Eri mieltä olemisesta

Puhutaan sitten parisuhteesta tai politiikasta, kovin usein kiistatilanteissa oletetaan toisen tekevän jotain silkkaa ilkeyttään. Tämä johtaa ikäviin tilanteisiin ja täysin turhiin kärjistymisiin. Keskustelua ei oikein päästä edes käymään, kun sen kävijät jumittuvat bunkkereihinsa. Reaktio on inhimillinen ja ymmärrettävä. Mutta johtaa pienten ongelmien ja nyanssierojen ylikorostumiseen.

Ihmissuhdekuvioissa olen joskus yrittänyt avata solmua toteamalla, että mikäli sanon jotain, joka kuulostaa typerältä, tai ilkeältä, se ei varmasti ole tarkoitus. Tarkoitus on selvittää asiaa, ja tavoite on kaikilla (tai tuossa tapauksessa molemmilla) sama. Selvittää ongelmallinen asia ja päästä eteenpäin, toivottavasti molempien (kaikkien) kannalta parempaan ja mukavampaan tilanteeseen.

Yritys hyvä kymmenen, ei tuolloinkaan tuossakaan tilanteessa tietenkään täysin onnistunut. Mutta voisiko tällaista edes yrittää soveltaa? Tämä tulee mieleen kun seuraa demarien sisäistä keskustelua jäsendemokratiasta. Molemmilla osapuolilla on hyviä ja kestäviä argumentteja, ja moni, puolin ja toisin, pohtii ja arvottaa omaa näkemystään nimenomaan suhteessa yhteiseen hyvään. Siispä suureen riitaan ei olisi aihetta.

Väitän, että jäsenäänestystä vaativien enemmistöllä on puhtaat jauhot pussissaan sen suhteen, että sillä halutaan puolueen parasta. Tuoda lisää syitä liittyä puolueeseen, innostaa ja aktivoida jäseniä, antaa sitä paljon puhuttua tilaa vaikuttaa. Jos joku ajaa muilla(kin) hevosilla, mene ja tiedä, vaikea sitä on estääkään. Mutta väitän, että lukuisa puoluetoimijoiden joukko kannattaa äänestystä vain yllämainitusta syystä.

Mutta mitä tapahtuu? Paljon syytöksiä "oman pesän likaamisesta" ja "puheenjohtajapelistä". Sekä tämän päivän suoritus. "Historiansa avoiminta keskustelua" käyvän puolueen pää-äänenkannattaja jätti uutisoimatta sosialidemokraattisten opiskelija- ja nuorisojärjestöjen jäsenvaalia vaativan adressin. Omien järjestöjen melkoisen näkyvä tempaus painettiin villaisella, koska ilmeisesti lehdessä ollaan eri mieltä. Ja pahat puheet todistetaan omalla toiminnalla todeksi. Sanomattakin lienee selvää, että adressi oli merkittävä uutinen monessa muussa lehdessä, mm. täällä.

Miksi näin? Miksei Demarissa tai muualla ymmärretä, että tämänkaltainen toiminta vain lisää kritiikkiä, ja antaa sille pontta? Ja suoraan sanoen loukkaa. Vaikka olisikin eri mieltä vaatimuksista, voi sen tehdä tyylikkäästi ja toisia kunnioittaen. Vaikka julkaisemalla adressin tiedotteen ja lisäämällä toimittajan kriittisen näkökulman asiaan jos omakin näkemys halutaan tuoda esiin. Tai sitten luottamalla siihen, että lehden lukijat ovat sen verran valistunutta väkeä puoluekuvioiden suhteen, etteivät he tarvitse ennakkosensuuria. Ei vain painamalla "ignore" -nappia ja jumittumalla entistäkin tiiviimmin bunkkeriin, josta ilma alkaa loppua jo nykyiselläänkin.

Menon on muututtava. Näin ei voida jatkaa. Toivoisin kovasti, että se olisi mahdollista, on puoluejohdon tuleva kokoonpano sitten mikä tahansa. Onko näin, jää nähtäväksi.