Sopimus

Hoitoalan sopimus syntyi, josta on sinänsä syytä olla iloinen. Silti moni asia on edelleen kysymysmerkki, ja moni ongelma on edelleen olemassa, tai syntyi. Sopimuksen "hyvyydestä" tai "huonoudesta" on edelleen vaikea sanoa. Riippuu keneltä kysyy, sillä kaikkien luvut ovat erilaisia. Sopimuksen pituus peittää alleen sen, etteivät palkat juurikaan nouse muita aloja enemmän. Lisäksi aikomus rajata korotukset koskemaan vain Tehyn jäseniä on hankala, ja tulee johtamaan melkoisiin ongelmiin. Rajaus avaisi vaarallisen rintaman koko yleissitovuuteen. Tasa-arvolaki tulee todennäköisesti kyseisen sopimuskohdan vesittämään.

Jyrki Katainen kehuskeli ratkaisun historiallisuudella. Vaikka rahaa palaa, ei tasa-arvon erityisen erinomaisella edistymisellä voi liikoja henkseleitä paukutella. Tulopoliittisen selvitystoimikunnan tekemien laskelmien mukaan kuntien palkollisten palkat nousivat kolmen vuoden kaudella 2004–06 yhteensä 11,6 prosenttia eli enemmän kuin yksityisellä sektorilla ja valtiolla. Palkkakehitystä avitti silloin erillinen kuntien palkkaohjelma -ilman valtaisaa julkisuusrumbaa ja oman rinnan röyhistelyä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka kauan silmänkääntäminen voi jatkua. Todennäköisesti nyt, sopimuksen synnyttyä, hallitus on taas osapuoli. Se on ehtinyt Kokoomuksen suulla olla sitä, ja kieltää olevansa sitä jo useampaan kertaan.

Suuri kysymysmerkki ovat toki periaatteessa tervetulleet tuottavuustalkoot. Käytännössä nämä saattavat kuitenkin tarkoittaa laajamittaisia ulkoistamisia. Koska valtio kieltäytyy edelleen tulemasta valtionosuuksien kautta kuntia vastaan, nousevat kunnallisverot, palvelumaksut ja terveydenhuollon ulkoistamiskehitys saa uutta vettä myllyynsä. Tuottavuutta on pakko lisätä, mutta tämänkaltainen sitominen kuulostaa kovin ideologiselta ja saattaa käytännössä johtaa niiden ihmisten palveluiden heikkenemiseen, jotka ovat julkisen terveydenhuollon varassa. Tämä puolestaan säteilee hyvin nopeasti koko hyvinvointivaltion legitimiteettiin.