lauantaina, elokuuta 02, 2008

Isojako

Valtionvarainministeriön budjettiesitys on pullosta ulkona ja arvioitavana. Kuntavaalien läheisyys näkyy siinä, että myös hallitusrintaman sisältä erityisesti vihreät esittävät kritiikkiä esitystä kohtaan. Pääpiirteissään esitys kuitenkin pysynee verrattain muuttumattomana eduskunnassakin. Tästä pitävät hallituksen pääpuolueet huolen - ja tuskin vihreilläkään pientä profiilinkorotusta kummempaa sanottavaa linjaan on.

Työn verotuksen keventäminen ei sinällään ole lainkaan huono linja. Se vain vaatisi rinnalleen veropohjan laajentamiseen pyrkiviä toimenpiteitä. Nyt kevennykset uhkaavat pikemminkin kasvattaa jo revenneitä tuloeroja. Omaisuuden verottamisessa oikeistohallitus ei kuitenkaan juurikaan kunnostaudu, mm. ykskaks tapahtunut 170 miljoonan kevennys metsänmyyntiveroihin osuu omistaville. Nyt kun mietitään, että 800 miljoonan tulonveronkevennys, joka kohdistuu kaikille on kallis ja suuri, niin olisi hyvä miettiä kuinka monta saajaa mahtoi kyseisellä 170 miljoonalla olla. Ei kovin montaa. "Ne lisää saa, joilla ennestään jo on."

Asiakasmaksujen korotukset syövät pienituloisilta palveluita käyttäviltä saavutettavat hyödyt, eikä suurituloisia absoluuttisesti huomattavasti enemmän suosivilla veroratkaisuilla myöskään työllistetä tehokkaasti, mutta sitä suurempi kysymys kuuluu, mitä tehdään, mikäli laskusuhdanne Suomeen päinvastaista vakuutteluista huolimatta ilmaantuukin? Taantumatilanteessa verojen nostoa tuskin haluttaisiin tehdä. Hyvänä kautena tehtävillä tuntuvilla veronkevennyksillä voidaan toki pyrkiä pitämään kasvua käynnissä, mutta tilanteessa, jossa kasvu sakkaa, vaihtoehdoiksi jää veronkevennysvarojen tultua syödyksi lähinnä palveluiden ja tulonsiirtojen leikkaus - joka puolestaan vain kärjistäisi ongelmia.

Budjettia tuleekin tarkastella osana laajempaa oikeiston projektia, jossa pyritään eroon pohjoismaisesta hyvinvointimallista, jota leimaa korostuneesti universalismi. Katainen on tehnyt omilla linjauksillaan hyvin selkeäksi sen, että sosiaalipoliittiset painotukset julkisten interventioiden osalta halutaan kohdistaa nimenomaan köyhäinhoitoon. Keskiryhmiä taas sysitään yksityisen sektorin asiakkaiksi, markkinoille. SDP:n avaukset, joissa myös keskiryhmien yhteisten palveluiden käyttöä haluttaisiin suosia, tyrmätään.

Tätä tukevat asiakasmaksujen korotus, talouspoliittinen linja, jossa kuntapalveluille ei haluta antaa niiden tarvitsemia resursseja valtion paisuvasta kassasta sekä tuki markkinaperustaisille ratkaisuille. Julkisten palveluiden kannatus ja kansalaisten luottamus niihin laskee kun palvelut resurssipulassa sakkaavat ja samalla niistä tehdään kalliimpia käyttää. Muukin olisi mahdollista, mutta se olisi markkinoistamissuunnitelmien tiellä. Vaikka absoluuttiset panostukset kuntatalouteen ovatkin suuria, on huomattava, että peruspalveluohjelman mukaan valtion panostus tulee vaalikauden loppua kohti laskemaan -ja että asiakasmaksujen korotusten aikaansaama tulovirta leikataan palveluista pois valtiolle.

Kun kuvaa täydennetään viimeaikaisilla veropuheilla, syntyy hyvä kokonaiskuva. Päällisin puolin Kataisen toukokuiset periaatelinjaukset ovat järkeviä, pääoma- ja palkkatuloista maksettavien verojen epäsuhtaa on kavennettava. Mutta mikä on tavoitetila? Ottaen huomioon tasaisesti kaikille suunnattavat verohelpotukset sekä palvelulinjaukset, voisi kuvitella kauniin paketin alla kurkkaavan tasaveron.

Tasavero tai siihen suuntaan liikkuminen, universalistisen palvelujärjestelmän murtaminen ja kuorrutuksena sosiaaliturvauudistus ilman lisärahaa, todennäköisesti rapauttamalla ansioturvaa - olemme keskellä oikeistolaista märkää unta. Kaikki tämä voidaan oikeuttaa retorisesti "kannustavuudella", "valinnanvapaudella" ja "köyhistä välittämisellä". Tässä nähdään miten tärkeää käsitteiden valtaaminen ja määritteleminen onkaan. Yhdessä vaalikaudessa koko ohjelmaa ei läpi viedä -siksi kai Vanhanen haluaa jäädä eläkkeelleen vasta 2015 alkaen.

Matias Möttölä kolumnoi valtionvihaajien rivien harvenemisesta pari viikkoa sitten Helsingin Sanomissa. Guardian Weekly puolestaan raportoi pari viikkoa sitten Uudesta-Seelannista, jossa uusliberalistinen ohjelma toteutettiin ensimmäisenä länsimaisista valtioista -ja jossa harjoitetaan tällä hetkellä vahinkojen korjaamista laajamittaisilla julkisilla interventioilla ja palveluiden palauttamisella osaksi julkisen sektorin omaa toimintaa. On ikävää, että Suomessa halutaan välttämättä tehdä kaikki samat virheet, joista muualla on jo opittu ja joita nyt kalliilla korjataan.

Budjetista bloggaa myös mm. Olli Koski

8 kommenttia:

blog has been removed. kirjoitti...

Hyvä huomio hallituskumppanista. Hallitus ei tarvi oppositiota vastustamaan, kun löytyy moinen omistakin joukoista.

Metsänmyyntiverotuksen hetkellinen korjaus on erikoinen toimi, mutta sillä kuten tiedät, pyritään pelastamaan teillekin tärkeiden ammattikuntien elanto. Suomalaisen kateusperinteen mukaisesti moni varmaan haluaisi sijoittaa rahat toisin, mutta kansantalouden kannalta tämä lienee fiksua.

Mitä tulee tähän laajempaan "oikeiston projektiin", olematta edes puolueen pieni propagandisti, on vaikea yhtyä näkemykseesi. Perusturvan tasojen korjaaminen on universaalien oikeuksien lisäämistä - en millään voi ymmärtää miten koette tämän niin huolestuttavaksi.

"Kaikki maksaa, kaikki saa"-periaate ainakin omasta näkökulmastani koskee myös perusturvaa: harvempi sen varassa kauaa on, lähinnä tietyissä elämäntilanteissa. Jollei järjestelmä toimi tällä tasolla, se kaipaamasi moraalinen oikeutus juuri murenee väestön piirissä!

En epäile, ettetkö saattaisi mieluummin ottaa valtion täysmaksamaa päivähoitoa tilalle, mutta minusta ainakin on tärkeää, että esim. minimiäitiyspäiväraha ja sairauspäivärahan perustaso nousevat. Tässä on turha käyttää "toimeentuloa leikkaava"-argumentteja, koska kuten varmasti vallan hyvin tiedät, se on huomattavan alikäytetty.

Universaalien palvelujen lisääminen taasen laajasti olisi demografisiin haasteisiin suhteessa varsin vastuutonta politiikkaa, enkä jaksa uskoa, että tekään sitä hallitusvastuussa ajaisitte. Positiivisten vapausoikeuksien kohdalla kokonaisuus ratkaisee - ei tässä kukaan varsinaisesti hyvinvointimallia ole ajamassa alas, painopisteet nyt vain ovat vähän erilaiset.

Esa Suominen kirjoitti...

Perusturvaan nyt tässä budjetissa tehtävät parannukset ovat tottakai toivottavia ja hyvä että ne tehdään. Tarkoitankin SATA-komiteaa. Hallituksen sisäiseen oppositioon näyttää muuten vihreiden lisäksi kuuluvan mm. Keskustan entinen puheenjohtaja. Tässähän ei toki ole mitään uutta, monen kärjen taktiikka on kepulla toiminut ennenkin.

Metsänmyyntiveron hetkellisyys jäänee nähtäväksi, yleensä nämä "kokeilut" jäävät pysyviksi. Katsotaan miten käy. Ja mitä tulee myyntiveron vaikutuksiin työllisyyden suhteen, niin nähtäväksi jää sekin. Varoituksia irtisanomisistahan tuli jo. Työpaikkojen turvaamista käytetään puheissa kyllä toimen oikeuttajana, mutta kyseessä lienee lähinnä tulonsiirto. Toivon toki, että olen väärässä.

Yksi, teoreettisemmalla tasolla mielenkiintoinen kysymys on myös se, kuinka paljon veronmaksajien varoja pitää sijoittaa yksityisten yritysten tukemiseen tilanteessa jossa niiden toiminta on ollut varsin hiekalle rakennettua (puoli-ilmainen tuontikoivu lienee sellainen). Tässähän on monesti ollut havaittavissa sitä kaksinaismoralismia, jossa voitot ovat aina yksityisiä, mutta suuri tappio yhteistä omaisuutta. Valtion osallistuminen talouteen on aina pahasta, kun pitäisi maksaa veroja, mutta vaikeuksissa apu kelpaa kyllä. Aarno Laitinen kirjoitti jossain joskus ettei Suomessa ole pitkään aikaan sosialisoitu mitään muuta kuin suuryritysten omistajien yrittäjäriski.

"Hyvinvointiyhteiskuntaa" kokonaisuutena tuskin kukaan Suomessa haluaa ajaa alas. Mutta millainen se oikeistolainen "hyvinvointiyhteiskunta" on? Veikkaisin, että se on melko erilainen kuin sosialidemokraattinen ajatus samasta asiasta. Käsitteenhän voi omalla sisällöllään toki pyrkiä valtaamaan kuka tahansa. Ja sinällään olen sitä mieltä, että kunnianhimoinen, ohjelmallinen työ rakenteiden muuttamiseksi on poliittisesti erittäin kunnioitettavaa. Ihan siitä huolimatta, että olisi itse siitä eri mieltä.

tuomoj kirjoitti...

“Yksi, teoreettisemmalla tasolla mielenkiintoinen kysymys on myös se, kuinka paljon veronmaksajien varoja pitää sijoittaa yksityisten yritysten tukemiseen tilanteessa jossa niiden toiminta on ollut varsin hiekalle rakennettua (puoli-ilmainen tuontikoivu lienee sellainen). Tässähän on monesti ollut havaittavissa sitä kaksinaismoralismia, jossa voitot ovat aina yksityisiä, mutta suuri tappio yhteistä omaisuutta. Valtion osallistuminen talouteen on aina pahasta, kun pitäisi maksaa veroja, mutta vaikeuksissa apu kelpaa kyllä. Aarno Laitinen kirjoitti jossain joskus ettei Suomessa ole pitkään aikaan sosialisoitu mitään muuta kuin suuryritysten omistajien yrittäjäriski.”

Teoreettisella tasolla mielenkiintoista olisi tarkastella koko järjestelmää historiataustaa vasten, eikä vain yksittäistapausten valossa. Kansakunta on maksanut erinäisten etusijaisryhmien eduista varsin raskaan hinnan aikojen saatossa – vakauspoliittisen eheyden kääntöpuoli on juuri tämä. Toisaalta tarkastelu raaka-aineomavaraisuuden suhteen on laajempi: avoin talous ei koskaan perustu omavaraisuuteen vaan aina erilaisiin “hiekalle rakennettuihin” lähtökohtiin (sähkö, öljy, poor south / rich north; työvoima, jne).

“Mutta millainen se oikeistolainen "hyvinvointiyhteiskunta" on?”

Kokoomuslaisen ja keskustalaisen käsityksen ero ei tule niinkään tasoissa, vaan riippuvuussuhteissa ja siinä, miten paljon velvoitteita se sisältää. Tosin kuriositeettina voisi todeta, että mahdollisesti tämä on osaltaan enemmän sukupolvi- ja aluekulttuurillinen kysymys..

Väitän, että keskustalaisessa ajattelussa tendenssi on nykymuodosssaan suotuisampi universalismille, toisaalta yhteisölähtöisyydelle ; kokoomuslaisessa taasen residuaalisemmalle ja henkilölähtöisyydelle. Enpä usko, että tästä ihan puhtaasti yhteistä "visiota" muodostuu, mutta lopputulema lienee universalististen henkilö- ja yhteisöelementtien varaan pohjautuvassa mallissa, jossa perusturvalla on korostuneempi rooli kuin sosiaalidemokraattisessa mallissa. Lienee vähän nykyistä reagoivampi.. henkilökohtaisesti tosin olen melko skeptinen erityisesti siihen liittyvien velvoitteiden toimivuuden suhteen.

Late kirjoitti...

Aika samaa mieltä, tosin noudattelee hyvinkin pitkälle samoja linjoja jokaikisen 2000-luvun budjetin kanssa. Veronalennukset tässä tilanteessa supistavat veropohjaa ja lisäävät tuloeroja, minkään maailman dynamiikka ei sitä muuksi tee. Veronalennuksia perustellaa taantumassa Keynesin argumentein, korkeasuhdanteessa "nyt on varaa" -linjalla. Verotuksen perustehtävä on kuitenkin tulonjaon tasaaminen, miksei kukaan puhu siitä enää? Eikö se ole itseisarvo siinä missä kannustavuus tai toisaalta julkisten palvelujen rahoittaminen?

Mikäli tasavero nähdään piilotavoitteena, sen pystyy samoilla laseilla näkemään myös SDP:n hallituskauden budjeteista. Tasavero ja tulonjako eivät kuitenkaan ole sama asia. Asiakasmaksut, muut tulonsiirrot sekä verottoman ansionosan määrä vaikuttavat lopulliseen käytettävissä olevaan tuloon. Ja yksi suurimpia epäkohta lienee kuitenkin se, että tulonjakotilastojen ylin desiili maksaa paljon vähemmän veroja kuin seuraavaksi korkein. Mitäs sille tehdään?

Tapio Laakso kirjoitti...

Olen monista sanoistasi budjetin suhteen samaa mieltä, joskin mitään suurta katkosta aiempiin hallituksiin tässä ei ole.

Mut, mut sanohan, Esa mitä sinä tuumaat tästä teidän keskiöön nostetusta avauksesta eli päivähoitomaksujen heivaamisesta?

Kannatan itse periaatteessa kaikkien maksujen heivaamista, mutta jos nyt otetaan edes jokin niukkojen resurssien oletus niin onko tuo oikeasti prioriteetti?

Mainitsit keskiluokan sysimisen yksityiselle sektorille. Olisiko maksujen poistaminen oikeasti se tapa pitää jengi julkisella sektorilla? Eikö se 200 milj. (vai mitä tuo nyt maksaa) kannattaisi käyttää niiden palveluiden laadun parantamiseen: lisää jengiä duuniin, paremmat palkat, pienemmät ryhmäkoot, laajemmat aukioloajat jne.?

tuomoj kirjoitti...

Tapion prioriteettikysymys on se oleellinen, miksi minä en innostu tuosta agendasta. Tulonsiirtoraja varsinkin on sellaisessa kohdassa, ettei se tunnu tässä kohtaa tärkeimmältä.

Yksi hyvä kysymys on, mitä tuolla summalla tehtäisiin suhteessa esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän maksukattojen suuruuksiin tai hoitotakuun toimivuuteen - esimerkkinä hammashuolto, joka on lapsipuolen asemassa e.g Helsingissä.

Universaalit oikeudet ja etuudet ovat nimittäin toimivia niin kauan, kunhan niissä ei ole jotain yksittäistä instanssia (kuten kunta) sotkemassa niiden vaikuttavuutta.

Miten esimerkiksi kävisi päivähoidolle maksuttomassa tilassa? Heikentäisikö se pitkällä aikavälillä palvelutasoa? Ts. kunnat ulosmittaisivat vähempinä henkilöstömäärinä tai heikompana infrana tms tuota lisäkustannusta ulos jne.

Esa Suominen kirjoitti...

Tuomo: Tarkoitus on, että valtio kompensoisi kunnille lisääntyneet kustannukset. Maksujen poistohan vaatii sekin eduskunnan päätöksen. Eli ei toimittaisi niinkuin nyt toimitaan, eli imuroidaan maksutulojen lisäys valtiolle ja jätetään kuntapalvelut asiakkaille kalliimpina entisille resursseille. Maksuton = huono -argumentti ei oikein toimi sekään, koska peruskoulukin näyttää toimivan ja nauttivan yleistä luottamusta maksuttomuudestaan huolimatta. Ja nuo vaihtoehtoiset kustannuskohteet joita esität, ovat tärkeitä, mutta miksi niihin pitää käyttää päivähoidon maksuttomuuteen tässä ajatusleikissä varatut rahat kun niihin voitaisiin käyttää myös vaikkapa metsänmyyntiveron helpotukseen käytettyjä varoja?

Terveydenhuollon kaaos on varmasti osin resurssikysymys, mutta myös organisaatiokysymys. Malli, jossa kunnat kantavat vastuun mm. erityisen kalliista tai raskaasta hoidosta, ei välttämättä ole kovinkaan tarkoituksenmukainen. Valtion hartiat olisivat paremmat tuota taakkaa kantamaan, ja tämä saattaisi myös mahdollistaa entistä järkevämmän toimintojen sijoittelun.

Late: hyviä pointteja. Nähdäkseni desiilejä ei saada samalle viivalle muuten kuin yhdistämällä erilaiset verot yhdeksi progressiiviseksi tuloveroksi ja toimimalla tehokkaasti ylikansallisten pääomien ja harmaassa taloudessa liikkuvien varojen verottamiseksi. Tulontasauspointti on tärkeä. Pitäisi jossain vaiheessa pohdiskella laajemminkin ns. siimesläisen ei-minkään-sortin-sosialismin oletusta siitä, ettei tuloeroilla ole mitään merkitystä mikäli heikoimmilla menee heilläkin paremmin.

Tapsa: varmasti aina on olemassa ihmisiä, jotka tarvitsisivat tulonsiirtoja jo jokapäiväiseen selviytymiseensä vielä enemmän kuin työssäkäyvät lapsiperheiden vanhemmat. Kannustinloukun muodostajina maksut kuitenkin aidosti ovat merkittäviä. Tulonsiirto olisi aidosti merkittävä eli sillä olisi väliä jokapäiväisen talouden kannalta -ja usein vielä ihmisille, joiden elämää leimaavat suuret menot jotka ovat usein melko välttämättömiä. Se ei olisi mallia euro-sinne-tänne, jotka näkyvät lähinnä valtion tulojen menetyksenä. Ei kyseinen raha toki hukkaan menisi palvelutason parantamisessakaan, varmasti se toimisi houkuttelevuustekijänä.

Kaikkien maksujen heivaaminen edes loppumattoman julkisen rahoituksen oloissa ei välttämättä olisi järkevää. Minusta terveyspalveluissa on järkevää säilyttää pieni omavastuu, koska niitä on periaatteessa mahdollisuus "ylikäyttää", toisin sanoen juosta joka päivä lääkärissä ilman mitään erityistä vaivaa. Päivähoidossa taas tällaista tilannetta tuskin tulisi.

tuomoj kirjoitti...

"Tuomo: Tarkoitus on, että valtio kompensoisi kunnille lisääntyneet kustannukset. Maksujen poistohan vaatii sekin eduskunnan päätöksen. Eli ei toimittaisi niinkuin nyt toimitaan, eli imuroidaan maksutulojen lisäys valtiolle ja jätetään kuntapalvelut asiakkaille kalliimpina entisille resursseille. Maksuton = huono -argumentti ei oikein toimi sekään, koska peruskoulukin näyttää toimivan ja nauttivan yleistä luottamusta maksuttomuudestaan huolimatta. Ja nuo vaihtoehtoiset kustannuskohteet joita esität, ovat tärkeitä, mutta miksi niihin pitää käyttää päivähoidon maksuttomuuteen tässä ajatusleikissä varatut rahat kun niihin voitaisiin käyttää myös vaikkapa metsänmyyntiveron helpotukseen käytettyjä varoja?

Terveydenhuollon kaaos on varmasti osin resurssikysymys, mutta myös organisaatiokysymys. Malli, jossa kunnat kantavat vastuun mm. erityisen kalliista tai raskaasta hoidosta, ei välttämättä ole kovinkaan tarkoituksenmukainen. Valtion hartiat olisivat paremmat tuota taakkaa kantamaan, ja tämä saattaisi myös mahdollistaa entistä järkevämmän toimintojen sijoittelun."

Niin no joo, lapsiperheet ovat kyllä varsin taitavia pitämään huolta omista eduistaan myös käytännön tasolla :) Tuossa terveyskeskusmaksujen korotuksessa käy nyt kyllä mielessä, että kun alkoholi- ja tupakkavero on agendalla, että miksei päittäin. Eli korjattaisiin ne poistot takaisin ja nostettaisiin haittaveroja. Inflaatiovaikutus olisi noin suurinpiirtein sama.

Tässä ph-ajatusleikissä nyt on se ongelma, että jos metsänmyyntiveron kustannusta käytetään, tulee maksuttomuudesta aika lyhyt ja vajavainen testaus. Periaatteessa kun katsoin noita lukuja tarkemmin, mallin kokeilu esim. parissa kaupungissa (e.g Helsinki ja Turku) ei välttämättä olisi huono idea. Nähtäisiin ainakin dynaamiset vaikutukset.

Terveydenhuolto on jotenkin loputon ongelmapesäke, jota pitäisi tosiasiallisesti miettiä uudelleen. Olisiko yhtenä vaihtoehtona sitten kuitenkin Kainuun malli yleisestikin tai siitä sovellus? Tätä vasten vähän tosin peilaa juuri se, että suurissa ongelmissa on myös nämä jättiyksiköt kuten HUS, joten koko prosessi pitäisi funtsia todella tarkasti uusiksi.

Helsingissä taasen itse olen taipunut hammashuollon suhteen ajatukseen palvelusetelijärjestelmästä. Ei tämä muuten ikinä tule kuntoon. Tuntuu, että se on ainainen poliittinen pelinappula, jonka kuntoonsaattamista valtuusto yrittää viimeiseen asti vältellä. Sama taitaa olla monessa paikassa mielenterveyspalvelujen osalta.