keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007

Bad furniture day

Ostimme vaimon kanssa uuden sängyn vanhan hajottua kirjaimellisesti kappaleiksi. Kun ostaa Askosta sängyn elokuussa, se saapuu ensimmäisen ilmoituksen mukaan syyskuun alussa. Syyskuun alku on suomalaisen huonekalukaupan salakieltä ja tarkoittaa lokakuun puolta väliä. No, toki tästä ilmoitettiin. Joka tapauksessa lattialla ja patjoilla nukkumista tuli täyteen hieman runsaat kaksi kuukautta. Eilen saapui se suuri päivä. Uusi sänky, patjat sekä kimppaan ostetut yöpöydät saapuivat.

Ensinnä sängyn kimppuun. Paketeista paljastui kaikkiaan yhdeksän (9) erilaista ruuvimallia sekä kahta erilaista puutappia. Ohjeet olivat... sanotaanko "abstraktit". Mistään ei käynyt ilmi, mikä ruuvi kuuluu mihinkin ja sanallisia ohjeita oli toki turha odottaa. Made in France. Ei lupaa hyvää.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes reunoja piti nostaa kiinnittääkseen ne sängyn päätyyn. Olisi toki pitänyt kääntää heela paska toiseen asentoon. Tiedän sen nyt. Tällä tavalla yrittämällä yhtäkkiä kuuluu lastulevyn rutinaa. Yksi puutappi antoi periksi ja rätinän saattelemana sängyn reunaan, onneksi sisäpuolelle, syntyi kelpo palkeenkieli. Ei se mitään. Sen sijaan se jo jotain, kun seuraavalla sekunnilla sama ilmiö toistui toisella puolella sänkyä. Ilma sakeni perkeleistä ja vaimo katsoi parhaaksi siirtyä olohuoneeseen tv:n katseluun.

Huonekalupaketeissa on mukana liimaa puutappeja varten. Note to self: seuraavan kerran kun ostat näitä v-un legoja, ensimmäinen toimenpide on viskata liimat parvekkeelta niin kauas koivikkoon kuin mahdollista. Tämän huomasin siinä vaiheessa, kun viimeisiä ruuveja kierrellessä havaitsin kiristämiseen tarvittavan välikappaleen unohtuneen. Ruuvi pyöri tyhjää yhtä vikkelään kuin verenpaine nousi. Korjata ei voinut, koska se olisi vaatinut pientä purkamista, ja tuli edellisistä vahingoista viisastuneena liimattua kaikki nurkat suorastaan hermeettisesti.

Olkoon saatana, saa kelvata. Mene kulta varovasti, se voi hajota säpäleiksi millä sekunnilla tahansa. Siirrytään yöpöytiin, jotka ovat pieniä yhden laatikon lipastoja. Kaikki meni upeasti. Siihen asti, kunnes tuli aika rakentaa laatikko. Ohjeen mukaan pohjalevy olisi suorakaiteen muotoinen. Mittasi sitä miten päin tahansa, se oli neliö. Laatikon kehikko puolestaan oli taittuva ja hauras ja pelkäsin koko ajan, että lähinnä raskaampien tavaroiden kantamiseen tai yleisesti ottaen kaiken sievän tahattomaan murskaamiseen soveltuvat kätöseni tekisivät ohimennen selvää siitä.

Puutapit eivät tahtoneet sopia, mutta ei ole sellaista ongelmaa mitä ei raaka voima ja kiroaminen ratkaisisi. Laatikko puolestaan liukui sisään kauniisti. Tosin siten, että se kolahti pöydän yläreunaan eikä mennyt perille asti. Pohjalla oli saman mittainen klappi tyhjää. Muutenkaan en ollut täysin vakuuttunut, että laatikon pitäisi toimia kuten jäteauton kippi. Perkele. Uusiksi.

En ymmärtänyt. Oli vain yksi tapa koota pöytä, ainakin "kubististen" ohjeiden mukaan. Epäilin laatikon pohjan olevan väärinpäin asennettu. Ei ollut. Sen sijaan purkuoperaatiossa laatikon seinät muodostava taittuva osa repesi hienosti kolmeen palaan. Tässä vaiheessa päätin heittää laatikon osat komeroon ja tasapainotin oven kauniisti sille kuuluvaan paikkaan ilman, että se on kiinni missään.

Eli Mikael Jungner, olisiko mahdollista, että Strömsö tekisi Vuosaari-specialin? Minä voin vaikka leipoa pullaa...

10 kommenttia:

Pete kirjoitti...

"Ostimme vaimon kanssa uuden sängyn vanhan hajottua kirjaimellisesti kappaleiksi."

Wau, niin se nuori lempi leiskuu!

Tuo itsepalveluyhteiskunnan kokoamisongelma on kohdannut minuakin. Ja kun sitä on syntynyt peukalo keskellä kämmentä niin minkäs teet. Viimeksi kun hankimme huonekaluja kerralla isomman erän, maksoin palvelusta ja olen siitä hyvin tyytyväinen. Huonekaluliikkeistä saa nimittäin tilattua kokoajat kotiin. Rahaa meni vähän enemmän, mutta hermot säästyivät ja huonekalut tulivat oikein kootuksi. Ehdottomasti kannattava investointi.

Esa Suominen kirjoitti...

Pahaa pelkään, että rikkoutumisen syy oli enimmäkseen allekirjoittaneen lievässä ylipainossa...

Joo, kävi mielessä eilen tuo palvelu. Ei vain raaskisi ja niin on vain tarve näyttää itselleenkin että "osaa". Vaikkei osaa.

Viimeistään kirjoituspöytää uusittaessa pitänee myöntää rajallisuutensa tällä rakentamissektorilla. Ja keksiä jotain muuta maskuliinista tilalle.

Petja Jäppinen kirjoitti...

Älä osta koskaan uutta, jos sinulla on mahdollisuus ostaa vanhaa.

Pitää oikein miettiä... Meillä ei taida olla ainuttakaan uutena ostettua huonekalua.

Tai no joo.
Työhuoneen koko seinän kokoiset kaapit ostin uutena. Ne laittoi kasaan minun facebookistani löytyvä herra Girs, joka tekee ihan mitä tahansa, laittomuuksilla on vain pidempi toimitusaika.

Anonyymi kirjoitti...

sängynkokoojapalvelut... kotitalousvähennys... suhteellinen etu... erikoistuminen...työnjako... -koobra

ProgeClub kirjoitti...

Jee, kyllä monesti on lapsuudessa hankittua puusepänkolutustaan saanut kiittää noita sarjoja kootessa (ja onpa käynyt mielessä, jotta mitenhän ne muut näitte ka pärjää (paitsi tietysti joku girs)) - en noita oo kasannu itselläni niinkään, kuten Petja tuossa sanoo, eihän ne oikeita huonekaluja ole. mutta esim. tyttärelle viimeksi.

- rh

Veera kirjoitti...

Kaiken maailman ikeoita ja askoja on elämän varrella tullut kasatuksi, mutta mikään ei koskaan tule mahdottomuudessaan voittamaan erästä lapsuudenkodissani sijaitsevaa Artekin kirjahyllyä.

Leveyttä tällä suomalaisen muotoilun klassikolla on noin 3,5 metriä ja korkeutta ehkä 2. Kasaaminen aloitetaan lattialla vaakatasossa. Ensimmäistä hyllylautaa kiinnittäessä on tiedettävä, mihin aikoo viimeisen hyllyn kolmen metrin päässä laittaa, muuten palat eivät sovi paikoilleen. Osa hyllyistä käy vain tiettyihin kohtiin, joidenkin hyllyväli on muokattavissa joustavammin. Päällepäin levyistä ei näe, mikä käy mihinkin ja alunperin varmasti loistavat ja suomenkieliset ohjeet lienevät kadonneet viimeistään 70-luvulla.

Isästäni aika jätti - olen sukumme viimeinen, jonka kärsivällisyys tämän hyllyn kasaamiseen riittää.

Peitsa kirjoitti...

Vaatekaappikaupalla sympatiaa täältä Brysselistä. Helvetillisiä ovat itsekoottavat huonekalut. Tosin on pakko todeta, Esa, että taidat olla ainoa tuntemani "räpyläjalkainen", joka ei ole kuin kotonaan vedessä...

Jukka kirjoitti...

Esa, olet selkeästi kuuluisan reggae tähden Shabba Ranksin manttelinperijä. Shabballa oli tapana laulaa maailmalle että hän on "bedroom bully".

Mitä noihin kaappien ja sänkyjen kokoomiseen tulee niin voit olla rauhallisin mielin. Et sentään ruuvannut kalsareitasi Ikean kaappiin samalla kun vaimo nauroi vieressä.

Katri Söder kirjoitti...

Meidän sängyn sinä sait kyllä koottua oikein mallikkaasti, hyvin on kestänyt jo kaksi vuotta. Ja ilman ohjeita vieläpä.

Kirsi Marttinen kirjoitti...

Muista Esa, jos joskus muutatte ja joudutte purkamaan kalusteita, niin laita kaikki ruuvit samaan purkkiin ja hyvään talteen. Minäkin pistin. Vähän liian hyvään talteen.

Noh, eipä sänky jalkoja kaipaa. Tavaratkin löytyy lattialta, eikä hyllyni näytä yhtään hullummalta kappaleina seinää vasten. Jepjep :-)