torstaina, lokakuuta 25, 2007

Muutosturvalle kysyntää

Tämä aamu toi karun, mutta odotettavissa olleen uutisen. Stora Enso sulkee mm. Kemijärven ja Summan tehtaansa. Suomessa työnsä menettää yli tuhat ihmistä. Erityisesti Kemijärvelle sulku tarkoittaa lähes atomipommin kaltaista iskua. Jo valmiiksi Salcompin sulkemisen myötä korkealla ollut (17%) työttömyys kohoaa uudelleen entistä korkeammalle ja Suomen pohjoisin kaupunki tulee menettämään huomattavan osan jo valmiiksi huvenneesta väestöstään.

Todennäköisesti seuraavaksi alkaa kuorohuuto poliittisen kentän laidasta laitaan yritysten yhteiskuntavastuun puolesta. Turhaa. Puhuttaessa yritysten yhteiskuntavastuusta on huomattava, ettei yritykseltä, yritysmuotona, voida odottaa minkäänlaista yhteiskunnallista moraalia. Yritys on puhtaasti juridinen olento ja se noudattaa vain lakeja jos niitäkään.

Toki voimme pyrkiä keskustelulla vahvistamaan yritysten toimista vastaavien henkilöiden moraalista omaatuntoa, mutta omistuksen ollessa yhä useammin ulkomaista ja institutionaalista, karkaa tämäkin kortti käsistä. Tämän vuoksi yritysten yhteiskuntavastuun hokeminen on tyhjää puhetta eikä hyödytä ketään. Vaatiessaan yrityksiltä vastuuta poliitikko itse asiassa myöntää, ettei voi tai edes halua itse tehdä mitään, mikä pakottaisi yritykset toimimaan muulla tavoin kuin miten ne nyt toimivat.

Toiseksi aletaan muistutella paperimiesten palkankorotuksista. Turhaan. Paperiteollisuuden taannoisen TYÖSULUN aiheuttamat kustannukset työnantajille olivat valtaisia verrattuina mihin tahansa palkankorotuksiin. Ne haluttiin kuitenkin maksaa, koska piti näyttää kuka on herra ja kuka narri. Ja tuolloin liitto oli yhtä lailla siivoojiensa asialla ulkoistamisia vastaan. Siivoojallakin on oikeus ihmisarvoiseen palkkaukseen, ja jos jossain se on kyetty saavuttamaan, hyvä niin. Fakta on kuitenkin se, ettei palkkakulujen osuus metsäteollisuuden kuluista ole millään muotoa niin merkittävä, että sulkemiset sillä selittyisivät, toisin kuin todennäköisesti keskustelupalstoilla ja oikeiston taholta tullaan mouhoamaan.

Mitä voidaan tehdä? Ehkä tämä yksi esimerkki muiden joukossa kertoo ihmisiin investoimisen tärkeydestä. Suomi ei menesty palkkojen polkemisella tai työehtojen heikennyksillä. Suomi menestyy osaamisella, erikoistumisella ja joustavuudella, olemalla puolitoista askelta edellä muita. Osaamistakuu, jonka puitteissa vielä työssä ollessaan voi opiskella uutta ammattia tai erikoistua pitemmälle omassaan, olisi muutosturvaa parhaimmillaan. Nyt monet joutuvat opettelemaan uutta vasta työttöminä. Onneksi on ansiosidonnainen turva, muuten näkisimme todella suuria tragedioita.

Suomalainen teollisuus menestyy erikoistumalla entistä pitemmälle ja tähän se tarvitsee muutoskykyistä ja -haluista työvoimaa. Ammatillisilla osatutkinnoilla tähän ei päästä, päinvastoin, sillä heikennetään entisestään yleisten oppimisvalmiuksien omaksumista ja sidotaan ihmisiä yhteen yritykseen ja yhteen koneeseen. Kun kone menee kiinni, mitä tapahtuu ihmiselle? Pienet kasvuyritykset voisivat imeä työpaikkansa menettäneitä, siksi oleellista olisikin saada niitä syntymään. Tässä valtiolla voisi olla suurempi rooli, jopa omistajana.

Maassa tullaan kummeksumaan ja paheksumaan Stora Enson nousevia pörssikursseja ja Timo Soini kömpinee luolastaan syyttämään tästäkin katastrofista EU:ta ja kansainvälistymistä. Mutta tätä on markkinatalous ja globalisaatio. Junasta on vaikea päästä ulos, eikä se edes kannattaisi. Mutta kannattaisiko näitä voimia pyrkiä ohjaamaan? Vähentämään poliittisilla päätöksillä ulosliputusten kannattavuutta? Sitä tuskin tapahtuu markkinaliberaalien tai tyhjää puhuvien, käytännössä vaikutusvallattomien ja neuvottomien suunsoittajien toimesta.

10 kommenttia:

ProgeClub kirjoitti...

Esa:
"Mutta kannattaisiko näitä voimia pyrkiä ohjaamaan?"
Kaikkia ihmisyhteiskunnissa vaikuttavia voimia pystytään ohjaamaan, vaikka tässä tapauksessa, kuten Arno Kotro kerran huomautti, markkinafundamentalistit antavat ymmärtää, että kyseessä olisivat hyvinkin kuin ulkoavaruudesta laskeutuneet järkkymättömät universumin lait.

Poliittinen ohjaus tietenkin riittää johonkin mittaan;
se ei voi sille mitään, että mitä tunnottomimmin työläiskansaa, ihmisiä rukkasella lyövän ratkaisun herrat tekevät, sitä vahvemman okei-signaalin markkinat antavat yhtiölle, palkitsevat sen kurssinousulla.

Poliittinen muutosturva voi jopa helpottaa näitä ratkaisija, koska ”juridisen olennon” johdossa on aina myös niitä joilla on omatunto – ja tosi asiassa monella ko. kummajaisella pyrkimys hidastaa ja lieventää raakoja ratkaisuja.

Muuten tuosta: ei nämä aivan täysiä yllätyksiä ole. Olen huomannut että konepajayksikössä koneiden huoltaja näkee, milloin uudet investoinnit ovat seis, ja vanhoja koneista ajetaan loppuun vippaskonstein korjaten vain väliaikaisesti kestämään.
Kuopiossa UPM Kymmenen toiminnan loppumisesta vanha kaveri, koneiden huoltaja kertoi sellaiset 2 v. ennen pörssitiedotetta.
Olin ihmeissäni.

Petja kirjoitti...

Muutosturpaan ne tarvii.

Suomen lopetettava ehdottomasti rahan lähettäminen, kaikissa muodoissa ja millään momentille Pähkinäsaaren rajan taakse. Sopikoon Ruotsi ja Venäjä paikallisten kanssa, miten asiat hoidetaan siellä, mutta Suomen verorahojen syöttäminen näille syöpäläisille on lopetettava heti.

Jussi Ahokas kirjoitti...

Tätä globaali kapitalismi todellakin on. Henkilökohtaisesti en olisi tarvinut siitä lisää enää yhtään tämänkaltaista empiiristä esimerkkiä. On todella mykistävää nähdä oman kotiseutunsa lakkaavan olemasta markkinavoimien tuhotessa alueen tärkeimmät elinkeinot yksi kerrallaan.

Mitään odottamatonta Stora Enson päätös ei tietenkään ollut. 2010-luvun taitteessa tehdas olisi joka tapauksessa ajettu alas konekannan vanhentuessa. Tämäkin oletus osoittautui kuitenkin liian optimistiseksi. Näyttääkin siltä, että pienten aluetalouksien sopeutumiseen jää tulevaisuudessa aina vain vähemmän aikaa. Globaalin kapitalismin vauhti kiihtyy kiihtymistään.

Muutosturvasta ja osaamisesta puhuminen kuulostaa tällaisessa tilanteessa jokseenkin hölmöltä. Kyllähän mikrotason toimenpiteistä yksittäisen ihmisen elämään voi löytyä helpotusta, mutta todelliset ongelmat jäävät tällöin ratkaisematta. Ne ongelmat ovat kapitalistisen järjestelmän logiikassa.

Jos tämänkaltaiselle kehitykselle halutaan laittaa piste, tulee kritiikki kohdistaa kapitalistisen järjestelmän rakenteisiin. On esitettävä vaihtoehto globaalin talousjärjestelemän uudelleenjärjestelystä ja toteutettava tämä poliittisina reformeina.

Olet Esa oikeassa siinä, että näitä eivät Timo Soinin kaltaiset kansallismieliset populistit tule toteuttamaan. Markkinaliberaalit puolestaan vastustavat näitä henkeen ja vereen. Ketä sitten enää jää jäljelle?

Esa Suominen kirjoitti...

En näe mitään muuta kanavaa kuin uudenlaisesta näkökulmasta yhteiskunta-analyysinsa rakentavan sosialidemokratian. Sillä on mahdollisuus, muilla ei.

Toki nytkin voitaisiin tehdä yhtä sun toista. Päivän HS:n talousosasto summaa: valtio ja Kela omistavat huomattavan osan osakkeista, niillä voisi olla jotain sanottavaakin aiheeseen, varsinkin kun tehtaiden suorituskyvyssä ei ole mitään moitittavaa, ne ovat voitollisia. Samaten poliittiset suhdanteet vaikuttavat. Mikäli SDP olisi hallituksessa, ainakin Summan tehtailla työt jatkuisivat.

Pete kirjoitti...

En kyllä oikein innostu ajatuksesta että valtiovallan pitäisi alkaa nykyistä enemmän sääntelemään yritystoimintaa. Työpaikkoja tulee ja menee, se on tämän markkinatalousjärjestelmän logiikkaa ja ajoittain traagisistakin seurauksista huolimatta se on kuitenkin osoittautunut dynaamisimmaksi tavaksi talouselämää hoitaa. Ainakin toistaiseksi hävinneet työpaikat ovat sitäpaitsi erittäin hyvin korvautuneet uusilla. Puheet tuotannon siirtymisestä halvan työvoiman maihin ovat enemmän poliittista propagandaa, tilastollista tukea niille ei ole. Toivottavasti ainakaan SDP ei lähde profiloitumaan elinkeinorakenteen muutosten vastustajana.

Minusta sosialidemokraattien missio kiteytyy juuri tuohon muutosturvaan: koulutusta, sosiaaliturvaa sekä työvoima- ja elinkeinopolitiikkaa on rukattava niin että mahdollisimman harva ihminen olisi riippuvainen yksittäisestä työnantajasta.

teme kirjoitti...

En edelleenkään ymmärrä Esan halua sosialisoida työtehtäviin koulutus, työnantaja tekee tämän tehokkaammin ja paremmin jollei yhteiskunta syöksy sitä järjestämään. Karkeasti, nyt lähetään työnantajien piikkiin palkalliselle viikon kurssille, jos tätä rupeaa valtio auttamaan niin samat kaverit istuvat syyslukukauden sapattivapaalla AMK:ssa.

Seuraus on paheneva koulutusinflaatio ja kohtaanto-ongelmaa. Siis ajanhukan lisäksi. Assanvessankassaltakin voi edellyttää käymälähygienian AMK-tutkintoa kun ei se työnantajalle mitään maksa.

ProgeClub kirjoitti...

Ihanko oikeasti ihmiset uskovat että barbarismi voi tällaisen muka-vääjäämättömän, hektisen talousajattelun kaavussa tulla isään, ohittaa sivilisaatiossa kehittyneen sosiaalisen ymmärryksen ja oikeustajun? - (ei kai ihme, että näen siellä nyt niitä samoja kasvoja, jotka 25v. sitten hyväksyivät etukäteen Puolan miehityksen).
Pragmatismista suoraan johtamalla ei voida nähdä ihmisyysihannetta, kehityspäämäärää; se on aina ontologinen, ja sellaiseksi jää, mutta tämä prinsiippi ravitsee ihmisen järjenvaloa ja osoittaa tien itseään kohti.
-rh

Jussi Ahokas kirjoitti...

Tässä keskustelussa on tärkeä erottaa toisistaan ne toimenpiteet, joita voidaan tehdä kansallisella tasolla ja ne jotka vaativat irrottautumista kansallisvaltiokehyksestä. Muutosturvan kaltaiset mikrotason parannukset sopivat esimerkiksi Suomen sosialidemokraattisen puolueen nykyiseen kansallisvaltiokeskeiseen politiikkaan. Todellinen muutos on kuitenkin mahdollinen vain globaalilla tasolla. Sinne myös SDP:n tulee tulevaisuudessa politiikkansa tavoitteet ulottaa.

Globaalin talousjärjestelmän ei voida antaa kehittyä pelkästään kansainvälisen sijoittajaluokan vaatimusten mukaisesti. Talousjärjestelmä vaatii hallintamekanismeja, joita tulee ohjata demokraattisesti. Ennen kaikkea spekulatiivisten sijoitusten määrää tulee pyrkiä vähentämään radikaalisti. Tätä kautta reaalitaloudellisesti kannattavat investoinnit muuttuisivat jälleen myös houkutteleviksi sijoituskohteiksi.
Rahoitusmarkkinat on jälleen saatava toimimaan reaalitalouden ehdoilla.

Käytännön poliittisia reformeja, joita SDP:n ja kansainvälisen sosialidemokraattisen liikkeen tulisi ajaa ovat muun muassa valuutanvaihtovero, erilaiset pääomaverot ja globaali kysynnänsäätely. Näiden reformien toteutuessa talousjärjestelmä tuottaisi huomattavasti tasa-arvoisempia ja oikeudenmukaisempia tuloksia kaikkialla maailmassa. Peten järjestelmältä kaipaava dynaamisuuskaan ei katoaisi minnekään.

Esa Suominen kirjoitti...

Minusta valtio-omistuksen ei tarvitse tarkoittaa tuotannollisen toiminnan liikkumisen rajoittamista, ainakaan silloin, kun sille on löydettävissä kestävät perusteet. Mikäli niitä ei ole, niin olisiko vastuullisempi linja tuolloin ongelma? Sinällään olen kyllä Peten kanssa samaa mieltä, että tervettä rakennemuutosta ei ole syytä jarruttaa.

Koulutuksen sosialisoinnista, mitä tulee elinikäiseen oppimiseen, erityisesti aikuiskoulutuspuolella, ei minulla ole mitään työnantajien järjestämää koulutusta vastaan. Hyvä niin. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla se, että kaikki työntekijät olisivat siihen oikeutettuja ja että tuo koulutus tukisi myös muihin työtehtäviin siirtymistä kuin missä juuri sillä hetkellä työskennellään.

Minusta sinulla Teme on liian ruusuinen kuva siitä, mitä työnantajan tarjoama koulutus erityisesti toisella asteella keskimäärin on. Siellä annetaan harvoin mitään ylimääräistä. Sinulle ekstran tarjoaminen on ajan ja rahan haaskuuta, minusta se pitää pikemminkin nähdä vakuutuksenomaisena toimintana. Ja juuri siinä on mielestäni eräs tulevaisuuden hyvinvointivaltion, kansallisella tasolla, suurista tehtävistä.

Koulutusinflaatio on suosittu termi, mutta käytännön näytöt sen olemassaolosta ovat olemattomia. Suomessa koulutuksen taloudellinen tuottavuus, työttömyysriskin pienenemisestä puhumattakaan, ovat läntisen maailman huippua, katsotaan sitten yksilöitä tai yhteiskuntaa kokonaisuutena.

ProgeClub kirjoitti...

Jussi Ahokas said...
"Globaalin talousjärjestelmän ei voida antaa kehittyä pelkästään kansainvälisen sijoittajaluokan vaatimusten mukaisesti."

Ei voida, mutta muutoksen ja ohjauksen mahdollisuuden tiedostaminen on varsin heikkoa sielläkin, mistä sen pitäisi lähteä ja levitä – missä akateemisilla ihmisillä on mahdollisuus toimia ja vaikuttaa.
Ei tarvitse tosi asiallisesti freireläis-marxilaisena Brasilian sokeripelloille mennä sanomaa heräämisen levittämään, sortavien ja epäoikeudenmukaisten rakenteiden analyysi voidaan aloitta tässä ja nyt.
Ja kyllä globalisaatio joka tapauksessa vähentää köyhyyttä maailmassa - viidakonlakimallisenakin. Tämä ehkä unohdetaan helposti.
Paljon parempaan vain halutessamme pystymme.