tiistaina, maaliskuuta 11, 2008

Klovni

Ilkka Kanerva on merkillinen mies. Kun hän muutamia vuosia sitten hävisi Kokoomuksen puheenjohtajavaalin Jyrki Kataiselle, oli moni valmis toteamaan Iken suuruuden päivien menneen. Näin ei kuitenkaan ollut. Kanerva nousi "tulevaisuuteen" suuntaavan porvarihallituksen ulkoministeriksi, ja jatkoi luontevasti neuvostoaikana omaksumillaan opeilla eri ilmansuunnassa.

Richard Muller summasi Suomen ulkopoliittisen johdon USA-saldon Turun Sanomissa karusti. USA-vierailujen kärki olikin kotimaan yleisössä ja kylläpä viesti meni läpi! Media laski eri puolueiden edustajien saamien kutsujen määrää ja kuvasi "meidän Ikeä" Valkoisessa talossa. Samaan aikaan ruotsalainen media ryöpytti omaa pääministeriään, koska hän ei ollut ottanut USA:n ihmisoikeusloukkauksia puheeksi omalla vierailullaan. Noina päivinä hävetti olla suomalainen.

Mullerin kolumni ei ole ainoa vastatuulta aiheuttava tekijä. Kanervalla on ennenkin ollut vaikeuksia antaa itseään puolta nuorempien naisten olla rauhassa. Näistä osa taas käyttää "kiss and tell" -henkisesti vanhaa hassahtanutta setää hyväkseen saadakseen julkisuutta. Marika Fingerroos, Anne-Mari Berg ja nyt Dolls-Johanna. Lista on loputon ja saanee jatkoa jälleen muutaman kuukauden "selibaatin" jälkeen. Vaikkei kyseessä mielestäni suoranaisesti olekaan työn hoitoon vaikuttava tekijä, niin haluaisin silti kysyä, miksi Iken piti taas ensin valehdella viestien olemassaolosta? Epärehellinen mielenlaatu nimittäin vaikuttaa viran hoitoon.

Tämä kuvio tuskin kääntyy poliittiseksi voitoksi. Veikkaisin kuitenkin ettei tälläkään ole mitään vaikutusta Kanervan poliittiselle kannatukselle. Turun seudulta löytyy aina sen verran auktoriteettiuskoisia reppanoita, jotka äänestävät sankarinsa Arkadianmäelle niin kauan kuin hän ehdolla on. Mitäpä siitä, että kaikkia muita lähinnä joko suututtaa, naurattaa tai säälittää. Tai naurattaisi ja säälittäisi, ellei kyseessä olisi tehtävä, joka ansaitsisi tulla hoidetuksi kunnolla.

5 kommenttia:

Jaakko Vasankari kirjoitti...

Tuo nyt on enemmänkin jonkin sortin imagotappio, mistä valtamedian roskaosasto (Iltalehti ja Iltasanomat) saa tehtyä kauppatavaraa. Rehellisesti ottaen sillä ei varmastikaan olisi väliä, vaikka Ike olis pistänyt 500 viestiä menemään jollekulle. Se ehdotteleeko hän niissä suoraan jotain vai ei, jää sellaisen arvuuttelun varaan, että siihen ei kannatta käyttää omaa päätä.

Se, että vaikuttaako se viranhoitoon, niin epäilen, että taustalla oleva ideologia (mikä se onkaan) on paljon selittävämpi tekijä kuin kännykänkäyttötaito tai harkinta sen suhteen kenen kanssa tekstailee.

zxcvbnm kirjoitti...

Samaa mieltä Vasankarin kanssa.
Ukkoa pitää arvostella poliittisen toimintansa perusteella, eikä hurskastella epäolennaisista.
Erään blogin vieraskirjassa homman nimi tiivistettiin hyvin:
"Me emme tarvitse tässä maassa mitään amerikkalaistyyppistä uuspuritanismia, kaksinaismoralismia ja tekopyhyyttä. Suvaitsevaisuutta ja moniarvoisuutta toitotetaan kaikkialla. Kyllä sen pitää sitten koskea myös 60-vuotiaita miesministereitä. Miksi heidän pitäisi elää joidenkin aataminaikuisten perhearvojen mukaan, kun sitä ei edellytetä keneltäkään muulta?"

Anssi Pirttijärvi kirjoitti...

"Ike on aina Ike". Ei siis voi odottaakaan, että osaisi käyttäytyä.

Mutta onneksi Ikeltä on kuultu niin paljon painokkaita poliittisia puheenvuoroja, että varmasti muutama tekstarikohu annetaan anteeksi.

Tekstiviestit varmasti koskettivat Kanervan suurinta osaamisaluetta. Ainakin kun Kanervasta tehtyjä lehtijuttuja on seurannut, voisi näin päätellä.

Esa Suominen kirjoitti...

Sehän tässä onkin pointti, että minkäänlaista puritanismia emme tarvitse. Sen sijaan rehellisyyttä tarvitsemme. Valehtelu on suurempi ongelma kuin mikään muu.

Sinällään toki voidaan kysyä onko ongelmallista, että Suomen ulkoministerille naureskellaan enemmän tai vähemmän päin naamaa kansainvälisissä kokouksissa. Tottakai asiat ratkaisevat, mutta jotain voitaneen vaatia myös niiden esittäjiltä. Tai pakko on, ikävä kyllä.

Tuomo R. kirjoitti...

Niin, valehtelijaa voi olla jossain tapauksissa mahdollista kiristää - mikäli salassa pidettävä asia koetaan tarpeeksi tärkeäksi.

Tärkeämpää on kuitenkin poliittisten henkilöiden arviointi.
Haluamme tai emme, meihin vaikuttavat suuresti ihmisistä saamamme kuvat: vaikka hoitaisit hommasi täydellisyyttä hipoen en kuitenkaan voisi suositella perseesi myynnistä narahtamista ennen kunnallisvaaleja.

Ja vielä lopuksi - jos joku ministeri osoittaa niin huonoa harkintakykyä, kuten I.K. tässä tapauksessa, voi tietenkin perustellusti kysyä saattaisiko samaa huonoa harkintakykyä esiintyä tärkeämmissäkin kysymyksissäkin?