Keskusta on vaikeassa tilanteessa. Sattumapääministeri Vanhanen on tottunut ja tykästynyt asemaansa eikä ole siitä ennen eläkeikää irti päästämässä. On hieman kummallista, että henkilö, joka ei ole tainnut koskaan voittaa vaaleja puolueensa johtajana katsoo olevansa korvaamaton paitsi puolueelleen, myös Suomelle.Onko kukaan kuullut pitkään aikaan ainoatakaan keskustalaista avausta? Kun seurailee julkisuutta, ainoat edes jossain määrin politiikan sisältöön vivahtavat puheenvuorot kolahtavat eetteriin puoluesihteeri Korhoselta. Ja niiden keskeinen sisältö on usein hallituksen erinäisten linjausten vastustaminen. Mediassa paistattelee kyllä yksi keskustalainen, tosin melko ulkoparlamentaarisissa merkeissä.
Keskustan kannattajien ja vahvojen alueiden turhautuminen ei ole ihme eikä sattumaa. Maakuntakeskuksissa, joissa Keskusta on vahva, seurataan suurella mielenkiinnolla mm. yliopistokeskustelua. Pienemmissä kunnissa huolta aiheuttaa rahoituksen riittävyys. Peruspalveluohjelman mukaan vaurastuvan valtion osuus kuntien rahoituksesta tulee laskemaan (ks. kuvio s.26) vaalikauden loppuun mennessä. Kun samaan tilanteeseen yhdistyy mahdollinen talouskasvun hidastuminen ja väestön ikääntyminen, ollaan vaikeassa tilanteessa. Ja toisin kuin liberaali citykepulainen jota harvoin Kokoomuksen oikeistosiivestä erottaa, hiemankin kauempana asuva alkiolainen tietää etteivät yksityiset palvelut häntä pelasta.
Iskeekö valtioväsymys seuraavaksi Keskustaan? Merkit ovat olemassa. Kaksi vaalikautta vallassa, itserakkaudessaan ja omassa mahtavuudessaan piehtaroiva puoluejohtaja, joka haluaa kieltää ongelmista tai "keskeneräisistä asioista" keskustelun, peruskannattajien napina ja yleinen passiivisuus. Ellei Keskusta vaihda vetäjäänsä ja saa uutta vaihdetta silmään, on enemmän kuin todennäköistä, että Suomea johtaa seuraavalla vaalikaudella sinipunahallitus.
Tekstit
5 kommenttia:
Heinäluoma - tai joku hänen esikunnastaan - keksi jossakin vaiheessa jostakin minulle käsittämättömästi syystä alkaa hokemaan väittämää, että nykyisessä hallituksessa Kokoomus vie ja Kepu vikisee. Ota Esa sinä nyt itse selvää ja tee päätelmiä, kun fiksu tyyppi olet äläkä mene automaattisesti tuohon toisteluun mukaan.
Euromääräisesti selkeästi suurimmat menolisäykset tulonsiirroissa on hallitus suunnannut kansaneläkkeisiin jotka ovat nousseet noin kolmellakympillä. Hallituksen valmistelema päivähoitomalli suosii erityisesti monilapsisia ja niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat eivät käy töissä. Hallituksen lapsilisän korotus kohdistuu niihin perheisiin, jotka ovat tehneet vähintään kolme lasta. Voisiko sosiaalipolitiikka enää kepulaisempaa olla?
Veropuolella on kevennyksiä suunnattu maatilallisille ja metsänomistajille, ruuan alvia kevennetään, palkansaajien tuloverotusta ei kevennetä. Koulutuspolitiikan puolella kepulaiset pyrkivät (siinä onnistuen) jäädyttämään Sarkomaan kaikki keskeiset rakenteelliset uudistushankkeet.
Edes Esko Ahon hallituksesta ei voinut sanoa yhtä selkeästi kuin nykyisestä: kepu vie ja kokoomus vikisee. Kenen etua oikein ajaa se, että nyt yritetään esittää aivan päinvastaista totuutta?
Njaah, ymmärtääkseni Vanhasen kansansuosio on kuitenkin korkeampi kuin kenenkään pääministerin kahteenkymmeneen vuoteen? Ja olisi myös kummallista, ettei istuva pääministeri ja suurimman puolueen puheenjohtaja, tavoittelisi jatkoa. Mitä tulee kentän toimintaan, joka silti lienee eläväisintä puoluekartalla, niin onhan nyt hienoa, että istuvaa pääministeriä ollaan haastamassa. Siellä sitä sitten on liki 3000 kepulaista siitä päättämästä.
Sinänsä olen samaa mieltä tuosta keskustan aatteellisesta tilasta. Hieman kärjistäen, puolueen sisäinen jännite vallassa olevien liberaalien ja likiperussuomalaisen kentän osalta lienee osaltaan murentanut pohjaa, jolle uusia avauksia ja utopioita voidaan rakentaa. Ja onhan se nyt koomista, että puolueessa profiloituu avoimen keskustelun ja demokratian ylläpitäjänä Paavo Väyrynen. (Ja jokainen mediapelin uhri voi itsekseen miettiä miksi se on sitten niin koomista. Politiikan koulukiusatun paluu on mielenkiintoinen ilmiö. On muutoksen aika?)
Valtionhoitajapuolue tarvitsee kriittisyyteen pystyvän kentän ja avoimen keskustelukulttuurin. Toivottavasti se löytyy kaikista kolmesta suuresta puolueesta ensi vaaleihin mennessä. Viime aikojen myönteisestä kehityksestä huolimatta suurin pelko tällä saralla on yhä demareiden yllä.
Lauri Korkeaoja
Pete, yliopistopuolella rakenteelliset uudistushankkeet ovat yksi asia ja rahoitusmalli toinen. Mikäli rahoituspuoli etenee muodossa, jossa julkinen rahoitus seurailee yksityisrahoituksen kehittymistä, jäävät maakuntayliopistot takuuvarmasti lehdellä soittelemaan. Kuntatalous puolestaan on Keskustan kannalta elintärkeä kysymys ja siinä ei, mm. mainitsemani viitteen valossa, tule tapahtumaan mitään erityisen hyvää tämän vaalikauden aikana. Mitä tulee sosiaalipoliittisiin avauksiin erityisesti lapsiperheiden puolella, siinä saatat olla oikeassa.
Late, on yksi asia todeta jatkavansa yhden kauden kuin puolitoista vaalikautta. Ja toiseksi minusta erikoista on myös se, että vaalikannatuksessa ei tämä Vanhasen henkilökohtainen "suosio" näy. Kunnallisvaaleissa 2004 tappion kärsi Keskusta. Presidentinvaalit olivat Vanhaselle suoranainen katastrofi. Kepu kärsi melkoisen tuntuvan tappion myös 2007 Vanhasen johdolla, mutta tämä jäi luonnollisesti demarien ydintalven varjoon.
Mitä tulee tuohon kriittiseen kenttään ja keskusteluun, niin en nyt kuitenkaan olisi erityisen huolissani SDP:n tilasta. 444 aloitetta ja viisi laajaa ohjelmaa on kohtalaisen kova suoritus, verrataan sitä mihin tahansa muuhun puolueeseen. Se, miten puoluekokous sitten kaikkiin järkeviin aloite- ym. ehdotuksiin suhtautuu, jää toki vielä nähtäväksi.
Vielä tuosta kuntataloudesta sen verran, että minusta suunta jossa kunnat laitetaan ensisijaisesti uudistamaan toimintamallejaan ja liittymään yhteen on parempi kuin se perinteinen tapa, jossa kunnille ohjataan aina lisää rahaa kun ne vain sitä osaavat vaatia. Tätä ei tosin ole omaksunut nykyinen hallitus vaan se on jatkoa edellisiltä.
Ehkä minun pitää tehdä tuosta verotuksesta ja sosiaalipolitiikasta oma blogitus. Minusta on suoraan sanoen tyrmistyttävää kuinka nopeasti Kokoomus on sillä saralla saatu luopumaan kaikista omista tavoitteistaan ja keskituloiselle palkansaajalle on annettu vain maksumiehen rooli tässä perikepulaisessa jakopolitiikassa.
:) Odotan innolla!
Tottakai kuntapuolella keskeistä on tuottavuuden parantaminen, uudet organisaatiomallit ja valtavan eläköitymisen tarjoamat mahdollisuudet täysimääräinen hyödyntäminen siten, että tehtäviä voidaan yhdistää, hallintoa suhteessa palveluihin vähentää jne. Mutta mihinkään ei päässe siitä, että kaikki kiva myös maksaa. Minusta on hieman turhan optimistista odottaa ettei uudelle rahalle olisi lainkaan tarvetta, olisihan syytä ja tarvetta myös porkkanoille.
Lähetä kommentti