Superviikonloppu

SDP on viihtynyt otsikoissa tiiviisti koko viikonlopun. Jäsenäänestysadressin täyttyminen hyvää vauhtia, Demarin kiemurtelu aiheessa, MTV3n gallupit piirihallitusten jäsenille, tuoreet puoluekannatusmittaukset, puoluesihteeri Feldt-Rannan luopuminen ja siihen liittyvä puoluesihteerikisan käynnistyminen sekä Jutta Urpilaisen jääminen puheenjohtajakisan ulkopuolelle. Asiakysymyksissäkin näkymistä tuli mm. NRF-kannan myötä.

Muutamia huomioita viikonlopun uutisvirtaan:

Eero Heinäluoman kannatus piirihallitusten jäsenten joukossa on uutisoinnin mukaan vahvaa. Heinäluoma sai 53%:n kannatuksen piiritoimijoilta. Gallupiin vastanneiden lukumäärä on runsaat toistasataa henkeä. Joista siis 47% oli sitä mieltä, että puheenjohtaja olisi hyvä vaihtaa, tai sitten epätietoisia ja odottavat keskustelua. Puoluekokouksesta voi tulla jännittävä.

Jäsenvaali sai 41% kannatuksen. Tämä jättänee viimeistään omaan arvoonsa ne näkemykset, joiden mukaan jäsenäänestys on pelkkä Tuomiojan vaalitemppu. Faktana voitaneen todeta, että SDP siirtyy jäsenvaaliin puheenjohtajastaan ennemmin tai myöhemmin. Se voisi tehdä sen jo ennemmin. Esa Suominen pääsee äänestämään puheenjohtajasta vielä lukuisia kertoja. Olisi mukavaa, että varttuneemmatkin puoluetoimijat voisivat oman äänensä antaa.

Maarit Feldt-Rannan luopuminen ei ollut valtava yllätys. Kansanedustajuus ja puoluesihteeriys on vaikea yhdistää tilanteessa, jossa puolue tarvitsee täysipäiväisen toimitusjohtajan. Ratkaisu on rohkea, varmasti kipeä, mutta puoluehallituksen jäsenenä ja edustajana hän kykenee varmasti olemaan täysillä mukana puolueen kehittämisessä myös ps-kautensa jälkeen. Maaritin tuntien voi odottaa ärhäkkää esiintymistä edustajana, minusta hän on erittäin hyvää kansanedustaja-ainesta.

Puoluesihteerikisaan on tarjottu useita ehdokkaita. Ari Korhonen vaikuttaa olevan hyvässä nosteessa. Kansanedustaja Ari ei ole, eikä sellaiseksi pyrkimässä, jonka vuoksi kasvot eivät ole juuri politiikkaa televisiosta ja lehdistä seuraaville tutuiksi tulleet. Sen sijaan monelle puolueaktiiville Ari on hyvin tuttu. Valtiotieteilijöiden ja duunarien joukossa harvinainen luonnontieteilijä, tilastoanalyytikko ja taustavaikuttaja, joka on laittanut pj-kaudellaan oman piirinsä hyvään ja ajanmukaiseen kuntoon on hyvä ehdokas, mikäli sellaiseksi alkaa.

Susanna Rahkonen ja Säde Tahvanainen nousivat esiin päivän Hesarissa. Eivät laisinkaan huonoja vaihtoehtoja hekään. Pohjois-Karjalalla on haasteensa puoluehallituksen suhteen. Ismo Kainulainen luopuu paikastaan eikä itsestään selviä uusia korkean profiilin tulijoita ole. Tämä saattaa parantaa Säteen mahdollisuuksia, mikäli hän kisaan lähtee. Susannalla on pitkän linjan kokemusta edustaja- ja puoluehallitustyöskentelystä. Espoosta on tosin liikkeellä jo varapuheenjohtajaehdokas, joka saattaa vaikuttaa tilanteeseen.

Vpj-kisasta tulee tiukka ja mielenkiintoinen. Voisin kuvitella Jutta Urpilaisen olevan erittäin vahvoilla. Pia Viitasella tulee olemaan vaikea säilyttää oma varapuheenjohtajan paikkansa, sillä Uudenmaan ehdokkaista erityisesti Guzenina-Richardsonilla on hyvää nostetta. Kimmo Kiljunen on mukana kisassa, mutta jäänee asiantuntemuksestaan ja aktiivisuudestaan huolimatta valovoimaisten naisten varjoon.

Kaiken kaikkiaan puoluekokousasetelmat alkavat muodostua henkilöiden kohdalta. On mielenkiintoista nähdä, aiheuttaako pj-kisan muodostuminen kahden herran kaupaksi mielenkiinnon osittaisen siirtymisen tuosta valinnasta muualle. Jos, niin mihin? Ja miten se vaikuttaa puheenjohtajakysymykseen, ja ketä hyödyttäen? Vai suuntaisiko se mielenkiinnon ja huomion lukuisiin asiakysymyksiin? Toivoa sopii.


ps. aiheeseen liittymättä. Olen törmännyt tänään siivoukseen liittyvään työnjaolliseen ongelmaan/riitaan. Kuuluuko listojen pyyhkiminen a) lattioiden pesijän vai b) pölyjen pyyhkijän toimenkuvaan? Vastaukset kommenttikenttään. Kiitos.