Vapauttaako valinta?

Kävin eilen kuulemassa mielenkiintoista esitystä yritysten yhteiskuntavastuusta. En aloita jokakertaista urvellusta siitä, miksi hyväntekeväisyys- ja projektikohteet poikkeuksetta valitaan sellaisista ryhmistä, jotka herättävät ihmisissä sympatiaa ja joista saadaan kivoja kuvia lehteen, vaikka ongelmia olisi joka puolella. Joka tapauksessa työ on hyvää ja raha varmasti tarpeen.

Useat tuotteet tulevat lähiaikoina saamaan merkinnät kylkeensä paitsi CO2:n, myös terveydellisten vaikutustensa suhteen. Tällä halutaan helpottaa kuluttajien toimintaa. On entistä helpompaa valita ympäristöystävällinen tai terveellinen tuote. Hyvää ja kannatettavaa toimintaa. Edellä mainitut merkinnät eivät tietenkään tarkoita "epäeettisten" tuotteiden poistumista valikoimista. Eikä se ole niiden tarkoituskaan.

Mielenkiintoinen kysymys kuuluukin, tuleeko esimerkiksi ilmastohaasteen oloissa ihmisten vapaus valita "vastuuttomasti" säilyttää? Periaatteessahan vapaus valita ei saa tarkoittaa sitä, että sillä rajoitetaan jonkun muun valinnanvapautta. Tietoa voidaan lisätä ja panostaa aina yhtä epämääräiseen asennekasvatukseen, mutta entä jos tieto ei saavuta kuluttajia tai he eivät välitä siitä? Pitääkö jostain luopua, vai voidaanko elää toivossa, että esimerkiksi keräämällä varoja tutkimus- ja kehitystyöhön ympäristön kannalta haitallisista tuotteista esim. lisäveroilla niitä voidaan muuttaa suuntaan, jossa ne eivät enää kuormittaisi vastaavalla tavalla luontoa?

Kumpaan tulisi panostaa enemmän? Vaihtoehtojen tarjoamiseen ja jonkun ulkopuolisen määrittelemään parempaan valintaan ohjaaminen, vai korostuneesti (yhtä lailla ulkopuolelta tapahtuvaa) suoraa sanktiointia esimerkiksi ympäristöllisesti tuhoisien tuotteiden tai tuotantomenetelmien kieltämisen tai ankaran rankaisemisen muodossa? Raskaita tulleja kaikille sellaisissa maissa tuotetuille tuotteille, joissa käytetään lapsityövoimaa tai ei käytännössä noudateta kansainvälisesti sovittuja työelämän perusoikeuksia, esimerkiksi?

Edellä mainitut keinot olisivat, mikäli valvonta saataisiin toimimaan, varmasti tehokkaita ja pakottaisivat hallitukset vahvempiin toimenpiteisiin. Tosin ne olisivat samalla osin ristiriidassa kehitysmaiden tuotteiden vapaamman markkinoillepääsyn kanssa, työntekijöiden sosiaalisten oikeuksien rakentaminen kun on tunnetusti hidasta.