Kolmipuoluejärjestelmä?

Kesäkuumalla hahmottelin ihan vain ajan kuluksi pienimuotoista skenaariota uudelleenmuotoutuneesta poliittisesta vasemmistosta. Tuosta syntyi tuolloin pieni keskustelukin. Kuten todettua, suomalainen poliittinen kenttä on jopa liian vakaa. Tätä se on erityisesti, kun puhutaan kannatuksesta. Sen sijaan politiikan muutos, tai politiikan poistuminen hallinnoinnin tieltä, on voinut olla huomattavaa.

Toimiva demokratia tarvitsee selkeitä vaihtoehtoja. Kaikkien puolueiden koalitiokelpoisuus on palvellut Suomea hyvin, mutta liika konsensus tyhjentää politiikan, ja sitä kautta demokratian, sisällöstä. Vaalien alla Timo Soini puhui kolmesta suuresta puolueesta "Tupuna, Hupuna ja Lupuna", joiden erot ovat liian pieniä paljaalla silmällä havaittaviksi. Oli asiasta samaa mieltä tai ei, voi miettiä, mitä tapahtuisi, jos nykyistä kolmea suurta muotoiltaisiin hieman uudelleen ja ne keräisivät taakseen väkeä nykyisistä pienpuolueista.

Mikäli poliittinen kenttä uudelleenpolarisoituisi ja löytäisi selkeät suuntautumisvaihtoehdot, voisi tuloksena olla kolmipuoluejärjestelmä, joka syntyisi konservatiivisen puolueen, liberaalin puolueen ja sosialistisen puolueen ympärille. Nimillä ei sinällään ole suurta merkitystä, tässä ne ovat kuvaamassa erityisesti laajempaa aatteellista linjaa.

Konservatiivit muodostuisivat ennen muuta nykyisen Keskustan ympärille, ryyditettynä tukevalla enemmistöllä Kokoomuksen aktiiveista. Kristillisdemokraatit ja osa perussuomalaisista siirtyisi varmasti yhtä lailla konservatiivipuolueen kannattajiksi. Konservatiivipuolue olisi nimensä mukaisesti perinteisten perhearvojen ja kansallisvaltion kannalla, talouspoliittisesti se noudattaisi maltillista oikeistolinjaa. Tämä tuskin kuitenkaan koskisi kaikkia elinkeinoja yhtä lailla.

Liberaalipuolue olisi vahva puolue erityisesti pääkaupunkiseudulla, mutta sillä voisi olla vaikeampaa maakunnissa. Kyseessä olisi ryhmittymä, joka koostuisi poliittiseen keskustaan tukeutuvista, markkinatalouteen ja arvoliberalismiin viehättyneistä ihmisistä. Keskustan pieni liberaalisiipi, pieni osa demareista sekä huomattava osa sekä vihreistä että kokoomuslaisista voisi yhdistyä liberaalien lipun alle.

Mitä todennäköisimmin ympäristökysymykset nousisivat täällä agendalle nykyisiä porvaripuolueita paremmin, jonka vuoksi "boheemit porvarit" eivät tarvitsisi itselleen erillistä vihreää puoluetta. Mikäli kielikysymykset kyettäisiin uudessa puolueessa huomioimaan, RKPn enemmistö siirtyisi todennäköisesti liberaaleihin loppujen löytäessä poliittisen kotinsa konservatiiveista.

Kolmas suuri puolue, sosialistinen puolue, keräisi ihmisensä keskiviivan vasemmalta puolelta, SDPn, Vasemmistoliiton sekä myös vihreiden joukoista. Myös osa "pienen ihmisen puolella" olevista, perussuomalaisiin valuneista ihmisistä saattaisi tuntea vetoa selkeän suuren vasemmistopuolueen kannattamiseen. Sosialistinen puolue sijoittuisi talous- ja sosiaalipolitiikassaan poliittisesti vasemmalle, eurooppapolitiikassaan useimmiten liberaalien, mutta turvallisuuspolitiikassaan konservatiivien kanssa samoille linjoille.

Mitä tämä tarkoittaisi poliittisen kentän muodostumisen ja hallitusvastuun kantamisen kannalta? Monessa suhteessa mielenkiintoista rajankäyntiä käytäisiin sosialistien ja liberaalien välillä. Sosialistit saattaisivat talouspoliittisen linjansa vuoksi joutua poliittisesti hankalaan tilanteeseen. Vaikka puolue olisikin suurin, voisi sen olla vaikea löytää toimivaa enemmistöhallitusvaihtoehtoa. Nykyisellä tavalla toimivassa vaalijärjestelmässä tuskin mikään kolmesta saavuttaisi yksin enemmistöä.

Monien nykyisten pienpuolueiden integraatio mausteiksi ja keskipakoisiksi voimiksi suurten puolueiden sisään vähentäisi tarvetta möykkäpopulismiin ja loisi selkeämpiä, vaikuttavia vaihtoehtoja. Nytkin pienpuolueet toki esittävät näppäriä vaihtoehtoja vaaleissa, mutta hallituspolitiikassa ne jyrätään armotta. Olisiko tämänkaltainen puoluerakenne vastaus vaihtoehdottomuuteen todellisessa politiikan teossa?

ps. ohessa vielä linkki aamun parhaisiin nauruihin.