Nuorehkoista lapsiperheellisistä moni kokee jäävänsä yhteiskunnassa kovin yksin. Vaikka palvelujärjestelmä tukee vanhemmuudessa, ei koko kylä kasvattaa -ajatus monissa kaupungeissa toteudu. Sille olisi kuitenkin tarvetta.Yhteisöllisempien asumismuotojen lisääminen tukisi niin lasten kasvua kuin vanhempien jaksamista. Ratkaisua voisi hakea kaupunkisuunnittelusta ja asuntopolitiikasta. Tällä voitaisiin tarkoittaa sellaista kaavoitusta, jonka keskelle suunnitellaan ihmisten yhteisiä paikkoja, ei-kaupallisia tiloja, jossa voi vain viettää aikaansa.
Ankeista kerrostalopihoista tulisi päästä viihtyisämpiin yhteisiin pihoihin, joiden lisäksi voitaisiin suosia yhteisiä tiloja kerrostaloissa, esimerkiksi kerroskeittiöitä oman keittiön lisäksi. Palvelutalokonseptia yhden luukun palvelupisteen ominaisuudessa voisi laajentaa vanhuksista myös nuorempiin.
Lapsiperheiden kohdalla voisi koota neuvolapalvelut, jumpat, keskustelukerhot ym. eräänlaisiin perheiden palvelukeskuksiin. Tätä kautta samassa tilanteessa olevia voisi tavata helpommin ja useammin. Samalla voitaisiin lisätä aikuiskontaktien määrää niin lasten kuin vanhempien kohdalla. Vanhemmat tarvitsevat myös niitä asioita ja keskusteluita, jotka eivät liity sataprosenttisesti arjen pyörittämiseen.
Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 24.6.2008
Tekstit
1 kommentti:
Ou jees. Näin poliitikkona, rakentajana ja yhdyskuntasuunnittelun jatko-opiskelijana olen periaatteesta samaa mieltä: älyttömän kalliiden asuntojen ja kaikkien toimintojen yksityistämisen sijaan kannattaisi tosiaan miettiä, mitä voisi tehdä yhteiseksi. Esimerkiksi sen "pakollisen" kerrostalon kerhohuoneen hinnalla saisi melko lailla luksuspihan. Tämä voisi houkutella lapsiperheitä enemmän, kuin vaikkapa Helsingin kantakaupungissa lapsiperhe voisi asua vähän tiiviimmin mutta muiden samanlaisten keskellä eikä tarvitsisi maksaa kaupungin määräämän keskipinta-alan tuomaa hintaa.
Kerroskeittiö, haiskahtaa vähän kommunalkalta, mutta ei siitä sen enempää :).
Lähetä kommentti