Bad furniture day

Ostimme vaimon kanssa uuden sängyn vanhan hajottua kirjaimellisesti kappaleiksi. Kun ostaa Askosta sängyn elokuussa, se saapuu ensimmäisen ilmoituksen mukaan syyskuun alussa. Syyskuun alku on suomalaisen huonekalukaupan salakieltä ja tarkoittaa lokakuun puolta väliä. No, toki tästä ilmoitettiin. Joka tapauksessa lattialla ja patjoilla nukkumista tuli täyteen hieman runsaat kaksi kuukautta. Eilen saapui se suuri päivä. Uusi sänky, patjat sekä kimppaan ostetut yöpöydät saapuivat.

Ensinnä sängyn kimppuun. Paketeista paljastui kaikkiaan yhdeksän (9) erilaista ruuvimallia sekä kahta erilaista puutappia. Ohjeet olivat... sanotaanko "abstraktit". Mistään ei käynyt ilmi, mikä ruuvi kuuluu mihinkin ja sanallisia ohjeita oli toki turha odottaa. Made in France. Ei lupaa hyvää.

Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes reunoja piti nostaa kiinnittääkseen ne sängyn päätyyn. Olisi toki pitänyt kääntää heela paska toiseen asentoon. Tiedän sen nyt. Tällä tavalla yrittämällä yhtäkkiä kuuluu lastulevyn rutinaa. Yksi puutappi antoi periksi ja rätinän saattelemana sängyn reunaan, onneksi sisäpuolelle, syntyi kelpo palkeenkieli. Ei se mitään. Sen sijaan se jo jotain, kun seuraavalla sekunnilla sama ilmiö toistui toisella puolella sänkyä. Ilma sakeni perkeleistä ja vaimo katsoi parhaaksi siirtyä olohuoneeseen tv:n katseluun.

Huonekalupaketeissa on mukana liimaa puutappeja varten. Note to self: seuraavan kerran kun ostat näitä v-un legoja, ensimmäinen toimenpide on viskata liimat parvekkeelta niin kauas koivikkoon kuin mahdollista. Tämän huomasin siinä vaiheessa, kun viimeisiä ruuveja kierrellessä havaitsin kiristämiseen tarvittavan välikappaleen unohtuneen. Ruuvi pyöri tyhjää yhtä vikkelään kuin verenpaine nousi. Korjata ei voinut, koska se olisi vaatinut pientä purkamista, ja tuli edellisistä vahingoista viisastuneena liimattua kaikki nurkat suorastaan hermeettisesti.

Olkoon saatana, saa kelvata. Mene kulta varovasti, se voi hajota säpäleiksi millä sekunnilla tahansa. Siirrytään yöpöytiin, jotka ovat pieniä yhden laatikon lipastoja. Kaikki meni upeasti. Siihen asti, kunnes tuli aika rakentaa laatikko. Ohjeen mukaan pohjalevy olisi suorakaiteen muotoinen. Mittasi sitä miten päin tahansa, se oli neliö. Laatikon kehikko puolestaan oli taittuva ja hauras ja pelkäsin koko ajan, että lähinnä raskaampien tavaroiden kantamiseen tai yleisesti ottaen kaiken sievän tahattomaan murskaamiseen soveltuvat kätöseni tekisivät ohimennen selvää siitä.

Puutapit eivät tahtoneet sopia, mutta ei ole sellaista ongelmaa mitä ei raaka voima ja kiroaminen ratkaisisi. Laatikko puolestaan liukui sisään kauniisti. Tosin siten, että se kolahti pöydän yläreunaan eikä mennyt perille asti. Pohjalla oli saman mittainen klappi tyhjää. Muutenkaan en ollut täysin vakuuttunut, että laatikon pitäisi toimia kuten jäteauton kippi. Perkele. Uusiksi.

En ymmärtänyt. Oli vain yksi tapa koota pöytä, ainakin "kubististen" ohjeiden mukaan. Epäilin laatikon pohjan olevan väärinpäin asennettu. Ei ollut. Sen sijaan purkuoperaatiossa laatikon seinät muodostava taittuva osa repesi hienosti kolmeen palaan. Tässä vaiheessa päätin heittää laatikon osat komeroon ja tasapainotin oven kauniisti sille kuuluvaan paikkaan ilman, että se on kiinni missään.

Eli Mikael Jungner, olisiko mahdollista, että Strömsö tekisi Vuosaari-specialin? Minä voin vaikka leipoa pullaa...