sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Jälkipelit

Puoluekokous oli, näkyi ja kuului mediassa. Paikan päällä olleena mieleen jäivät suuret tunteet ja jatkuva hässäkkä. Päällekkäisiä tapahtumia oli lukuisia, huhuja kiersi. Kuitenkin kyseessä oli kolme unohtumatonta päivää, joiden aikana tehtiin monia merkittäviä päätöksiä, myös sellaisia, jotka eivät näkyneet uutisvirrassa. Materiaaliin voi tutustua paitsi Demarin nettiversiossa, päätösten osalta puoluekokoussivustolla.

SDP:n uusi puheenjohtaja on Jutta Urpilainen. Kannatin itse Erkki Tuomiojan valintaa, mutta en voi olla pettynyt puolueen valintaan. Olen varma, että SDP tulee Jutan pitkäksi muodostuvalla kaudella ennen muuta eheytymään ja avautumaan -sekä myös tavoittamaan runsaasti uusia kannattajia ja jäseniä. Ennen kaikkea koulutus- ja sivistyspolitiikkaan erittäin hyvin perehtynyt Urpilainen kykenee varmasti tuomaan näitä tulevaisuuden tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta erittäin keskeisiä teemoja SDP:n tavoitteenasettelun kärkeen.

Urpilaisen valinta saattaa parhaimmillaan tarjota parempia vaikuttamisen mahdollisuuksia myös niille henkilöille, jotka ovat syystä tai toisesta terävistä mielipiteistään ja suuresta osaamisestaan huolimatta jääneet hieman ulkopuolelle. Kenellekään ei liene epäselvää, että SDP:ssä on syviä jakolinjoja, jotka ovat osin muuttuneet katkeriksi. Jutalla on kaikki mahdollisuudet yhdistää puolueen eripuraiset ryhmittymät, jotka kaikki sisältävät erinomaista osaamista, mutta joiden aika kuluu liiaksi keskinäiseen kyräilyyn. Tämä vaatii herkkyyttä, avautumista ja menneiden unohtamista uudessa tilanteessa. Onnistuessaan kaikkien lahjakkuuksien täysimääräinen hyväksikäyttö, ja uusien mukaantulo, tekee SDP:stä takuuvarmasti Suomen dynaamisimman ja eniten omia uusia avauksia omaavan puolueen.

Allekirjoittaneelle kokouksen paras hetki oli puoluesihteerin valinta. Toisin kuin Kepun Korhonen, SDP:n Korhonen tulee tuskin paistattelemaan julkisuudessa. Tuloksia alkaa kuitenkin takuuvarmasti tulla. Puoluesihteeriksi oli eräässä vaiheessa kokousta peräti 11 ehdokasta. Osaa oli esitetty ilman heidän omaa tietoaan, ja vaaliin mennessä määrä oli kutistunut viiteen. Kuten kaikista muistakin valinnoista, myös puoluesihteeristä äänestettiin pitkään ja hartaasti. Paras voitti. Poliittisesti minua lähellä olleista ehdokkaista, Susanna Rahkosesta ja Säde Tahvanaisesta, toivon uusia kansanedustajia mahdollisimman nopeasti. He ovat poliittisia johtajia, erinomaisia sellaisia. Nyt tarvittiin kuitenkin ennen kaikkea järjestömyyrä. Se myös saatiin.

Henkilövalinnat veivät suurelta osin huomion, ja myös kokouksen ajan, joka on jännityksestä ja tunteita herättävyydestään huolimatta sääli. Muutakin tapahtui. Suurimmat edistysaskeleet saavutettiin järjestöllisellä puolella. Puoluekokousrytmi lyhenee kahteen vuoteen, edustajamäärä kasvaa, jatkuva aloiteoikeus puolueen perusjärjestöille otettiin käyttöön, uusia valtakunnallisia verkostoja perustetaan ja työryhmätyöskentelyä avataan. Jäsenäänestykset asia- ja henkilökysymyksistä saivat huomattavaa kannatusta, vaikkakin kaatuivat. Suunta on kuitenkin selkeä. Suoria mahdollisuuksia tullaan lisäämään ja jäsenäänestykset todennäköisesti ei niin kaukaista tulevaisuutta.

Uusi puheenjohtaja totesi useassa ulostulossaan SDP:n jääneen yksin "poliittiseen keskustaan". Keskustelu keskustavasemmistosta, tai Neue Mittesta on elänyt SDP:n taustoissa kauan. Sinällään kyse on määrittelyistä. Mikäli poliittinen keskusta määritellään gallupeilla mitattavien suomalaisten arvojen perusteella, SDP varmasti sieltä löytyy. Mikäli poliittinen keskusta tarkoittaa sellaista keskustavasemmistoa, joka määrittyy kilpailevien puolueiden asemoinnin perusteella, SDP on sielläkin. Se voi myös tarkoittaa eräiden vasemmistolaisten painotusten vähentämistä politiikassa, jota taas ei voi pitää tavoiteltavana. Linjapuheen perusteella näin ei kuitenkaan tapahdu, erityisesti lämmitti erityinen huomio asunnottomien tilanteen parantamisesta.

Merkittävimmät ulostulot liittyivät tässä puoluekokouksessa lapsiperheisiin. Suureksi tavoitteeksi asetettiin maksuton päivähoito. Päivähoidon maksuttomuus ei ole yhden vaalikauden tavoite, mutta suunta se on. Kyseessä on toteutuessaan selkeä tulonsiirto lapsiperheille, jolla pyritään myös purkamaan tuloloukkuja ja kannustamaan työntekoon. Kyseessä on myös askel kohti päivähoidon ymmärtämistä universaalina palveluna peruskoulun tapaan.

Poliittiset pettymykset liittyvät ennen muuta ylikansallisen politiikan mahdollisuuksien tunnustamiseen. SDP on edelleen turhan sidoksissa kansallisvaltiokeskeiseen näkemykseen taloudesta ja talouspolitiikasta. Globaalien ohjauskeinojen, kuten ylikansallisten verojen, mahdollinen merkitys kyllä todetaan ja niitä ollaan periaatetasolla valmiita kannattamaan, mutta konkretiaan ei tahdota päästä. Samaten kyseiset verot sotketaan edelleen kehitysrahoitustavoitteisiin, vaikkei niiden yhteydessä ole kyse kehitysyhteistyöstä, vaan taloudellisesta ohjauksesta. Toivon mukaan tulevalla kaudella tässä keskustelussa päästään eteenpäin. Avaus tähän suuntaan antaisi valtaisia mahdollisuuksia uusien tilojen politisointiin sekä uudenlaisen ulkopolitiikan askelmerkkeihin tulevissa euro- ja eduskuntavaaleissa.

HS totesi demarien ottaneen riskin valitessaan uuden, hyvin tuoreen johdon. Kokeneita poliitikkoja on johdossa vain vähän, puheenjohtajistossa on yksi toisen ja kaksi ensimmäisen kauden kansanedustajaa. Joukkueen pitääkin nyt toimia. Riski lienee kuitenkin ennen muuta mahdollisuus, ainakin kaikki elementit siihen ovat olemassa. Nyt kuitenkin tarvitaan poliittisia avauksia ja vähemmän muiden virheiden kyttäämistä. Huomiota ennen muuta omiin ideoihin, niiden kehittämiseen ja jalkauttamiseen. Samalla niin peruspalkansaajat kuin eläkkeensaajat on saatava kokemaan, että uusi, nuorentunut SDP on edelleen myös heidän puolueensa.

Mutta, kaiken kaikkiaan upea kokemus. Kiitos kaikille jotka tekivät kolmesta päivästä unohtumattomat. Kiitos ennen muuta omalle ehdokkaalleni, joka on niin monen poliittinen esikuva ja jonka lämmin puheenvuoro pj-valinnan jälkeen nostatti tipan silmäkulmaan. Onnea kaikille valituille, mukana ollaan täysillä.

ps. Analyysia runollisen kauniissa muodossa esittää jälleen Antton Rönnholm. Nauttikaa.

9 kommenttia:

Kalle kirjoitti...

Hienosti tiivistetty kertomus puoluekokouksen tunnelmista. On tosiaan harmi, että politiikka on edelleen kansallista politiikkaa, myös SDP:n puoluekokouksessa. Mikäköhän sytyttäisi ihmiset ajattelemaan eurooppalaisesti? Ehkä osa puheenvuoroista pitäisi pitää Euroopan kaikille 30 eri kielellä.. Itse pitäisin ihan asiallisena sitä, että mepeilläkin olisi puheenvuoroja esimerkiksi poliittista tilannetta käsiteltäessa.

Kiitos Esa, I'm a fan!

ruso kirjoitti...

Minua on huvittanut tää poliittisten puolueiden keskustahakuisuus.

Keskusta haluaa olla keskusta välttääkseen agraaripuolueen leimaa.

Kokoomus haluaa olla keskustaoikeistolainen välttääkseen porvaripuolueen leimaa (minusta ihan oikein).

Nyt SDP ilmoittaa olevansa ainoa keskustapuolue, eikä enää haikaile pari piirua vasemmalle.

Keskustassa on tunkua ja näin puolueet tulevat alleviivanneeksi sitä väitettä, ettei niissä suuria eroja ole. Samalla ne yrittävät osoittaa muuta.

Esa Suominen kirjoitti...

Kiitokset kommenteista. Yritin hyväksyä myös yhden anonyymina tulleen kommentin, mutta jostain syystä se ei ilmestynyt tänne. Voitko arvoisa anonyymi laittaa tekstin uudelleen?

Anonyymi kirjoitti...

http://www.uusisuomi.fi/blogit/kimmokiljunen/juntan-kourissa

Harmi, että kaikille ei jäänyt puoluekokouksesta yhtä ruusuista kuvaa.

-rh kirjoitti...

ruso:
"Nyt SDP ilmoittaa olevansa ainoa keskustapuolue, eikä enää haikaile pari piirua vasemmalle."

Merkillistä, että näitä linjauksia ei saanut nyhtämälläkään irti puheenjohtajaehdokkuusvaiheessa, vaikka oli olevinaan joku kiertue ihan sitä varten. Se oli turhaa lätinää; asiakeskustelu pyrittiin torppaamaan.
Vois sanoa, että sammutetuilla lyhdyillä mentiin.
Nyt sitten ettei kepu olekaan kepu, vaan sdp on kepu. :D

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä kyse oli myös tiedottamisesta ja seuraamisesta. Alla Miapetra Kumpula-Natrin tiedote, joka on melko selväsanainen.

t. jupe

---

2008-05-26

Kumpula-Natri: SDP:n valittava kolmas linja

Miapetra Kumpula-Natri Jyväskylässä demarinuorten liittokokouksessa lauantaina 24.5.2008

SDP:n valittava kolmas linja

Sosialidemokraatit ovat kahdessa merkittävässä vaiheessa rakentaneet suomalaisten todellisuutta. Mutta kykeneekö liike uudistumaan ja ottamaan johtavan aseman käsillä olevassa murrosvaiheessa? Ahdas vanhakantainen sosialismi ei ole oikea vastaus uusliberalismin haasteeseen.

SDP:n Forssan ohjelmassa vuonna 1903 luotiin onnellisen yhteiskunnan visio. Viime vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä rakennettiin kansakunta. Tässä työssä sosialidemokraattien merkitys oli aivan olennainen. Toisen maailmansodan jälkeen SDP vahvisti demokratiaa ja yhteiskunnan rakennuspuita. Vuosisadan toisella puoliskolla rakennettiin hyvinvointi. Jotkut ovat arvioineet tämän työn onnistuneen demareilta niin hyvin, että tulivat tehneeksi itsensä tarpeettomiksi.

Ei näin ole. Hyvinvointijärjestelmässämme on aukkoja. Suomalaiset ovat 2000-luvun alussa suurimman ihmiskunnan kohtaaman valinnan äärellä. Globalisaatio on pysyvästi muuttanut maailman ympärillämme. Nyt meidän on esitettävä visio tulevaisuudesta. Siihen tarvitaan hyvinvointipalveluiden laaturemonttia, kypsää kansainvälisyyttä ja ilmastokaaoksen torjumista.

Tuotantotavasta riippumatta laadukkaat palvelut ovat arvovalinta, johon meillä on hyvinvointimme ansiosta varaa. Kypsä ja velvoittava kansainvälisyys on välttämättömyys, jolle ei ole hyväksyttävää vaihtoehtoa. Ilmastonkaaoksen torjuminen edellyttää elintapojemme perinpohjaista muutosta, johon meillä on teknologiamme ansiosta mahdollisuus.

Kykeneekö SDP lunastamaan paikkansa tulevaisuuden vision rakentajana? Mennyt ei enää palaa, eivätkä vanhat keinot toimi tässä päivässä. Toisaalta pelkillä uusilla kasvoilla ja mantrojen hokemisella ei muuteta suomalaista yhteiskuntaa ja maailmaa ympärillämme.

Vaikuttamiseen tarvitaan ennen kaikkea vaalivoittoja. Valitsemalla kolmannen linjan SDP voi jälleen palata räksyttävän oppositiopuolueen roolista yhteiskuntaa ja maailmaa uudistavaksi voimaksi.

Pete kirjoitti...

Ei kai sen sen sanominen että Sdp on poliittisessa keskustassa tai keskustavasemmistolainen puolue ole mikään linjaus vaan ainoastaan olemassaolevan toetamista. Minusta se on ollut olemassaolevaa todellisuutta jo Väinö Tannerin ajoista lähtien (toki sen Keskustan sisältö vaihtelee aikakausittain).

Kuka tai ketkä ovat pyrkineet torppaamaan asiakeskustelua?

-rh kirjoitti...

Tässä oli ihan tuoreeltaan muistiinpano:
http://aikakaudenydin.blogspot.com/2008/05/tyls-teatteria.html

Kari kirjoitti...

Pitääpä täälläkin kehaista, että SDP:n puoluekokouksessa tehty aloite maksuttomasta päivähoidosta on jo vanha juttu ;-)

http://sanakari.wordpress.com/2007/06/04/pikkuisen-perhepolitiikkaa/

Hyvää kesää!