keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Arvoista

Puoluetoiminta on niin Suomessa kuin muuallakin saanut voimansa erityisesti kahta kautta. Toisaalta puolueet ovat olleet tiettyjen yhteiskuntaryhmien etujärjestöjä. Suomessa maalaisliiton tausta oli talonpojissa, sosialidemokraattien työläisissä jne. Eturyhmien lisäksi oleellista ovat arvot, joita ihmiset voivat kannattaa sosioekonomisesta tai muista taustoistaan huolimatta.

Arvojen merkitys suomalaisessa politiikassa korostuu yhteiskuntaryhmien jakautuessa pienempiin ryhmiin. Edelleen on hahmotettavissa jopa entisenkin kaltaisia luokkia, mutta niiden merkitys ihmisten omassa itsemäärittelyssä vähenee. Samalla vähenee niihin yhdistettävä poliittinen suuntautuminen.

Jokainen suomalainen puolue sanoo olevansa tasa-arvon tai vapauden kannalla. Oleellista on kuitenkin tasa-arvon määritelmä. Kokoomuslainen tasa-arvo on kovin erilaista kuin vaikkapa sosialidemokraattinen. Joillekin tasa-arvoksi riittävät muodolliset oikeudet osallisuuteen. Toisille taas tämä ei riitä, vaan tarvitaan sosiaalisia oikeuksia ja lähtökohtien tasa-arvoa. Muuten vapaus jää monille kuolleeksi kirjaimeksi.

Sosialidemokraattisessa ajattelussa vapaus ja tasa-arvo kulkevat käsi kädessä. Toista ei voi olla ilman toista. Vapautta on oikeus omaan elämään ja omien tavoitteiden asettamiseen. Jokaisella on oltava mahdollisuus pyrkiä tekemään unelmistaan totta, eikä tämä onnistu ilman yhteisöä. Yhteisössä puolestaan jokaisella tulee olla mahdollisuudet osallistua yhteisten tavoitteiden määrittelyyn. Vapautta ei voi käyttää ilman varmuutta sosiaalisesta turvallisuudesta, eikä oma vapaus saa uhata muiden vapautta.

Tasa-arvolla viitataan ennen kaikkea tasa-arvoisia mahdollisuuksia ja oikeutta työhön, koulutukseen, osallistumiseen, kulttuuriin ja turvallisuuteen. Kaikkien sellaisten yhteiskunnallisten mekanismien jotka tuottavat ihmisten välisiä eroja, kuten vaikkapa koulutuksen, tulee olla kaikkien ulottuvilla. Tämän vuoksi niitä ei saa alistaa markkinoille.

Eroja on ja tulee aina olla. Mutta erilaisuus ja eriarvoisuus ovat eri asioita. Sosialidemokratian ei tule tähdätä erilaisuuden hävittämiseen, sen sijaan eriarvoisuus ja epätasa-arvo on poistettava. Yhteiskunnassa, jossa vain vahvat menestyvät, erilaisuus katoaa. On pakko alistua vahvempien asettamaan malliin. Tasa-arvoiset mahdollisuudet eivät toteudu, mikäli tuloerot, varallisuuserot tai erot valtaresursseissa kasvavat liian suuriksi.

Syntyperä ei saisi antaa sen paremmin kohtuuttomia etuoikeuksia kuin sulkea ovia. Sen sijaan erot, jotka syntyvät kyvykkyydestä tai ahkeruudesta, ovat hyväksyttäviä. Samalla on kuitenkin havaittava, etteivät vauraus ja valta synny tyhjiössä, vaan yhteistyössä muiden ihmisten kanssa. Tuolloin on oikeudenmukaista, että ne, jotka hyötyvät yhteiskunnasta suhteellisesti eniten, myös osallistuvat sen taloudelliseen ylläpitoon suhteellisesti enemmän. Vapaamatkustusta ei tule hyväksyä, ei kenenkään kohdalla.

Sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa voi syntyä hyvä kehä. Tasa-arvo luo vapautta ja hyvin toimiva ja voiva yhteisö synnyttää solidaarisuutta koko yhteiskuntaa kohtaan. Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta.

2 kommenttia:

ruso kirjoitti...

Puhutko kenties SDP:n stereotyyppisestä imagoaatteesta?
http://www.domnik.net/blogi/index.php/2006/03/puoluestereotypioiden-paradoksi/

sanakari kirjoitti...

Hemmetien hieno kirjoitus. Valitettavasti vain yhteiskunnan kehitys ja arvot näyttävät kehittyvän aivan päinvastaiseen suuntaan.