Mukavana kesäpäivänä ei varmaankaan saisi saivarrella vakavista. Tottakai huomio pitäisi, pääministerin viestintätiimin strategian mukaisesti, kiinnittää uuteen tyylikkääseen edustusrouvaan ja "ihanaan" kesäkihlojen mahdollisuuteen. Mutta mutta. Matti Vanhasen typerien mielipiteiden sarjatuli tämän päivän Turun Sanomien haastattelussa ansaitsee muutamia kommentteja.Haastattelu on kokonaisuudessaan suorastaan ällistyttävä. Voiko Suomen pääministeri olla aidosti niin pihalla kuin mitä jutun perusteella voisi kuvitella? Tulilinjalla on luonnollisesti oppositio ehdotuksineen. Vanhanen vastustaa päivähoitomaksujen poistoa. Hänen mukaansa on mahdotonta ajatella, että terveydenhuolto olisi maksullista tilanteessa, jossa päivähoito ei enää olisi. Hämärän peittoon kuitenkin jää, miksi peruskoulu sitten on maksutonta? Vai vastustaako Vanhanen tätä kautta maksutonta peruskoulutusta? Toimittaja jättää tämän jatkokysymyksen armollisesti tekemättä.
Sosialidemokraatteja syytetään julkisen talouden vaarantamisesta. Samaan aikaan kuitenkin Vanhanen vaatii sovitut kevennykset ylittäviä veronalennuksia -ja pitää, hallitusohjelman mukaisesti, kiinni ruuan alv-tason alentamisesta vaikkei sillä ole minkäänlaisia työllisyysvaikutuksia. Kun hän samassa haastattelussa kertoo, ettei ruuan hintaankaan voida kotimaisilla toimilla vaikuttaa, on kysyttävä, miksi valtio siinä tapauksessa haluaa heittää valtaisan määrän verotuloja ikkunasta pihalle? Niitä samoja tuloja, joiden riittävyydestä hän on huolissaan palveluiden kohdalla.
Kun Vanhasenkin mallin veroalella ilmeisesti ainakin pyritään helpottamaan palkansaajien tilannetta, niin on kysyttävä miksi hänen tapansa olisi demarien tapaa parempi tapa lisätä kansalaisten käytettävissä olevia varoja? Koska osin on kyse samasta asiasta, käteen jäävien varojen lisäämisestä. Tähän voimme pyrkiä joko lisäämällä palkasta käteen jäävää osuutta verojen jälkeen yleisillä veronalennuksilla (ja periä ne sitten pois korotettuina asiakasmaksuina palveluita käyttäviltä), tai sitten tekemällä maltillisempia veronkevennyksiä, mutta vähentämällä ihmisten arkielämässään kohtaamia menoja.
Asiakasmaksujen alennukset tulisi nähdä selkeänä vaihtoehtona laajoille tulonveronkevennyksille. Ne jättävät aivan samalla tavalla kuin veroale ihmisille enemmän rahaa käytettäväksi kulutukseen, investointeihin tai säästämiseen. Erona on ainoastaan se, että ne kohdentuvat tarkemmin heille, joiden menot ovat elämäntilanteesta johtuen suuria, ja että ne tulevat julkiselle taloudelle edullisemmaksi. Aivan samalla tavalla kuin tulonveronkevennysten vaikutukset voidaan kompensoida kunnille valtion varoista, niin voidaan tehdä asiakasmaksujen alennusten korvaamisen suhteen.
Lapsiperheiden on syytä kuunnella tarkasti kesän puheenvuoroja. SDP on uuden puheenjohtajansa johdolla esittänyt selkeää kohdennettua tulonsiirtoa työssäkäyville, tai työhön pyrkiville lasten vanhemmille. Porvaripuolueet vastustavat. Päivähoitomaksuissa on kyse myös kannustimista. Kannattaa tutustua mm. tähän valtionvarainministeriön viime vuonna julkaisemaan materiaaliin, jossa korostetaan nimenomaan päivähoitomaksujen merkitystä kannustinloukkujen aiheuttajina. Olisi muistettava, että investoinnit julkisiin palveluihin voivat myös vähentää menoja jossain toisaalla.
Vanhasen aivopimennys ei ikävä kyllä jää asiakasmaksuihin. Inflaatio-ongelmasta pääministeri pesee kätensä. Syyt ovat hänen mukaansa "ulkoisia". Osin näin varmasti onkin, mutta samalla hän unohtaa pari päivää sitten näyttävästi uutisoidun Tilastokeskuksen analyysin aiheesta. Tutkimusten mukaan jopa 60% inflaation kiihtymistä aiheuttaneista tekijöistä on kotimaista perua.
Palkkapolitiikkaankin otetaan vaisusti kantaa. Mutta mutta. Oikeistohallitus on ollut innolla arvostelemassa ay-liikettä eikä juuri hetkauttanut korvaansa työnantajien ilmoitukselle tupoista luopumisesta. Tupon myötä on heitetty yksi keskeinen inflaation, ja yleisen talouspolitiikan tehokkaan tekemisen väline, ikkunasta ulos. Jos tätä takaisin halutaan, voisi olla syytä ilmaista poliittista tahtoa hieman vahvemmin kuin pyytää työmarkkinajohtajat kanssaan Kesärantaan raparperimehulle.
Kaiken kaikkiaan ei vahvasti mene. Yksi haastattelu on pieni asia, mutta Vanhasen saavutuksia ja näkemyksiä pitemmältikin seuratessa alkaa miettiä, että on aidosti pelottavaa, miten heikoilla eväillä Suomessa voi päästä pääministeriksi asti vain olemalla Keskustan jäsen. En osaa kuvitella mitään muuta puoluetta, jossa Vanhasen kaltainen mitättömyys voisi päästä rivikansanedustajuutta pitemmälle. Seuraavat eduskuntavaalit eivät tule sekuntiakaan liian aikaisin, vaihtoa kaivataan.
Tekstit
12 kommenttia:
Kai tässä on lopulta kysä siitä, onko ilmaiset palvelut lähtökohtaisesti toivottavin mahdollinen tapa rakentaa yhteiskuntaa.
En ole aina varma siitä, tulisiko nykyisen laajuista pääosin valtion kustantamien palveluiden määrää säilyttää(julma oikeistolainen:). Mutta olen varma, että omavastuuosuuksia ei laajasti tulisi ryhtyä kaventamaan, vaikka haluttaisiinkin tarjota kaikki nykyiset palvelut kaikille.
Jari Sarasvuo joskus sanoi, että kun ihminen saa tarpeeksi paljon lahjoja yhteiskunnalta, niin ihminen ajattelee, että oikeastaan kysymys onkin velanmaksusta eikä lahjasta.(Ei Sarasvuuo toki varmaan ole kirjoittajan idoli:)
Uskon kuitenkin edellisessä olevan ainkakin totuuden siemen. Jo edellä mainitusta enemmänkin aatteellisesta syystä toivoisin edes nimellisisä omavastuuosuuksia muistuttamaan veronmaksajan antamista lahjoista.
Mutta sitten käytännöllisempiin asioihin. Kun elämme yhteiskunnassa, jossa keskivertoihminen on suhteessa yhteiskuntaan saamapuolella ensimmäiset parikymmentä elinvuotta sekä eläkkeelle lähtönsä jälkeen viimeiset parikymmentä ja maksajana välissä olevan ajan, ei ole syytä syventää nettomaksuajan "ylimaksua" poistamalla omavastuuosuuksia ja kiristämällä verotusta. On oikein, että omista palveluista maksetaan kulutushetkellä edes se osa, jonka tuloillaan kohtuullisesti pystyy rahoittamaan. Mikäli euroopan laajuinen työvoiman liikkuvuus jatkossa kasvaa, motivoivat blogaajan esittämän kaltaiset ratkaisut yhteiskuntamme suurimpia nettomaksajia siirtymään myymään yhteiskunnan maksamaa osaamistaan toisenlaisen yhteiskuntamallin valinneisiin maihin(käsittääkseni Sorsa -säätiön korkeakoulumaksuraportissa, jota en monien kokoomuslaisten tavoin lähde lukematta teilaamaan, tästäkin oltiin huolissaan).
Lapsiperheet toki elävät pääosin palkkatuloillaan, mutta siirtyessään terveyspalveluihin, ilmaisajattelu tulee saamaan vielä negatiivisempiä seurauksia. Minä uskon, että Suomen ansiosidonnaisten eläkkeiden taso on sovittu liian korkeaksi(50% olisi ollut 60% suotavampi). Kun taso on mikä on, on oikein ja kohtuullista, että palvelumaksuilla leikataan osa liian suuresta eläkkeestä valtiolle(eläkeläisten verotuksen alentamisesta kauttaaltaan palkansaajia alemmaksi, olisi opposition syytä korottaa ääntään, mutta ei taida kukaan uskaltaa). Myönnän toki auliisti, ettei kansaneläkkeellä oikein nykyisiä (saati sitten toivomiani korkeampia) palvelumaksuja makseta, jolloin minimieläkkeen kaltainen ratkaisu olisi tarpeen. Kansaneläkkeen korotuksethan ovat huono vaihtoehto, kun niitä joudutaan ripottelemaan muillekin, kuin pelkällä kansaneläkkeellä eläville.
Kannustinloukkuja tulee lapsiperheiltä tietysti purkaa, ettei työnteko ainakaan taloudellisen seikkojen johdosta jäisi kannattamattomaksi. Tähän on kuitenkin muitakin keinoja kuin ilmaispalveluiden laajentaminen kaikille.
...Ja sitten lopuksi oikeistolaisuutta. Kunnallisten palveluiden ilmaisuutta tulee vastustaa myös aatteellisesti valinnanvapauden nimissä:) Lapsien kotihoito tulee säilyttää taloudellisesti houkuttelevana mallina ainakin 3-vuotiaaksi asti. Tämän vaihtoehdon kansantaloudellisesta järkevyydestä en osaa varmuudella sanoa(epäilisin sen riippuvan paljon kotiin jäävän vanhemman veronmaksukyvystä, enkä usko kovimpien uratykkien olevan ensimmäisenä kotiäitivaihtoehtoa harkitsemassa), mutta toivoisin yhteiskunnan jättävän myös mahdollisuuden viettää lapsen ensimmäiset vuodet oman vanhemman kanssa.
Toiseksi päivähoitopalvelut olisivat mitä mainioin yksityistämisen kohde. Kun valtio lyö palvelusetelin käteen ja pistää neuvottelemaan lääkärin kanssa niin aika varmasti normaali kaduntallaaja tekee huonot kaupat. Päivähoitopalveluissa asia olisi toinen. Verrattaisiin hoitajien määrää, ympäristön virikkeellisyyttä, tarjottua ruokaa, kielikylpymahdollisuuksia jne. Aika harva vanhempi valitsisi halpaa ja huonoa. Näin elintason kasvusta saataisiin ohjattua osa lasten elintason parantamiseen. Kulutuksena mitä mainiointa: ympäristöystävällistä työpanotteista lähipalvelua. Kaiken hyvän lisäksi hyvistä hoitajista tulisi kilpailun kohteita ja markkinatalous lähtisi parantamaan hoitajien palkkoja(ilman yleistä palkkainflaatiota luovia tasa-arvotupoja - sen osalta puolueeni pääsi liian vähällä)
Arvaan toki vastakommentin - seuraavaksi varmaan yksityiskoulut. No en minä ainkaan niitä toivo... Lisää valinnaisuutta ja tasokursseja matematiikkaan kylläkin:)
Kalle I
Kokoomunuorten maalaisjunttisiivestä
Kiitos Kalle kattavasta kommentista. Hieno homma, mukava kun olet täällä. Muutamia omia näkemyksiä vastauksiksi.
Tietyissä palveluissa pitää toki olla tietynlainen omavastuu. Terveydenhuoltopalveluiden osalta sitä perustelee palveluiden tarkoituksenmukainen käyttö. Terveydenhuoltopalveluita on mahdollista "liikakäyttää", toisin sanoen pyrkiä käymään joka päivä juttelemassa lääkärille, vaikkei mitään erityistä ongelmaa olisikaan. Omavastuut eivät kuitenkaan saa olla niin korkeita, että ne estävät tarvitsevien palveluiden käytön.
Päivähoitopalvelut ovat hieman toinen asia. Niitä on vaikea "liikakäyttää". Jos pelätään sitä, että maksujen alennus toisi hoitoon lapsia, joita voitaisiin hoitaa myös kotona, esim työttömien lapsia, on huomattava, että heistä suurin osa ei tälläkään hetkellä maksa palvelun käytöstä. Maksupolitiikalla ei siis ole vaikutusta heidän palvelukäyttöönsä.
Mainitsemaasi sosiaalishoppailua voi tulevaisuudessa tapahtua entistä enemmän. Mutta tällä ratkaisullahan nimenomaan pyritään lisäämään kansalaisten käytetttävissä olevia tuloja, ja kyseinen ratkaisu helpottaa suhteellisesti eniten työssäkäyvien nuorehkojen lapsiperheiden tilannetta. Eli juuri sen porukan, joiden maastamuutosta olet huolissasi -ja jonka syyksi tarjoillaan oikealta usein verojen ja maksujen liiallisuus. En ymmärrä, miten päivähoidon muuttaminen maksuttomaksi ajaisi osaavia ihmisiä pois Suomesta. On huomattava, että nimenomaan lapsiperheiden laadukkaat palvelut tuovat Suomeen väkeä, erityisesti nuorina maasta muuttaneita. Kun tulee aika laittaa lapsia hoitoon tai kouluun, moni palaa Genevejärven rannalta raitiovaunu 3T:hen, huonommille palkoille. "Ilmainen on huono" .-argumenttikaan ei oikein päde, koska peruskouluhan on maksuton -ja siitä huolimatta erittäin suosittu ja arvostettu.
Valinnanvapauden suhteen voisin kysyä sitä, miksi valinnanvapaus pitää toteuttaa rankaisemalla päivähoidon käyttäjiä korkeilla maksuilla? Jos päivähoitopalvelut olisivat kaikille maksuttomia (ilmaisiahan ne eivät ole koskaan), niin eihän se pakota ketään laittamaan lastaan päiväkotiin. Tottakai maksuttoman päivähoidonkin tilanteessa lasta voi ja saa hoitaa kotona jos haluaa. Tarkoituksenahan on tehdä tulonsiirto lapsiperheille, antaa mahdollisuus käyttää yhteiskunnan tarjoamaa palvelua vanhemmuutensa tukemiseen, jos haluaa, ja poistaa siitä nykyiset kannustinloukut. Olisin kiinnostunut sinun ajatuksistasi loukkujen vähentämiseen, annat ymmärtää, että sinulla on "muita keinoja", mutta et tarkemmin niitä tuossa yksilöi.
Inflaatioista ja tupoista voisi niistäkin olla eri mieltä. Eikö inflaatio pysynyt tupojen ansiosta juuri, ainakin kotimaisten tekijöidensä osalta, kurissa? Nyt kun oikeisto hylkäsi keskitetyt ratkaisut, voidaan tuloksia ihailla. Ennätysinflaatio, jossa kotimaisten tekijöiden osuus on huomattava. Ja eikö juuri tällä tavalla, tiettyjä kohdennettuja kansalaisia kohtaavia kustannuksia vähentämällä, voitaisi parantaa ihmisten ostovoimaa ilman, että joudumme jatkuvaan hinta-palkankorotus-kierteeseen? Minusta juuri tätä kautta näin voidaan tehdä.
Loppuun kouluista, tasokurssit ovat kokoomuksen suosima ratkaisu kaikkeen, mutta on huomattava, että ne eivät saa empiriasta tukea, kun haetaan parhaiten menestyviä koulujärjestelmiä. Viime Pisa-arvioinneissa parhaiten sijoitustaan oli parantanut Puola, jossa tasokursseista oli edellisen Pisan jälkeen luovuttu. Tämä uutisoitiin mm. The Economistissa, jota ei turhista vasemmistosympatioista voine tilille vaatia. Perusnyrkkisääntönä voitaneen todeta, että yhteiset ryhmät tarkoittavat sitä, että keskimääräinen taso nousee selvästi korkeammaksi kuin eriytetyissä järjestelmissä, ja heikommin oppivat hyötyvät tästä mallista suhteessa huomattavasti enemmän kuin parhaimmat "kärsivät". Suomessa on selkeästi vähiten huonosti onnistuvia oppilaita, mutta kuitenkin huomattavan suuri, muihin kärkimaihin verrattava määrä huippudesiiliin kuuluvia.
No jatketaan nyt vielä;)
Ei ilmainen päivähoito tietenkään vie osaajia maasta, mutta korkea verotus vie. Ja eikö se juuri ollut ajatuksesi, että korkeammat verot ja maksuttomat palvelut. Helpoimmin ulkomaille lähtee juuri se porukka, joka ei näitä palveluita käytä, vaan maksaa pelkästään veroa. Ja jos palvelut ovat maksuttomia, niin rahat varmasti joudutaan verottamaan joltain. Kannatan sitä, että palvelunkäyttäjä kohtuudella kykynsä mukaan maksaa palvelusta enemmän kuin hänen osalleen tulisi, jos palvelu rahoitettaisiin pelkästään veroin.
Vanhanen on ihan oikeassa siinä, että muutettaessa päivähoito maksulliseksi alkaa eläkeläisjärjestöjen paine maksuttomasta terveydenhoidosta kasvaa. Ja kuten aiemmin totesin, nykyisellä eläketasolla on perusteltua leikata korkeahkoa ansioeläkettä nauttivilta nykyistä isompi osa takaisin palvelumaksuina. (ja eläkeläisten vihaahan kaikkia puolueet pelkäävät kuin ruttoa).
Kannustinloukkuja syntyy tietysti tukien leikkautumisen, palveluiden omavastuuosuuksien kasvamisen ja marginaaliverojen yhteisvaikutuksesta. Uskon, että merkittävimmät kannustinloukut syntyvät pienituloisimpien lyhyitä määräaikaisia työsuhteita vastaanottavien kohdalla. He yleensä lienevät päivähoitomaksujen osalta nollamaksuluokassa tai lähellä. Normaalilla keskituloisella perheellä kannustinloukut eivät ole pahimmillaan, ei valtion virkanainen tai pankkitoimihenkilö jätä täyspäiväistä työtään päivähoitomaksun vuoksi. Toki kannatan myös marginaaliverojen alentamista kannustinloukkujen purkukeinona(yllätys, yllätys).
Ilmainen kunnallinen päivähoito ei tietenkään estä hoitamasta lapsia kotona, siirtymästä yksityispäiväkodin asiakkaaksi, palkkaamasta kotihoitajaa/au-pairia tai muutakaan vastaavaa vaihtoehtoa, mutta kyllä se valintatilannetta aika lailla vääristää, jos yksi tarjotaan verovaroin ilmaiseksi ja muut joutuu pääosin itse kustantamaan. Kannattaisin ennemmin jonkinlaista voucher -järjestelmää, jossa jaettaisiin vouchereita , joilla voisi hankkia päivähoitonsa , mistä haluaa, tai pitää rahan itse palkkana. Tämä antaisi vanhemmille aidon mahdollisuuden vertailla vaihtoehtoja ja päättää, minkä vaihtoehdon mieluiten valitsee. Jos halutaan tehdä tulontasausta, niin voucher voisi alla tulotason mukaan aleneva.
Ilmainen ei välttämättä ole huono, mutta valinnanvapautta se ei anna. Ja uskon, että voucher-järjestelmällä saataisiin päivähoitopalveluiden tuotantoon ohjattua lisää rahaa, ihan vanhempien kulutuspäätöksinä. Määrä olisi uskoakseni sellainen, jota ikinä ei verona voitaisi kerätä, koska ihmiset, joiden lapset eivät olisi palveluja saamassa, eivät olisi valmiita maksamaan ja toisaalta kaikki eivät tarvitse/halua maksaa samaa laadunparannusta.
Tupoista totean, etten kiistä nykyisen palkkakierroksen kalleutta tai inflaatiota kiihdyttävää vaikutusta. Suurimman syyn kyllä laittaisin Kataisen löysille vaalipuheille, enkä välttämättä tuposta luopumiselle. Saa nähdä millainen seuraava liittokierros on, jos murheena ei ole tasa-arvotupopuheita.
Pisa-tutkimuksessa on monia Suomea suosivia tekijöitä, kuten muuta kuin suomea äidinkielenä puhuvien pieni osuus oppilaista, telkkariohjelmien tekstitys, suomen kielen rakenne ja lausumistapa jne.. Sanoisinpa vielä lisänä kohtuullisen koulutusmyönteisen kulttuurin. Kuitenkin suomalaisessa koulujärjestelmässä on varmasti hyviä puolia. Matematiikassa Pisa-testit kuitenkin mittaavat mathematical literacy:a, joka on enemmänkin ongelmanratkaisukyvyn mittaamista, kuin tiukkaa matemaattista osaamista tarkastelevaa.
Insinöörikouluissa ollaan aidosti huolissaan tulevien insinöörien matematiika taidoista. Äidinkielessä, historiassa ja monessa muussa aineessa on helppo samassa luokassa eriyttää samasta aiheesta eri tasoisia tehtäviä eri oppilaille. Palikkaesimerkkinä äidinkielen tunnilla voidaan lahjakkaan ainekirjoitukselle antaa vaikeampia aiheita ja palautteethan annetaan yksilöllisesti. Silloin kirjoitustyö voidaan tehdä aivan hyvin samassa luokassa. Matematiikassa taas olisi tarpeen käsitellä eri oppilailla täysin erilaisia asioita, joista ei voi opettaa pelkistetympää ja syvempää versiota. Tällöin matematiikassa eriyttämisen hyödyt varmasti olisivat suurempia kuin muissa aineissa. Muutoin yhtenäisluokat sopivat minulle mainiosti, kunhan vain valinnaisuudelle annettaisiin tilaa siten, että esimerkiksi monipuolisille kieliopinnoille tai taito- ja taideaineille ja muille lapsen lahjoille ja taipumuksille oikeasti löytyisi tilaa. Valinnaisaineiden kautta eriyttäminen ei myöskään toisi vanhaa "idioottien luokka" -leimaa takaisin:)
Mielelläni keskustelen lisää, mutta en toki loukkaannu, jos et jaksa pitkiä sepustuksia kirjoitella. Kun ei ole omaa blogia niin ajoittaiset kirjoittamistarpeet tulee purettua sattumanvaraisesti toisten blogeihin, kun joku asia rupeaa ärsyttämään;)
KI
Mikäli haluaisin juosta pää edellä seinään, alkaisin väitellä kanssasi päivähoitojärjestelmästä. Lähtökohtaisesti kuitenkin kysymys meille on siitä, syntyykö aitoa mahdollisuutta valita. Toisin sanoen, päivähoidon maksuttomuuden vastineeksi tulisi tehdä korjauksia kotihoidontukeen. Muuten tilanne ei olisi aito. Se ohjaisi päivähoitoon eikä jättäisi valinnan mahdollisuutta. Mikäli ohjausta haluaa vaikka aatteellisista syistä, fine, hyvin ymmärrettävää.
Mitä tulee päivähoidon ja terveydenhoidon maksuttomuuden väliseen dilemmaan: keskustalaiset eivät lähde lyhytaikaisista taloudellisista hyödyistä. Kysymys on köyhän asiasta. Mikäli vapautamme ihmiset päivähoitomaksuista, missä se tulonsiirtoraja meneekään? Keneltä siirrämme varoja kenelle? Köyhimmäthän ovat jo vapautetut!
Terveydenhoito (maksukatot erityisesti) taasen ovat akuutimpia niille, jotka ovat aidosti heikommassa asemassa. Tuloloukkojen suhteen on olennaisempaa rukata koko perusturvajärjestelmää. (ja siihen liitettävää asumistukea) Nämä ovat puhtaasti arvovalintoja, jotka asetetaan. Sinivihreä hallitus asettaa ensimmäiselle sijalle ihmisen, te haluatte asettaa joukon.
Esimerkkinä ihmisen ja joukon välille lienee tutkijoiden ja taiteilijoiden perusturva: se ei ole tainnut koskaan sosialidemokraatteja kiinnostaa. Perustuloa vastaan ovat kanssatoverisi argumentoineet sillä, että perusturvalta tippuvat ovat vain tietty prosentti ihmisistä. Ihmisyyden näkökulmasta katsoen uskallan väittää, että kyllä silläkin tilastomillimetrillä on toisinaan nälkä.
Mitä tulee tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin on niillä saavutettavissa tietty hyöty kansantaloudelle. Liittokierrokset sidottuna yleissitovuuteen tuskin synnyttää mitään hyvää. Ryhmäsitovat tai yksilölliset sopimukset lienevät paras ostovoiman kannalta, mutta niissä on ongelma sisällään: erityisesti palvelusektorin minimipalkat saattaisivat laskea.
Tasokurssien suhteen olen joskus miettinyt, voisiko olla niin, että syy vaateeseen on muualla kuin oletat? Kun ajatellaan peruskoulujärjestelmää, eivätkö monesti lahjakkaimmat ja yksilöllisimmät joudu ryhmäpaineen uhriksi – samaistumaan (tai kiusatuksi)? Tämä kuulostaisi loogiselta syyltä myös PISA-testien keskimääräiseen hyvyyteen. Ihminen (yksilö) siinä toki jää sivuun ja tilastoarvo tulee tilalle.
Terve Esa
Päivähoitomaksujen poistaminen kokonaan on asiallisesti tuloverotuksen progression lieventämistä. Hallituksen uudistushan kiristää sitä alentamalla pienituloisten maksuja ja korottamalla hyvä- (ja jonkin määritelmän mukaan) keskituloisten maksuja. Ryhmä joka päivähoitomaksujen poistosta hyötyisi, myös kaikkein todennäköisimmin pitää lapsensa päivähoidossa maksuista huolimatta.
Käytännössä muutos siis lisäisi hyvä- ja keskituloisten lapsiperheiden käytettävissä olevia tuloja suhteessa pienituloisiin. Suurituloisten lapset siis saisivat päiväkodissa esitellä uusia lelujaan entistä useammin pienituloisten lapsille. Tämä on ilmeisesti sitä uutta sosialidemokratiaa ;) Toki perusteita on muitakin ja arvovalinnoistahan viime kädessä on kyse.
Sitä, miten suuri osa ruoan alvin alennuksesta menee lopulta hintoihin ei tiedä vielä kukaan, eikä välttämättä tässä inflaatiotilanteessa saa koskaa tietääkään. Toki on tiedossa, että maailman keskittyneimmän vähittäiskaupan K&S-oligopoli pystyy lypsämään ketjussa sekä alaspäin tuottajaa, että ylöspäin kuluttajaa, mutta yhtä hyvin voi olla niinkin, että julkinen myllytys pakottaa siirtämään alennuksen hintoihin. Alennus joka tapauksessa lisää kaupan volyymia, mikä parantaa tulosta vaikkei hintoja nostettaisikaan. Se, onko kauppa jo nostanut hintoja alennusta silmälläpitäen vai muista syistä, on pelkkää arvuuttelua.
Joka tapauksessa hintojen nimellinen aleneminen todennäköisesti suuntaa kulutuksen painopistettä kotimarkkinapainotteiselle ja työvoimavaltaiselle elintarvikesektorille, millä on vaikutuksia alan työllisyyteen. Ja vaikka kauppa siirtäisikin alennuksen katteisiinsa, se todennäköisesti investoi sen uusiin kauppakeskushankkeisiin(työpaikkoihin) tai S-ryhmän tapauksessa jakaa bonuksina omistajilleen.
Ylipäätään väite, että joku veromuutos on elinkeinotukea, ja joku toinen taas ei, on ontuva. Kaikki veromuutokset suuntaan tai toiseen vaikuttavat positiivisesti tai negatiivisesti jonkun elinkeinon toimintaedellytyksiin.
Esimerkiksi vientiteollisuuden tukemisella on Suomessa pitkä historia. Aikaisemmin tämä toteutettiin devalvaatioilla. Käytännössä kuluttajat maksoivat korkeampina tuontitavaroiden hintoina ja yleisenä inflaationa vientiteollisuudelle suunnatun tuen. Kustannukset kyllä jakautuivat melko tasa-arvoisesti ja järjestelmä suosi kotimaista kulutusta ja piti yllä työllisyyttä.
Laman jälkeen samaa järjestelyä on toteutettu Tupo-ratkaisujen kautta. Veronkevennyksillä on ostettu matalampia palkankorotuksia, joilloin teollisuuden kilpailukyky on säilynyt hyvänä. Palkansaajien ostovoimakin on kasvanut mukavasti kun inflaatio on pysynyt alhaalla. Jostain tämäkin lysti on kuitenkin maksettu. Käytännössä veronkevennyksiin käytetyt varat ovat olleet pois esimerkiksi julkisiin palveluihin ja tulonsiirtoihin tai infrahankkeisiin käytetyistä varoista. Sama työllisyys ja talouskehitys olisi yhtä hyvin voitu saada aikaan lisäämällä vastaavasti julkista kulutusta.
Palkansaajien kannalta systeemi on ollut pääasiassa hyvä, mutta
työvoiman ulkopuolella olevalle porukalle se on tarkoittanut suhteessa alenevaa elintasoa ja suhteessa huonompia palveluita.
Jälleen kyse on ollut arvovalinnoista, linjaveto tehtiin Lipposen aikana. En tosin kiistä tehdyn politiikan saavutuksiakaan. Suomen kansantalous on täysin riippuvainen vientiteollisuuden menestyksestä ja voi hyvin olla että ilman veronkevennyksiä ei tähän talouskehitykseen oltaisi päästy. Joka tapauksessa tällä on ollut suuri merkitys yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntymisessä, mihin verrattuna optiomiljoonat ja pääomaverotuksen muutokset ovat marginaalisia ilmiöitä.
Pointti oli oikeastaan kuitenkin se, että aivan samalla tavalla kuin alvin alennuksista osa voi mennä kyseisen toimialan katteisiin, voi tuloveronalennuksistakin osa mennä yritysten katteisiin.
Vaikka pääministerimmekään ei aina osaa valita sanojaan kovinkaan fiksusti, ei henkilön nimittäminen "mitättömyydeksi" vain sillä perusteella, että tämä on asioista eri mieltä demarien kanssa, ole välttämättä omiaan ainakaan parantamaan ko. puolueeseen liittyviä mielikuvia..
Hyvää kesänjatkoa!
Niklas
Muutamia näkökohtia sekä Tuomolle että Kallelle, kiitos kommenteista!
K: "korkeammat verot ja maksuttomat palvelut"
Ei niinkään. Pikemminkin vähäisemmät veronalennukset ja lisäinvestoinnit palveluihin. Tai säästäminen jostain muualta. Tai uusien, ei-työhön liittyvien verojen korottaminen/luominen. Eräs avaus mm:
http://ollikoski.wordpress.com/2008/06/12/metsan-kiinteistovero-otettava-heti-kayttoon/
Ja: lapsiaan päivähoidossa pitävien henkilöiden kannaltahan maksuttomuus toimisi kuin (harvinaisen tuntuva) veronalennus. Ja: joitain älyttömimpiä veronalenuksia, esim. ruuan alv:n, voisi jättää tekemättä, sillä maksettaisiin tämä lysti ja aika paljon muutakin.
K: "Normaalilla keskituloisella perheellä kannustinloukut eivät ole pahimmillaan"
Eivät välttämättä, mutta pienipalkkaisen työn vastaanottaminen voi tulla kannattamattomaksi. Kannattaa tutustua tuohon alkuperäiseen tekstiin linkittämääni VM:n materiaaliin. Siinä todetaan päivähoitomaksujen olevan erityisen suuri kannustinloukun aiheuttaja. Ja: kun sinäkin näytät haluavan verojen keventämistä, niin miksi vastustaisit julkisen vallan kansalaisiinsa kohdistaman rasituksen kohdennettua keventämistä juuri niiltä, jotka paitsi hankkivat perheen, myös tekevät työtä, ja joiden elämäntilanteeseen juuri tuossa vaiheessa liittyy suuria investointeja?
K: "Kannattaisin ennemmin jonkinlaista voucher -järjestelmää, jossa jaettaisiin vouchereita , joilla voisi hankkia päivähoitonsa , mistä haluaa, tai pitää rahan itse palkkana."
Niin, ajatus saattaa toimia siellä, minne syntyisi aito markkina, monipuolisia valinnanmahdollisuuksia ja jossa kuluttajilla olisi hallussaan suhteellisen täydellinen informaatio. Tällaisia ideaalitiloja on kuitenkin empiirisestä todellisuudesta vaikea löytää. Voucher palkkana lähestyy melkoisesti kepulaisten sympatisoimaa äidinpalkka-järjestelmää, jota perustellaan pintasilauksella valinnanvapautta ja aimo annoksella kunnon arvokonservatismia. Ongelmia kuitenkin koituu siitä, että se käytännössä ajaisi useimmiten naiset vuosiksi koteihin, rapauttaisi palvelujärjestelmää, vaurioittaisi työelämän tasa-arvoa ja olisi julkisen talouden, ja pitkällä tähtäimellä myös monen kotiin jääneen henkilökohtaisen talouden kannalta tuhoisa. Tästä tänään mm. Hesarissa:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Asiantuntijat+Kotihoidon+tukeminen+voi+vaarantaa+julkiset+palvelut/1135237937295
Tuomo: "päivähoidon maksuttomuuden vastineeksi tulisi tehdä korjauksia kotihoidontukeen. Muuten tilanne ei olisi aito. Se ohjaisi päivähoitoon eikä jättäisi valinnan mahdollisuutta."
Nythän on muistettava, että kotihoidontuen kaltaista järjestelmää ei ole käytössä Suomen lisäksi juuri missään. Sitä pidetään mm. OECDn piirissä käsittämättömänä järjestelmänä. Sinällään kyseessä on kuitenkin innovaatio, joka nauttii kohtuullista kannatusta, ja sivistyneessä yhteiskunnassa lienee tarkoituksenmukaista mahdollistaa myös vähävaraisille kotona tapahtuva hoitaminen heidän näin halutessaan. Ongelmia järjestelmästä kuitenkin koituu, kuten yllä kuvasin.
Maksuttomuus ei ehkäise valintoja. Huomaa Tuomo myös, että ne vanhemmat, joiden lapsista ei enää maksettaisi päivähoitomaksua, OVAT JO NYT tehneet sen valinnan, että haluavat mennä työhön ja laittaa lapsensa päivähoitoon. Maksuttomuus ei vaikuta heidän lastensa hoitamiseen mitenkään, eli ei ohjaa -se vain säästää heidän rahojaan. Maksun poisto antaa niille perheille mahdollisuuden ottaa työ vastaan, joille se ei maksujen vuoksi olisi muuten kannattavaa. Muiden kohdallahan tilanne on se, että lapset ovat jo hoidossa.
T: "Kysymys on köyhän asiasta."
Toki heidänkin, mutta köyhän asiaa autetaan parhaiten universalismilla -yhteisillä palveluilla, ei holhoavalla köyhyyspolitiikalla. Kannattaa tutustua universalistisen ja partikularistisen sosiaalipolitiikan saavutuksiin köyhyyden vähentämisessä vaikkapa perehtymällä sosiaalipolitiikan teoriaan ja tutkimukseen.
T: "Terveydenhoito (maksukatot erityisesti) taasen ovat akuutimpia niille, jotka ovat aidosti heikommassa asemassa."
Pitänee paikkansa. Oikeistohallitus nosti asiakasmaksuja, jotka ovat Suomessa jo ennestään EU:n huipputasoa. Nämä lisärahat imuroidaan kunnista valtiolle, pois palveluiden tuotannosta. Peruspalveluohjelman mukaan ensi vuoden jälkeen valtion suhteellinen osuus kuntien kustannuksista tulee laskemaan, ja laskee edelleen vaalikauden loppua kohden. Missä ovat tämän hallituksen teot suhteessa mainitsemiisi ongelmiin? 500 miljoonan ruoka-alvale, joka on nyt mennyt katteisiin, ennen kuin on edes astunut voimaan!? Maksuton päivähoito maksaisi alle puolet tästä, ja mieti mikä kohdentumisero. Sinällään olisin iloinen, jos porvarit kohdentaisivat nuo 500M euroa terveydenhuollon asiakasmaksuihin. Miksi ette niin tee? Tämä on korostuneen keskustalainen arvovalinta.
T: "Sinivihreä hallitus asettaa ensimmäiselle sijalle ihmisen, te haluatte asettaa joukon."
Juu, tämä pitää siinä mielessä paikkansa, että tämän hallituksen politiikka tulee hyödyttämään harvoja yksilöitä suuren joukon kustannuksella.
T: " eivätkö monesti lahjakkaimmat ja yksilöllisimmät joudu ryhmäpaineen uhriksi – samaistumaan"
Minusta on pikemminkin niin, että vain aidosti tasa-arvoisissa yhteisöissä on aidosti mahdollisuus olla erilainen. Epätasa-arvoisissa yhteisöissä joudut hyväksymään vahvimman lain. Ja jos "erilaisia" aletaan muiden luomien kategorioiden mukaan karsinoida, miten silloin syntyy erilaisuuden hyväksyntä?
Jahas, Niklaksen kommentti oli paukahtanut tarkastustilaan sillä aikaa kun kirjoittelin näkemyksiä Tuomon ja Kallen vastaaviin. Kiitokset!
Kaupan hinnoista, tällä hetkellä Suomessa ruuan hinta näyttää nousevan nopeammin kuin muualla Euroopassa. Mistä tämä johtunee? Kurssinousuakin koettiin vaalien jälkeen, miksi on sekin hyvä kysymys. Ruuan kulutus kun tuskin mainittavasti lisääntyy alvin alennuksesta huolimatta. En usko, että ihmiset alkavat syödä erityisen paljon enemmän. Olli Koski kirjoittaa tänään ruuan alvsta:
http://ollikoski.wordpress.com/2008/07/17/ruoan-alvn-alennus-ei-auta-elakelaisia/
Näkemyksistäsi sen suhteen, että Lipposen linjalle olisi ollut myös vaihtoehtoja juuri kuvaamallasi tavalla julkisen kulutuksen kasvattamisen kautta, olen samaa mieltä. Ruotsihan valitsi hieman erilaisen tien, jossa valtion suhdannepolitiikka laman jälkeen oli huomattavasti Suomea rohkeampaa. Eikä huonosti mennyt lainkaan.
Mitä tulee Vanhaseen, niin en ole aikaisemminkaan erityisesti pitänyt hänen linjastaan tai tavastaan tehdä politiikkaa, tämä ei ole ensimmäinen kerta. Enkä ole edelleenkään, vuosikausien pääministeriajan jälkeen kovinkaan selvillä siitä onko hänellä olemassa minkäänlaisia visioita vaikkapa globalisaation tai eurooppalaisen yhteistyön suhteen. Jos on, niin eivät ne juuri missään näy tai kuulu. Pääministerin pitää minusta olla poliittinen johtaja, valtiomies. Muuten hän jää asemaansa verrattuna mitättömäksi.
Lyhyesti kommentointiisi.. Vastasin muuten blogissani kysymyksiisi. Et muuten vastannut kysymyksenasetteluun, vaan väistit sen tapasi mukaan.
Esa: "Nythän on muistettava, että kotihoidontuen kaltaista järjestelmää ei ole käytössä Suomen lisäksi juuri missään. Sitä pidetään mm. OECDn piirissä käsittämättömänä järjestelmänä."
Onko tärkein ohjenuoramme nykyään OECD? Toisin sanoen, jos luomme vapauksia ihmisille paremmin kuin muualla, eikö meidän tule tehdä niin, jolleivat muut tee? Eikö ihmisen vapaus ole ensisijainen? Ehkä sinulle joukon..
Esa: "Maksuttomuus ei ehkäise valintoja. Huomaa Tuomo myös, että ne vanhemmat, joiden lapsista ei enää maksettaisi päivähoitomaksua, OVAT JO NYT tehneet sen valinnan, että haluavat mennä työhön ja laittaa lapsensa päivähoitoon."
Mikä järki on sitten maksattaa sama asia veroina kuin päivähoitomaksuina? Mikä logiikka siinä on? Mikä niissä maksuissa on niin ongelmallista?
Esa: "Toki heidänkin, mutta köyhän asiaa autetaan parhaiten universalismilla -yhteisillä palveluilla, ei holhoavalla köyhyyspolitiikalla"
Tämä on ideologinen kysymys. Itselleni tärkeämpää on luoda mahdollisuuksien tasa-arvo. Muu on yksilön omasta aktiiviisuudesta kiinni. Voimme agitoida tietenkin siitä, mikä on tuon mahdollisuuksien tasa-arvon edellytys.
Esa: "Pitänee paikkansa. Oikeistohallitus nosti asiakasmaksuja, jotka ovat Suomessa jo ennestään EU:n huipputasoa."
Taisitte olla hallituksessa päättämässä joitakin vuosikymmeniä tästä. Asiakasmaksut nousevat kertamaksuina, joiden suhteen on täysin loogista nostaa ohjausvaikutuksensa takia. Maksukattoja tulee alentaa, siitä olen samaa mieltä. Se on köyhän asian hoitamista. Sekin olisi loogisempaa kuin ilmainen päivähoito.
Esa: "Juu, tämä pitää siinä mielessä paikkansa, että tämän hallituksen politiikka tulee hyödyttämään harvoja yksilöitä suuren joukon kustannuksella."
Parempi tämän hetkinen politiikka kuin sosialidemokraattinen valikoitujen etujoukkojen hyödyt suhteessa kaikkiin. Tulopoliittisten kokonaisratkaisujen ja pysähtyneisyyspolitiikan takia tietyt etuoikeutetut alat ovat menestyneet ja yksilöt kärsineet työttömyyden sekä ostovoiman heikon kehityksen myötä.
No niin, vapauksien luomisesta. En edelleenkään ymmärrä millä tavalla maksuton päivähoito muka poistaisi valinnan mahdollisuuden kotihoidon ja päivähoidon välillä. Se ei poista sitä millään tavalla, vaikka miten väittäisit. Aivan vapaasti, kuten nytkin, ihmiset voivat tehdä valinnan hoitaako lapsi kotona vai osan päivästä päivähoidossa. Yhteiskunta voi päivähoitopalveluita tarjoamalla tarjota perheille mahdollisuuden vanhemmuutensa tukemiseen ja työelämään osallistumiseen, jolla on muuten melkoisen positiivisia vaikutuksia moniin asioihin. Mutta; mistä olemme varmasti molemmat samaa mieltä, on tärkeää, että perheet itse päättävät haluavatko tätä mahdollisuutta käyttää.
Miksi verot eikä maksut, kysyt. Yhteiskuntahan subventoi päivähoitoa tällä hetkellä jo melkoisesti. Kokonaiskustannus taitaa olla jotain 1,7 miljardia, joista päivähoitomaksuilla katetaan alle 250 miljoonaa. Siis alle seitsemäsosa. Päivähoito on jo siis nykyisellään erityisen vahvasti subventoitua. Kuten kaikki muutkin hyvinvointipalvelut. Muutos ei siis itse asiassa olisi kovinkaan radikaali yhteiskunnan talouden, tai edes periaatteen näkökulmasta. Peruskoulu on maksuton, miksei varhaiskasvatuskin voisi olla? Maksujen ongelma on niiden joillekin perheille aiheuttama kannustinloukku sekä niiden kohdentuminen sellaiseen vaiheeseen perheiden elämää, jota usein leimaavat merkittävät investoinnit. Kun sama asia rahoitetaan kokonaan veroilla, yksittäinen veronmaksaja ei eroa todellakaan huomaa. Ainahan voimme myös säästää muutaman euron joistain asioista, vaikkapa maataloustuista. Mutta se ei taitaisi sinulle sopia. ;)
Yleisiä veronkevennyksiä voidaan toki niitäkin järkevästi tehdä, mikäli rahaa riittää. Minusta, talouden antaessa myöden, kepulaista rahan summittaista roiskimista järkevämpää olisi tehdä kohdennettuja helpotuksia juuri palveluita tarvitseville sekä jäljellä jäävällä varalla keventää työn verotusta.
OECD ei varmasti ole ohjenuoramme, mutta on aina hyvä katsoa hieman ympärilleenkin. Kuten itsekin totesin, kotihoidontuki on sellainen sosiaalinen innovaatio, joka varmasti on tarpeellinen, vaikka sillä voikin olla tiettyjä negatiivisia vaikutuksia. Mahdollisuuksien tasa-arvon periaatteellisuudesta olemme toki samaa mieltä, ja olet varmasti oikeassa siinäkin, että ymmärrämme eri tavalla sen, mitkä sen edellytykset ovat. Siksi puhumme erilaisesta tasa-arvosta. Politiikassa pitäisikin puhua enemmän käsitemäärittelyistä, koska ne paljastavat aatteelliset erot. Samat termit tarkoittavat eri ihmisille eri asioita, tai ainakin niihin pääsemiseen nähdään tarvittavan erilaisia keinoja.
Viimeisen kappaleen provo on lähinnä huvittava. Come on, pystyt varmasti parempaan.
Esa: “Toki heidänkin, mutta köyhän asiaa autetaan parhaiten universalismilla -yhteisillä palveluilla, ei holhoavalla köyhyyspolitiikalla. Kannattaa tutustua universalistisen ja partikularistisen sosiaalipolitiikan saavutuksiin köyhyyden vähentämisessä vaikkapa perehtymällä sosiaalipolitiikan teoriaan ja tutkimukseen.”
Universalismi pääsääntönä ontuu, vaikka osa positiivisista vapausoikeuksista onkin tarpeellisia. Itse painotan köyhyyskierron nopeutta turvaavaa talousrakennetta sekä reaktiokykyistä sosiaaliturvaa, jossa on yksilön oikeuteen perustuva absoluuttinen perustaso taattuna. Lähtökohta täytyy olla sivistyksen perusyksikön, ihmisen, henkilökohtainen vapaus.
Sosiaalipolitiikkaa ei voi koskaan muutoinkaan erottaa ideologiasta sen paremmin kuin talouspolitiikasta, kuten varsin hyvin tiedät. Olennaista on tavoiteltava tila, ei pelkästään lyhyen tähtäimen tehokkuus.
Esa: “En edelleenkään ymmärrä millä tavalla maksuton päivähoito muka poistaisi valinnan mahdollisuuden kotihoidon ja päivähoidon välillä. Se ei poista sitä millään tavalla, vaikka miten väittäisit.” - “Mutta; mistä olemme varmasti molemmat samaa mieltä, on tärkeää, että perheet itse päättävät haluavatko tätä mahdollisuutta käyttää.”
Kokeillaanko perustaa yksityinen kirjasto? Voisin kuvitella, että kun argumentoitte valtion maksaman päivähoidon puolesta, tavoittelette juuri kertomaanne: efektiivisen rajaveroasteen alentumisen myötä työllisyysvaikutuksia sekä tietynlaista heijastusta lapsen oikeuteen sekä parikulttuuriin. Slippery slope näyttää mielestäni siltä, että leikkuurin iskeytyisi OECD:n kummeksuma järjestelmä, jollei sitä tasapainotettaisi e.g kuntatasolla. Lopputulos saattaisi olla varsin paradoksaalinen.
Esa: “Peruskoulu on maksuton, miksei varhaiskasvatuskin voisi olla? Maksujen ongelma on niiden joillekin perheille aiheuttama kannustinloukku sekä niiden kohdentuminen sellaiseen vaiheeseen perheiden elämää, jota usein leimaavat merkittävät investoinnit. Kun sama asia rahoitetaan kokonaan veroilla, yksittäinen veronmaksaja ei eroa todellakaan huomaa.”
Paitsi lapsettomat perheet sekä yksinasuvat kiristyvänä verotuksena. Ottaen huomioon, että ilmeisesti luokkakiertoon liittyvistä syistä hahmottelitte graduate tax-järjestelmää, voidaan toki kysyä: miksi ammattiin kouluttautuminen tulisi olla maksutonta, mutta akateemisesta koulutuksesta maksaa? Oli miten oli - olennaista on näiden eri ryhmittymien etusijaisten ryhmien välisessä polarisaatiossa myös toisinaan tarkastella, kuinka paljon tulonsiirtoja (ml. veroetuudet) voi yhteiskunta legitiimisti harjoittaa.
"Paitsi lapsettomat perheet sekä yksinasuvat kiristyvänä verotuksena."
Muistuttaisin edelleen kokonaiskustannuksesta. 245 miljoonaa euroa vuodessa. Ei todellakaan näkyisi kenenkään verotuksessa. Puolet siitä, mitä ruuan alv valtiolle maksaa. Ehkä sekin pitäisi kuroa jossain takaisin, miksei se vaikuta sinusta ongelmalliselta? Osa tulisi takaisin jo lisääntyneen työssäkäynnin (mikäli työmarkkinat vetävät) aikaansaamina verotuloina (muistutan edelleen kannustinloukusta). Tai sitten, kuten edellä mainittua, on olemassa lukuisa määrä erilaisia yhteiskunnan maksamia tukia, joita voisi ehkä tarkastella uudelleen.
"voidaan toki kysyä: miksi ammattiin kouluttautuminen tulisi olla maksutonta, mutta akateemisesta koulutuksesta maksaa?"
Kun tuota kokonaisuutta hahmoteltiin, yhtenä perusoletuksena oli, että toinen aste tulisi oppivelvollisuuden piiriin. Tällainen koulutus on luonnollisesti automaattisesti yhteiskunnan kustannusvastuun piirissä. Graduate Tax -mallissahan kustannuksiin osallistuttaisiin kyseisen veron kautta vain siinä tilanteessa, että koulutus tuottaa saajalleen erityisen hyvin.
"myös toisinaan tarkastella, kuinka paljon tulonsiirtoja (ml. veroetuudet) voi yhteiskunta legitiimisti harjoittaa."
Pitää paikkansa. Tämän vuoksi joskus olisikin mielenkiintoista miettiä miten paljon esim. tiettyjä elinkeinotukia on syytä maksaa. Tulonsiirtoja nekin ovat, ja juuri noiden mainitsemiesi -ja kaikkien muiden - ryhmien veroillaan rahoittamia. Miten ne sopivat paljon puhumaasi "yksilön tukemiseen"?
Esa: “Muistuttaisin edelleen kokonaiskustannuksesta. 245 miljoonaa euroa vuodessa. Ei todellakaan näkyisi kenenkään verotuksessa.”
Pyritkö osoittamaan, että toimi on itsensä maksava? En ainakaan itse löydä tarvittavaa empiiristä tukea ajatukselle suhteessa kannustinloukkojen purkaamiseen. Mikään ratkaisu ei ole puhtaasti kustannusneutraali, jollei se sitten palvele dynaamiikka niin paljon. Kannustinloukkoja voidaan korjata monilla toimilla: esimerkiksi tulojen, verojen sekä palvelumaksujen yhtälöön suhteutettavilla kattoleikkureilla. Nämä myös vähentäisivät makroryhmien etuasemaa suhteessa ihmiseen.
Esa: “Osa tulisi takaisin jo lisääntyneen työssäkäynnin (mikäli työmarkkinat vetävät) aikaansaamina verotuloina (muistutan edelleen kannustinloukusta). Tai sitten, kuten edellä mainittua, on olemassa lukuisa määrä erilaisia yhteiskunnan maksamia tukia, joita voisi ehkä tarkastella uudelleen.“
Sosiaaliturvan uudistamisessa olennaista on juuri kokonaisuuden hallinta sekä kriittinen tarkastelu erityyppisten veroetuuksien, tukien sekä palvelujen välisessä yhtälössä. Lopputulos ratkaisee, eivät luontaisesti välineiden värit. Mitä muuhun: reaalifiskaalisista syistä perusturvan kattavuuden turvaaminen ei ole aiemmin ollut ensisijainen premissi. Tämä on näkökulmastani tärkeämpi kehityskohde kuin jo nyt laajan positiivisen vapausoikeusverkon lihavoittaminen.
Esa: “Kun tuota kokonaisuutta hahmoteltiin, yhtenä perusoletuksena oli, että toinen aste tulisi oppivelvollisuuden piiriin. Tällainen koulutus on luonnollisesti automaattisesti yhteiskunnan kustannusvastuun piirissä. Graduate Tax -mallissahan kustannuksiin osallistuttaisiin kyseisen veron kautta vain siinä tilanteessa, että koulutus tuottaa saajalleen erityisen hyvin.”
Keskiasteen sivistävän koulutukseen liittyy jatkumo. Ammatillisessa tämä on taas täydentävän sekä alemman korkeakoulujärjestelmän myötä syntyvä. Vaikeaa on nähdä, millä tavoin eri valinnat viime kädessä tuottavat, joten tämä on paradoksi: samanarvoisuuden näkökulmasta tulisi tarkastella lopputulosta - muutoinhan ennustetaan tulevaa.
Mikäli haluamme kehittää kiertoa, ei suora vaikute voi olla aspekti. Konstruktion sisällä on sellaisia syitä, joiden ytimeen käyminen on olennaisempaa. Tämä on juuri suhteessa chydeniuslaiseen perinteeseen: olennaista ei voi koskaan olla miltä jokin vain näyttää, vaan mitä aikaansaadaan historiaan suhteessa.
Esa: “Pitää paikkansa. Tämän vuoksi joskus olisikin mielenkiintoista miettiä miten paljon esim. tiettyjä elinkeinotukia on syytä maksaa. Tulonsiirtoja nekin ovat, ja juuri noiden mainitsemiesi -ja kaikkien muiden - ryhmien veroillaan rahoittamia.”
On aina mielenkiintoista tarkastella yksittäisten etusijaisryhmien asemaa. Sitäkin haastavampaa on tarkastella sitä, millä tavoin näiden yhtälössä voidaan todentaa todellista tasapainoa. Tämä tuntuu unohtuvan kovin usein teiltä, vaikka tavoitteissa on ollut kannatettaviakin aspekteja. Meidän tulisi myös muistaa tietty sukupolvineutraalius, joka on demografian johdosta ongelmallinen aihe.
Lähetä kommentti