Liettuasta

Viime viikonloppuna tapahtui paljon, useampi SDPn piiri järjesti piirikokouksen, SONK liittokokouksen ja Kalevi Sorsa -säätiö Sorsa-päivät. Itse otin kuitenkin osaa jonkinasteisen matkanjohtajan ominaisuudessa Demarinuorten matkaan Vilnaan, Liettuaan. Viikonloppuun mahtui monenmoista, asiaa ja seikkailua, ystäviä ja tuntemuksia.

Olen kirjoitellut Liettuasta aiemminkin. Maa on monella tapaa mielenkiintoinen, niin kulttuurisesti kuin historiallisestikin, ja nykyisellään myös poliittisesti. "Baltian tiikeri", joka on nauttinut valtaisasta talouskasvusta, kohtaa kuitenkin uudenlaisia ongelmia. Enemmän kuin ennen Liettuan taloutta ja yhteiskuntaa vaivaa kasvava epävarmuus.

On totta, että jatkuvasti yli 5n, ajoittain lähempänä kymmentä prosenttia olleet kasvuluvut ovat huimia. Kuitenkin tilanteessa, jossa lähtötaso on kovin matala, voi kasvukin näyttää todellista hyvinvoinnin lisääntymistä suuremmalta. Erityisesti asuminen on kallistunut maassa valtavasti. Liettua jäi nipin napin euroalueen ulkopuolelle. Sittemmin hinnat ovat nousseet nopeasti.

Massiivinen maastamuutto on aiheuttanut työvoimapulaa lähes alalla kuin alalla. Palkatkin nousevat nopeasti, mutta hintojen vielä nopeampi nousu on syönyt hyötyä. Lisäksi palkkojen nousu on kovin alakohtaista. Rakennusmies menestyy Liettuassa, mutta baarityöntekijä tai parturi voi joutua kohtaamaan paljon heikommat näkymät. Hintojen nousu koskee tasaisesti kaikkia. Vaikka valtio ja elinkeinoelämä pyrkivät kutsumaan Irlantiin ja Britanniaan muuttaneita kansalaisiaan kotiin, monen paluu viivästyy. Työtilanne ei ole niin hyvä kuin annetaan ymmärtää.

Kaikilla vierailuilla kaksi asiaa nousi yli muiden. Energia sekä epätietoisuus siitä, mihin maa on elinkeinopolitiikassaan suuntaamassa. Liettuan vallannut tekstiiliteollisuus katselee uusia sijoittumiskohteita Ukrainasta tai Euroopan ulkopuolelta. IT-teollisuudelle tarpeellista työvoimareserviä ei juuri ole, eikä sen hankkiminen käy nopeasti. Myös vaihtotaseen alijäämä kasvaa, Liettua elää velaksi. Energiavienti pysähtyy, kun Ignalinan ydinvoimala suljetaan EU:n vaatimuksesta vuonna 2009. Selkeitä uusia vahvuusalueita turismia lukuunottamatta ei ole näköpiirissä.

Ignalinan sulkeminen ei vain satuta Liettuan taloutta, vaan se saattaa maan täydelliseen energiariippuvuuteen Venäjästä. Tämä tuskin oli tarkoitus silloin, kun maa haki jäsenyyttä niin EU:sta kuin Natosta. Venäjä on jo aiemmin vahingoittanut liettualaisia intressejä sulkemalla liettualaiseen öljynjalostamoon vievän putken. Öljyä tosin edelleen liettualaisille jalostettavaksi myydään, mutta kalliimmin kuljetuksin.

Kaiken kaikkiaan Baltian tiikerin avaralle taivaalle kasaantuu pilviä. Ehkä liberaali talouspolitiikka ja valtion tehtävien laajamittainen karsiminen ei tuokaan pysyvää onnea? Koulutus- ja tutkimusinvestointien vähäisyys tuli todettua moneen kertaan. Ehkä vahvempi valtion osallistuminen tulevaisuuspanosten luontiin voisikin olla ratkaisu, ei ongelma?

Kuvassa Vilnan-vierailujen ehdoton must, KGB-museo, josta ei tulla entisellään ulos.