Ei ole kauaa aikaa, kun useampi sosialidemokraattinen taustavaikuttaja, nuoremmista vanhempiin, nosti Jutta Urpilaista vahvasti puolueen kärkipaikalle. Jutassa nähtiin puolueen tulevaisuus, kansainvälinen sivistyspoliitikko ja vaikka mitä. Ajatus oli monessa suhteessa hyvä ja arviot paikkansapitäviä.Urpilainen teki kuitenkin toisen ratkaisun. Hän päätti pyrkiä tässä vaiheessa ja tällä kertaa SDP:n varapuheenjohtajaksi. Mikäli häntä sopivana ja pätevänä pidetään, tukeakin varmasti löytyisi. Ja miksei löytyisi, olihan noste voimakasta.
Mutta times they are a-changin´.
Urpilaisen päätöksen jälkeen yhtäkkiä kuvioihin on noussut toinen saman vaalipiirin kansanedustaja, Miapetra Kumpula-Natri. Nyt samoja adjektiiveja viljellään hänen ympärillään, osin samojen ihmisten toimesta.
Kumpula-Natri olisi kisaan lähtiessään hyvä ehdokas puolueen puheenjohtajaksi, pätevyys ja osaaminen riittää takuuvarmasti. Samoin moni hänen tukijoistaan on varmasti liikkeellä sikäli puhtain paperein ja kestävin motiivein, että he katsovat Miapetran ehdokkuuden olevan puolueen parhaaksi. Se voi olla sitäkin.
Sen sijaan sitä pohjalaistaan vaihtava väki ei ilmeisesti ymmärrä, kuinka ikävältä tämä näyttää ajatellessa asiaa "entisen heilan" näkökulmasta.
Pohjanmaan piiristä ei valita kahta ihmistä puoluejohtoon. Kumpulan nostaminen kisaan tarkoittaa väistämättä Urpilaisen sysäämistä sivuun koko kilpailusta. Molempia ei voi kannattaa. Voi vain kuvitella miltä tämä tuntuu ihmisestä, jota sama porukka on ollut vaatimassa hänen omaan ainutlaatuisuuteensa vedoten kovaan kisaan. Kyse ei ollutkaan hänestä ihmisenä ja yksilönä, vaan siitä, että puolue tarvitsee "jonkun muun" jolla pitää olla "tietty profiili".
Politiikka on peliä. Sen tietää moni, minäkin. Sen ei kuitenkaan tarvitsisi olla sellaista. Sosialidemokratian uusi sukupolvi ei tarvitse kulunutta jakoa oikeisto- ja vasemmistodemareihin. Mutta se ei myöskään tarvitse uutta sukupolvea pelureita, jotka ovat valmiita hylkäämään jalustalle nostamansa ihmisen sillä sekunnilla kun hän ei hyppääkään heidän pillinsä mukaisesti.
Tekstit
22 kommenttia:
Kommentoin pienen pienenä pillin puhaltajana. En usko olevani hirvittävän väärässä, kun sanon, että moni - todella moni - haluaa SDP:hen pj-kisan, jossa on erilaisia ehdokkaita. Olisi sanoin kuvaamaton edistysaskel keskustelun uusiutuvien teemojen kannalta, julkisuuskuvan kannalta ja koko "uudistumis"-momentumin kannalta, jos Erkki ja Eero saisivat vielä kisaajan, mielellään hieman nuoremmasta polvesta päteviä ja näkemyksellisiä toimijoita.
Jutta Urpilainen on mahtava tyyppi ja varmasti näistä kahdesta edellä mainitusta syystä häntä tuettiin voimakkaasti asettumaan ehdolle pj-kisaan. Jutta päätti pitkän pohdinnan jälkeen, että ei tavoittele pj-, vaan vpj-paikkaa. No, mitä niiden kaikkien, jotka toivovat kovasti edellä mainitun kaltaista pj-kisaa (kun huomio kuitenkin kohdistuu siihen, eikä esim. vpj-kisaan), pitäisi nyt tehdä? "Kääntää takki" ja asettua joko Erkin tai Eeron taakse? Ei kuulosta loogiselta. Unohtaa pj-kisa, johon kuitenkin tietyllä tavalla kiteytyy koko uudistuminen? Ei kuulosta fiksulta puoluetta ajatellen.
Siispä, kannatan ehdottomasti Jutan valintaa vpj:ksi. Mutta samalla minun on vaikea olla tukematta (mitäköhän sekin minun tapauksessani tarkoittaa?) mahdollista kolmatta ehdokasta, jos hän edellä mainitut kriteerit täyttää ja vielä kisaan ilmestyy. Kenelläkään ei ole veto-oikeutta näihin ehdokkuuksiin, paitsi kandidaateilla itsellään.
Hyvä Esa, samoilla linjoilla. Viittaan tässä samalla omaan blogiini, joka heräsi koomasta samanaiheisella kirjoituksella. parakoskinen.blogspot.com
Uskon vilpittömästi siihen, että useimmilla ihmisillä on halu saada SDP:n puheenjohtajaksi sellainen henkilö, joka saa puolueelle mahdollisimman suuren kannatuksen, jotta pystymme toteuttamaan sosialidemokraattista politiikkaa tässä yhteiskunnassa. Puolueessa on käyty kaikkien aikojen keskustelua viimeiset 10 kuukautta. Olisi kummallista, jos pj-kisa tämän jälkeen typistyisi toisinnoksi kolmen vuoden takaisesta. On selvää, että tuen pj-kisassa sitä, joka parhaiten vastaa minun arvojani ja visiotani SDP:stä ja yhteiskunnasta. Jutta Urpilainen on hieno poliitikko, jota en valitettavasti voi pj-kisassa tukea, koska hän ei ole siinä ehdolla. En tiedä miten takin voi kääntää, jos sitä ei ole vielä edes päälle sovitettu.
"Pari" sanaa, koska tunnen kuuluvani noihin mainitsemiisi "hevosen vaihtajiin" - siis jos Mippe kisaan mukaan lähtee. Ja tässä yhteydessä sanon tekeväni niin myös silloin, jos kisaan lähtee Mipen sijasta Susanna Huovinen tai Tarja Filatov.
Ensinnäkin taustaa motivaatiolle:
- Puolueet henkilöityvät voimakkaasti puheenjohtajiinsa, pidettiin siitä tai ei. Jo pelkkä puheenjohtajaehdokkuus on näkyvyydeltään merkittävämpää luokkaa kuin varapuheenjohtajan tehtävän hoitaminen.
- Mippe, Jutta, Susanna H. ja Tarja ovat mielestäni kaikki sekä poliittisesti että henkilöinä sellaisia sosialidemokraatteja joita minä voin asettua tukemaan puheenjohtajaksi ja joiden hyväksi olen valmis myös antamaan talkootyöpanostani jos sitä tarvitaan.
Sitten tuosta mainitsemastasi "pelaamisesta";
Jos henkilö pidättäytyy tavoittelemasta puheenjohtajan tehtävää, en voi millään ymmärtää että olisi häntä kohtaan jotenkin epäreilua tukea sellaisessa tilanteessa jotakuta niistä henkilöistä, jotka puheenjohtajaksi ovat käytettävissä.
En myöskään ymmärrä mitä tekemistä ehdokkaan asuinpaikalla on sen kanssa, voiko hän lähteä puheenjohtajaehdokkaaksi tai saako häntä puheenjohtajaehdokkaana tukea.
Ymmärrän kyllä sen, että kahta pohjalaisehdokasta ei tulla puoluehallitukseen valitsemaan ja Miapetran mahdollinen lähtö mukaan kisaan tekee Jutan tilanteen varapuheenjohtajaehdokkaana hankalaksi. Jutta on kuitenkin puheenjohtaehdokkuudesta itse kieltäytynyt ja siten jättänyt kentän avoimeksi niille, jotka tuntevat olevansa Tuomiojan ja Heinäluoman välisessä kilvassa kodittomia.
Kannattaa miettiä mitä me itse kukin tarkoitamme kun puhumme tarpeesta uudistaa Sdp:tä ja suomalaista sosialidemokratiaa ja kysyä riittääkö naamojen vaihtaminen puolueen varapuheenjohtajistossa uudistumiseksi? Minun vastaus on ainakin että ei millään riitä. Kannattaa myös miettiä millaisen kuvan se antaa Sdp:stä ja sen "uudistumisesta" jos puheenjohtakisa jää noiden kahden tutun yli 50-vuotiaan miehen mittelöksi? Pitäisikö kisa jättää heidän välisekseen sen takia, että nuori, sanavalmis talous- ja ympäristöasioiden sekä kansainvälisen politiikan tuntija sattuu olemaan samasta vaalipiiristä kuin varapuheenjohtajakisaan ilmoittautunut Jutta Urpilainen?
Hmm... Hieman vaikuttaa minusta väkinäiseltä huolenaiheelta tämä.
Eikö yhtä hyvin voisi olla huolissaan sen osapuolen tunteista, jota ei alunperin lähdetty samalla lailla nostattamaan pj-ehdokkaaksi? Nyt kun sitten ensimmäinen vaihtoehto kieltäytyi, pitäisi tämän toisen edelleen tuntea solidaarisuutta ensimmäisen vpj-hanketta kohtaan ja jättää pj-kamppailu väliin?
Pj-kamppailu, johon melkein kaikki kuitenkin toivovat enemmän kuin kahta vanhaa ehdokasta. -koobra
Minäkin kuulun niihin pahamaineisiin takinkääntäjiin, jotka olivat valmiita tekemään työtä Jutan eteen, mutta kokevat, että muutos ja muuttuva kisa täytyy tapahtua nyt. Jutta on minulle rakas ja arvostettu poliitikko, mutta puolue ei voi odottaa siksi, ettei Jutalle tule pahamieli. Jos asiaa oltaisiin argumentoitu niin, että parasta puolueelle on varmistaa Jutan pääsy vpj:ksi olisi Esan kirjoitus ollut hieman arvokkaampi minun silmissäni.
Minulle ei tullut pieneen mieleenkään, että Jutta voisi pahoittaa mielensä siitä, että ihmiset etsivät vaihtoehtoja nimen omaan puheenjohtajakisaan. Jos toinen tällainen vahvuus löytyy samasta piiristä kuin Jutta se ei voi olla syy olla nostamatta häntä esiin. Vaikka kuinka sanomme, että varapaikoillakin on merkitystä, niin kyllä se on puheenjohtaja ja kisa puheenjohtajuudesta, joka muuttaa tai ei muuta puolueemme profiilia.
Jutalla on eri vahvuudet kuin Miapetralla. Heistä molemmat pystyvät tähän kisaan lähtemään.
Niin, minä tässä lähinnä kyseenalaistin menettelyn siitä, että ensin jotakuta henkilöä ollaan ajamassa vahvasti puoluejohtoon, koska hän on erinomaisen hyvä ehdokas. Kun hän ei tavoittele keskeisintä asemaa, vaan toteaa "tyytyvänsä" varapuheenjohtajuuteen (joka ei kuitenkaan mielestäni ole täysin merkityksetön tehtävä), hänen tukijansa jättävät laivan. Kuten tiedätte, on selvää, että Mippe ja Jutta ovat toistensa vaihtoehtoja. Enkä viitannut yksin täällä keskusteluun osallistuviin henkilöihin, joiden tiedän olevan varsinaisten valintojen kannalta aivan yhtä merkityksettömiä kuin itsekin olen. :)
Sinällään täällä on nostettu esiin aivan oikeita huomioita siitä, ettei kenelläkään ole minkäänlaista etuotto-oikeutta ehdokkuuteen vain siksi, että kenttä pedattiin valmiiksi. Ja kuten kirjoitin, peliähän tämä osin on, "siinä on paikka, miksi et lauo". Minua kuitenkin ihmetyttää se helppous, millä väki vaihtoi hevosta, varsinkin kun tässä tilanteessa ensimmäinen, se oma paras ehdokas putoaa tyhjän päälle. Mutta tästä olemme vain eri mieltä, eikä siitä oikeastaan kannata riidellä. Ehkä se on tunnekysymys.
Mutta unohdetaan tämä asia ja spekuloidaan hetki hieman sen vierestä. Piia nostaa hyvän pointin, kumpi olisi puolueelle paremmaksi, Urpilainen varapuheenjohtajana ja sitä kautta selkeänä tulevaisuuden tekijänä, vaiko (tässä tapauksessa, tällä hetkellä) Miapetra mahdollisena puheenjohtajana ja vpj-osasto sitten käytännössä, näillä ehdokkailla, mallia Viitanen-Kiljunen (sukupuolitasapainon vuoksi kaikki kolme eivät varmaankaan olisi naisia, eivätkä molemmat Uudeltamaalta). Vaikka Miapetraa hyvänä edustajana pidänkin, rakentaisin kolmikon mieluummin Tuomiojan, Urpilaisen ja Guzeninan varaan.
Esa, minusta laivaa ei oikein voi jättää jos sellainen vain seisoo satamassa. Tuota viimeisen kappaleen spekulointiasi pidän aika turhana. Ei puolueiden johtoa ajatella minään kokonaisuutena - muualla kuin ehkä päivittäin politiikan kanssa tekemisissä olevien järjestöaktiivien keskuudessa. Äänestävien tavallisten ihmisten keskuudessa puolue ovat yhtä kuin sen puheenjohtaja. Aniharva edes politiikkaa seuraavista ihmisistä pystyy nimeämään suurimpien puolueiden varapuheenjohtajia.
No niin Esa. Tulihan se sieltä. Eki olisi parempi puheenjohtaja. Se kai oli tämän tekstin pointti.
Tuon vpj-kortin käyttäminen tässä yhteydessä on kovin hassua. Kaikille lienee selvää, että kyse on pj-kisasta! On aivan turhaa esittää asiat niin, että ihmiset olisivat vaihtaneet Jutan johonkin toiseen. Jutta ei ole mukana pj-kisassa. Piste. Puolueessa on valtava massa ihmisiä, jotka haluavat puheenjohtajaksi edistyksellisen, fiksun tyypin, joka voi viedä puoluetta eteenpäin. On kohtuutonta väittää näitä ihmisiä pelureiksi vain siksi, että he eivät koe Erkki Tuomiojaa omaksi vaihtoehdokseen.
Eli sinun mielestäsi, Esa, nyt ei saisi kannattaa Miapetra Kumpula-Natria puheenjohtajaksi, jos olisi ollut valmis kannattamaan Jutta Urpilaista ennen kuin hän kieltäytyi?
Tuollainen päättely on käsittämätöntä, ja omiaan osoittamaan, ettei tässä puolueessa sittenkään haluta aitoa keskustelua tai reilua puheenjohtajakisaa. Vaan näytösluonteinen kulissivaali, jälleen kerran, istuvan puheenjohtajan ja ikuisen haastajan välillä, tietoisena ettei jälkimmäisellä ole missään tapauksessa mahdollisuuksia voittaa.
Kiintoisaa on, että Tuomioja-leiristä on yritetty tähän mennessä kritisoida Urpilaista ja nyt Kumpula-Natria seuraavin "relevantein" teemoin:
- ikä
- sukupuoli
- asuinpaikka
Onko minussa jotain vikaa, kun nämä argumentit eivät saa minua siirtymään Ekin taakse?
No,
oikein koitin korostaa tuossa, että tuo spekulaatio liittyi eri asiaan ja on asian vierestä. Olisi pitänyt jättää kokonaan kirjoittamatta, kun se luettiin väärin. My mistake. Ansainnee aikoinaan oman tekstinsä.
Hanna; kun luet itse tekstin, huomaat, että siinä viitattiin Urpilaiseen, ei Tuomiojaan.
Johannes, sukupuoli? Missähän ja kenen toimesta tuo on tuotu esiin? Tuollainen väite on aika raju ja pyytäisinkin todistamaan sen.
Eiköhän tässä ole syytä lähinnä kaikkien rauhoittua. Omalta osaltani tämä päättyy tähän.
Minä tuosta sukupuolesta ja iästä kirjoitin tuolla Arton blogissa. Mutta en kyllä nyt jaksa toistaa tässä niitä perustuja, jos Johannes on halunnut niistä huolimatta ymmärtää kirjoittamani väärin.
Keskustelu liittyi sinänsä täysin eri asiaan kuin mistä tässä ja muualla nyt kuohutaan.
Esa:
"Kumpula-Natri olisi kisaan lähtiessään hyvä ehdokas puolueen puheenjohtajaksi, pätevyys ja osaaminen riittää takuuvarmasti."
Niin, takuu ja takuu - itse ajattelen, että kaikki pyrkijät eivät ehkä täysin ymmärrä, miten raaka ja kusinen, kuluttava jobi tuo on. Kumpula-Natri nyt sitten lähtee ehdolle. Etuna hänellä, että on ollut kulisseissa avustamassa Lipposta. Se onkin melkoinen etu.
Itse uskoin, kuten moni muukin, Anneli Jäätteenmäen (kesk) pärjäävän "takuu varmasti" pääministerinä. mutta oli pettymys, ei hallinnut julkisuutta, eikä ihan kaikkea muutakaan.
Hänellä kuitenkin oli jo mm. ministerikokemusta taustalla.
Laitanpa vielä lusikan soppaan minäkin.
Esa, osaatko vastata Peten mainioon kysymykseen siitä, että miten laivan voi jättää, jos se on yhä satamassa? Koen henkilökohtaisena loukkauksena sen, että ihmiset, jotka olisivat olleet valmiita tekemään paljon Jutan pj-kamppiksessa nollataan nyt takin kääntäjinä. Allekirjoittanut ja varmasti muutkin pitävät Juttaa edelleen aivan loistavana ihmisenä ja suurena nimenä SDP:n tulevaisuudessa, eivätkä näin ole häntä missään mielessä jättäneet. Ratkaisu ehdokkuuden osalta oli hänen ja yksin hänen.
Helppous (ikävä termi sinällään), mihin viittasit liittyy siis puhtaasti muuttuneisiin olosuhteisiin. Hieman Hannan kommenttia ymmärtäen kysyn, olisiko Tuomiojan taakse siirtyminen ollut jonkin muun ratkaisun sijaan "suoraselkäinen, perusteltu ja ymmärrettävä"?
Lopuksi tuosta spekuloinnistasi ja oikeastaan koko alkuperäiseen tekstiin liittyen: en oikein ymmärrä motiivejasi puida asiaa. Ensinnäkin kisat ovat erillisiä ja keskustelu on luonnollisesti keskittynyt nyt pj-kisaan. Toiseksi, on ikävä luoda vastakkainasettelua Urpilaisen ja Kumpula-Natrin välille tilanteessa, jossa a) jälkimmäinen ei ole kisassa vielä lainkaan ja jos on, niin b) he ovat kuitenkin eri skaboissa.
Toivon ja uskon kuitenkin, ettei tällä kummallisella spekuloinnilla ja veitsen kääntämisellä haavassa ole mitään tekemistä oman puheenjohtajaehdokkaasi kampanjan kanssa.
Kommenttini oli raju. Se ei ollut suunnattu vain eikä edes ensi sijassa sinulle, Esa. Tekstissäsi et todellakaan mainitse kaikkia näitä teemoja, joita toin esiin. Ikävä kyllä ne on kaikki suusta taikka toisesta ehditty jo esittää.
Ihmettelen silti sitä intoa, joka erinäisillä toimijoilla tuntuu olevan pelkästään toisten ehdolle asettumista vastaan. Jos Mippe tosiaan lähtisi ehdolle, ja jos hänet tulisi puheenjohtajaksi valittua, on totta kai ikävää jos se vaikuttaa Urpilaisen mahdollisuuksiin kielteisesti - Urpilaisen henkilökohtaiset ominaisuudet ovat kuitenkin sitä luokkaa, että olen aivan varma että hän saisi liikkeessämme paljonkin näkyvyyttä siinäkin tilanteessa, ilman varapuheenjohtajan pestiä.
Toisaalta, jos Miapetra Kumpula-Natri kerää hyvän kannatuksen, mutta ei kuitenkaan aivan riittävästi voittoon asti, minusta on vain kunniaksi Pohjanmaan piirille, että heillä tällaisessakin tilanteessa on myös hyvä varapuheenjohtajaehdokas. Puolueessa on pitkään toitotettu vaikeuksista, jotka seuraavat "hyvien tyyppien" vähäisyydestä. Melkoisissa ongelmissa nyt olemme, jos joudumme niiden harvojen kykyjen nostamista vastuupaikoille hidastamaan asuinpaikkaperustein.
Puheenjohtajapeli on tässä osassa puoluetta käynyt kohtalaisen kovilla kierroksilla. On kirjoitettu paljon tekstiä muun muassa siitä, kuka saa asettua ehdokkaaksi, kenen pitäisi asettua ehdokkaaksi ja kenen pitäisi väistyä ehdokkuudesta.
Onneksi samalla on sentään peräänkuulutettu sisältökysymysten ja poliittisen linjan ensisijaisuutta lopullisessa valintatilanteessa. Olen vakuuttunut siitä, että ennemmin tai myöhemmin puheenjohtajakamppailu tuleekin perustumaan argumentointiin puolueen tulevaisuudesta, poliittisesta linjasta ja toimintakulttuurista. Älkää siis hätääntykö!
Olen tätä keskustelua seuratessani jälleen kerran törmännyt mielenkiintoiseen kysymykseen nyky-SDP:n olemuksesta. Puolueen sisällä on selkeästi kolme toisistaan hyvinkin paljon eriävää linjaa. Leikkimielisesti "Uusliberaalit", "Puoluetoimisto" sekä "Vanhakantaiset äärivasemmistolaiset". Mielestäni (ainakin täällä blogimaailman puolella) käytävä puheenjohtajataisto voidaan jo tässä vaiheessa nähdä osittain näiden "fraktioiden" valtakamppailuna. Siksi mielestäni on lähinnä huvittavaa lukea kommentteja, joissa tätä asetelmaa on pyritty peittelemään konsensuksen nimissä, mikä on johtanut välillä hyvin epäonnistuneeseen argumentointiin.
Ehdotankin, että tästä eteenpäin jokaisen ehdokkaan hyvyyttä tai pahuutta perusteltaisiin avoimesti ideologiselta ja poliittiselta pohjalta. Muihin asioihin takertuminen tekee koko keskustelusta enemmän tai vähemmän naurettavaa. Odottakaamme siis rauhassa kaikkien ehdokkaiden sisällölliset ulostulot (ja joidenkin kohdalla ehdokkaaksi asettuminen) ja jatketaan sen jälkeen siitä, kuka olisi sopiva henkilö viemään tätä puoluetta eteenpäin tulevaisuuteen.
En kyllä ymmärrä, mitä nuo valmiit luokittelut auttavat asiaa.
SDP:n äänetäjistä Tuomiojaa kannattavat odotetusti nuoret, 18 -24-vuotiaista 34 prosenttia on Tuomiojan kannalla, kun Heinäluoma saa 15 prosentin .. .
täällä.
Tunnistavatko nuo nuoret demarit itsestään ja kanntuksestaan muka jonkun "Vanhakantaiset äärivasemmistolaiset" -niputuksen, Ei,
Eikä sellaista mielestäni olekaan - on päteviä ja vielä niitäkin pätevämpiä ehdokkaita, jotka näkevät ajanmerkit, ja osaavat puhua laajalle kuulijajakunnalle.
Olen Jussin kanssa samaa mieltä. On huvittavaa, kuinka Kumpula-Natrin ja Urpilaisen sopivuutta SDP:n puheenjohtajaksi on perusteltu tismalleen samoilla asioilla.
Samalla monet näistä asioista ovat sellaisia, joissa nämä ehdokkaat ovat tosiasiassa profiloituneet verrattain vähän. Oudointa on perustella Kumpula-Natrin ehdokkuutta hänen erinomaisilla näkemyksillään globalisaationhallinnasta.
Jos esimerkiksi tämä olisi todella tärkeä kriteeri puheenjohtajaa valittaessa, olisi Tuomiojan ohittaminen lähes mahdotonta. Tuomiojahan on muun muassa ulkoministerinä käynnistänyt Helsinki-prosessin ja liittänyt Suomen innovatiivisten kehitysrahoitusmekanismien johtoryhmään. Samalla hän on useasti tuonut esiin monia konkreettisia globalisaationhallintamekanismeja valuutanvaihtoverosta kansainväliseen investointisopimukseen.
Kenenkään ei ole tietenkään pakko kannattaa nimenomaan Tuomiojaa. Olisi kuitenkin hyvä, jos asioista voitaisiin puhua niiden oikeilla nimillä. Kulissiperusteiden esittäminen vain tuhoaa keskustelun eikä edistä sisältökeskeisyyttä.
Kiitos Jussille ja Laurille asioiden korostamisesta. Kommentoin lyhyesti vielä repliikkejänne.
"..joskin toivon, että kolmannen nimen Erkin ja Eeron lisäksi ilmoittautuessa kisaan Erkki voisi väistyä, koska muutos saisi silloin hänestä riippumatta jo kanavan.."
Näin itse kirjoitin, koska Tuomioja on aiemmin julkisesti todennut oman ehdolleasettumisensa ehdoksi sen, että Tarja Filatov ei asetu ehdolle. Uudistus siis ennen ehdokkaan persoonaa. Pohdin siis sitä, että voisiko hän toimia vastaavalla tavalla jonkun muun kohdalla, joka edustaa uudistumista. Enemmän kuin vaatimista tämä oli toiveajattelua;)
Lauri erittelee lyhyesti Ekin hyviä ominaisuuksia. Niistä olen aivan samaa mieltä ja toivon, että keskustelu elää jatkossa myös muiden teemojen, kuin jäsenvaalin kautta. Kuten Jussi totesi, niin varsinaista linjakeskustelua voisi viritellä isommalla liekillä sitten, kun ehdokkaat tältä osin avaavat pelin. Toistaiseksi kukaan ei ole näin tehnyt. Ei kukaan.
Olemme Laurin kanssa varmasti molemmat sitä mieltä, että valitessamme kansanliikkeelle johtajaa, vaa'assa painavat yhtä aikaa monet asiat. Sikäli Tuomiojan ylivoimaisuus-kommentti yhden asian perusteella oli hupaisa.
Viimeiseksi asia, josta olen eri mieltä.
"Kulissiperusteiden esittäminen vain tuhoaa keskustelun eikä edistä sisältökeskeisyyttä."
Voitaisiinko lopettaa _keskustelu_ keskustelun rajoittamisesta/tuhoamisesta/vaientamisesta tms.?
Lopuksi lainaan vielä Jussia. Olen joka tavusta samaa mieltä. Tähän meidän täytyy pj-kisassa pystyä:
"..argumentointiin puolueen tulevaisuudesta, poliittisesta linjasta ja toimintakulttuurista"
Selvennykseksi nyt vielä se, että eivät globalisaatioon liittyvät kysymykset ole minunkaan mielestäni ainoita tärkeitä ominaisuuksia puheenjohtajaa valittaessa. Käytin tuota globalisaatioasiaa ainoastaan esimerkkinä siitä, kuinka argumentointi puheenjohtajakysymyksessä on saanut irrationaalisia piirteitä. Olisin voinut antaa muitakin esimerkkejä, mutta tuo lieni kaikkein räikein.
Sisällöllistä keskustelua minäkin haluan. Toivon, että sitä voitaisiin käydä mahdollisimman avoimesti – omat ideologiset ja muut lähtökohdat esille tuoden.
.".. niin varsinaista linjakeskustelua voisi viritellä isommalla liekillä sitten, kun ehdokkaat tältä osin avaavat pelin. Toistaiseksi kukaan ei ole näin tehnyt. Ei kukaan."
niin, paitsi Tuomioja, jo edellisellä (puheenjohtajakamppailu)kierroksella. Ja nyt lisää mm. teologia ja kirkko nimisten kuolleiden instituutioiden asemesta nyky-yhteiskunnassa.
Jakamattomat ihmisoikeudet sekä yhdenvertaisuus ovat Tuomiojan mukaan sosiaalidemokratian perusta.
Se miten tämä käytännössä turvataan, siihen pragmatismiin pitää terveen järjen riittää. Se toimii vastaan tendenssiä, joka pyrkii antamaan markkinoiden ohjauksen yhteiskunnalliset linjaukset.
Viihdearvoltaan on verratonta kun toverit ottavat yhteen, tosin tassa tilanteessa se on aivan turhaan. Ekin kannattajia ja pohjanmaan daamien kannattajia yhdistaa vilpiton tahto pelastaa puolue tuholta. Mita enemman nama yllamainitut porukat piikittelevat toisiaan, sita enemman se vahvistaa sita samaa vanhaa junttaa kooria joka edelleen on erittain vahvasti vallan kahvassa ja viemassa puoluetta kohti marginaalia.
Lähetä kommentti