäädäntö tulee kalliiksi mahdollistaessaan verotuksella kikkailun ja lain hengen, ja kirjaimenkin, rikkomisen.

Kateuskommentti on niin väsynyt, että se jääköön omaan arvottomuuteensa.

Niklas Holmberg kirjoitti...

80-luvulla käytössä ollut progressiivinen pääomatuloverotus ei monessa suhteessa toiminut toivotulla tavalla. Verokertymä jäi matalaksi kun suurin osa yritystulosta ei koskaan tullut verotuksen piiriin. Vieraalla pääomalla keinotekoisesti ylläpidetty korkea investointiaste johti laman aikana konkurssiaaltoihin. Ja vaikka systeemi suljetussa ja monella tavalla säännellyssä taloudessa kenties helpotti korkean työllisyyden ylläpitoa ei se ainakaan vahvistanut suomalaisten yritysten kansainvälistä kilpailukykyä.

Ahon hallituksen aikana tehty yritys- ja pääomaverouudistus käytännössä toi yritystulon verotuksen piiriin kannustamalla nimenomaan ottamaan voitot ulos yrityksistä eikä hävittämään niitä velkaisiin taseisiin tai kyseenalaisten investointien poistoihin. Pääoman tehokkaan kohdentumisen kannalta järjestelmä poisti vääränlaiset verotukselliset kannusteet. Seurauksena yritysverotuksen tuotto lähti voimakkaaseen nousuun. Saman tyyppinen kehitys on havaittu monissa Euroopan maissa, joissa nimellisten pääomaverokantojen laskeminen onkin veropohjan laajentumisen seurauksena kasvattanut verokertymää.

Toki uudistus samalla sai aikaan tuloerojen kasvun yläpäässä ennen kaikkea pääomatulojen lisääntymisen ja myös niiden edullisen verotuksen vuoksi.
Yhtiöveron hyvitysjärjestelmä (jossa pörssiyhtiön osingot olivat osingonsaajalle käytännössä verovapaita)
oli tässä suhteessa ehkä kohtuuttomankin edullinen. Toisaalta se tarjosi suomalaisille yrityksille selkeä kilpailuedun. Myös mainitun yksinkertaisuuden ja läpinäkyvyyden näkökulmasta järjestelmä oli tavattoman selkeä.

2005 yritysverouudistuksessahan tämä järjestelmä poistettiin osin EU lainsäädännön vastaisena. Eli käytännössä osinkona jaettava yrityksen tulos tulee sekä yhtiöveron (26%) että osingonsaajalle 70%sti pääomaverotuksen piiriin. Kokonaisuutena verokanta on siis mainitun 40% tietämissä. Samalla järjestelmään lisättiin joitain kotimaisiin investointeihin kannustavia elementtejä.

Tämä nyt oli pitkä historiikki, mutta lähinnä havainnollistaakseni sitä tosiasiaa että matalan verokannan ja laajan veropohjan yhdistelmä pääomaverotuksessa näyttää johtavan sekä parempaan verokertymään että investointien järkevämpään kohdentumiseen kuin kireä progressiivinen verotus. Samaan tulokseen on tultu mm. SAK:n tutkimuksissa. netti.sak.fi/sak/pdf/tutk0403.pdf

Tämän lisäksi nykyistä järjestelmää puoltaa kansainvälinen verokilpailu, joka tosin koskettaa välittömimmin yhtiöverotusta koska pääomaverotuksessa sovelletaan asuinvaltioperiaatetta.

Moraalisena argumenttina voi pitää ainakin omistamiseen ja sijoittamiseen sisältyvää riskiä. Monet voittavat, mutta aina joku myös häviää. Ja vaikka sijoittaminen vaikuttaa tavallisen ihmisen näkökulmasta passiiviselta, se kuitenkin luo uutta yritystoimintaa ja sitä kautta työpaikkoja.


Kokonaan toinen verotukseen liittyvä kysymys on tulohaitarin toisessa päässä, jossa tuloerojen kasvu synnyttää todellisia sosiaalisia haittoja ja syrjäytymistä. Tarkoitan siis tavallisia työssäkäyviä suomalaisia ja toisaalta tulonsiirtojen varassa eläviä.
Verotuksen painopisteen siirtyminen kulutusverotukseen tosiasiallisesti kiristää kaikkein pienituloisempien verotusta. Samansuuntainen vaikutus on kunnallisveroasteiden nousulla samaan aikaan kun valtion tuloveroastetta on laskettu.
Ääriesimerkkeinä ovat alkoholi ja tupakkaverotus jotka kohdistuvat erittäin voimakkaasti nimenomaan pienituloisiin. (toki niillä on muitakin kuin verotukseen liittyviä funktioita)

Kokonaisuutena tasavero ei ole kovin kaukana nykyisestäkään systeemistä. Lähinnä tulontasausta tapahtuu hyvä- ja huonotuloisten palkansaajien kesken.

PS.
lämmintä loppukesää, ja jos en ihan väärin muista taidat olla edelleen sen kevyesti verotetun oluen auki :)

Esa Suominen kirjoitti...

Joo, niin taidan olla. :) Ollaan yhteydessä kun tuun Turkuun.