Integraation tärkeydestä

Jorma Sipilä käytti viime viikolla Kansan Uutisissa mielenkiintoisen puheenvuoron liittyen hyvinvointivaltion tulevaisuuteen sekä köyhimpien kansalaisten asemaan. Hän varoittaa Suomessa syystä tai toisesta aivan liian vähän keskustellusta asiasta, maahanmuuttajien ja suomalaisten heikosti toimeentulevien välille kehkeytyvästä jännitteestä.

Maahanmuuttajaväestö, erityisesti turvapaikan kautta maahan tulleet, kasautuu alueittain. Helsingissä ja Turussa ilmiö on jo selkeästi havaittavissa. Kansainväliset tutkimustulokset osoittavat, että kantaväestön muutto alueilta pois käynnistyy yleensä nopeutuvasti silloin, kun maahanmuuttajien määrä ylittää 20%. Muuttajat ovat paremmin toimeentulevaa kantaväestöä, tilalle tulijat useimmiten uusia maahanmuuttajia. Lopputuloksena voi olla Rinkeby.

Keskittyminen johtaa useisiin ongelmiin. Ensinnäkin integraatio ei voi onnistua. Mikäli maahanmuuttajat ovat tekemisissä arkipäivässään vain toistensa kanssa, kieleen ja kulttuuriin integroituminen tulee erittäin hankalaksi. Tämä koskee tuolloin myös yleisiä suomalaisessa yhteiskunnassa toimimisen tapoja ja sääntöjä. Uhkana voi olla tiettyjen alueiden irtoaminen paikoiksi, jotka toimivat toisella logiikalla kuin muu yhteiskunta. Tästä ei hyödy kukaan.

Ilmiö on toki inhimillinen. Vieraassa ympäristössä on helppo hakea tukea ja turvaa toisista oman kulttuurin edustajista, ja mikäpä kätevämpää kuin muuttaa heidän lähelleen, varsinkin kun asuntojen hinnat tai vuokrat ovat ko. alueilla usein edullisia, yhteiskunta ei osallista eikä monen erityisesti afrikkalaisen maahanmuuttajan työtilanne ole häävi. Yhteiskunnan läpäisevänä ilmiönä tästä kuitenkin tulee ongelma, josta vastuun kantavat kaikki.

Alueilla, joille maahanmuuttajaväestö keskittyy, asuu -ja jää asumaan- useimmiten myös heikohkossa sosioekonomisessa asemassa olevia kantaväestön edustajia. Heistä moni kokee olonsa uhatuksi työttömyyden tai vähätuloisuuden vuoksi muutenkin, nyt myös ympäristö alkaa muuttua vieraaksi. Kulttuuristen kohtaamisten resurssit eivät ole parhaita mahdollisia. Sosiaalipalveluiden käyttäjien välille syntyy jännitteitä. Syntyy hyvä pohja muukalaisvastaisille poliittisille voimille. Tämä taas saattaa näkyä maahanmuuttajien radikalisoitumisena.

Vaikka maahanmuutto ei merkittävästi kasvaisikaan, tulee lähitulevaisuudessa muunlaista kuin suomalaista kulttuuritaustaa omaavien ihmisten osuus Suomen väkiluvusta kasvamaan nopeasti. Tämä selittyy pääosin maahanmuuttajaväestön nuoruudella ja korkeammalla lapsiluvulla. On tehtävä paljon työtä, jotta sujuva integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuisi. Selvää on luonnollisesti se, että mainitut haasteet kohtaavat eri ryhmiä eri tavoin, ja että yksilöissä on eroja.

Suomen on kyettävä tarjoamaan reilut ja asialliset mahdollisuudet jokaiselle täällä asuvalle edetä omassa elämässään. Omasta kulttuuritaustasta pitää voida olla positiivisella tavalla ylpeä. Mutta myös liika suvaitsevaisuus on ongelma. En halua nähdä ainuttakaan parvekkeelta heittoa suomalaisissa lähiöissä ja kuunnella sen jälkeen roskapuhetta "ymmärtämisestä" ja "vaikeuksista sopeutua kulttuuriin". Pidän myös varsin erikoisena, että dialogia joidenkin yhteisöjen kanssa joudutaan käymään uskonnollisten johtajien kautta. Kulttuuria, uskontoa, mitä hyvänsä, lakeja on kaikkien yksilöinä noudatettava, eikä poikkeusryhmiä saa syntyä millään perusteella.