perjantaina, elokuuta 08, 2008

Virkanimityksistä

Maailmalla tapahtuu, mutta kotimaan politiikassa puhuttavat virkanimitykset. Presidentti Halonen on kieltäytynyt hyväksymästä sisäministeriön kansliapäällikön vaihtamista. Tätä on julkisessa sanassa pidetty merkkinä siitä, että presidentti pyrkii estämään oikeistolaisen ehdokkaan valinnan ja että hänen motiivinsa olisivat nimenomaan poliittiset. Ihmeen vähälle huomiolle on jostain syystä jäänyt se mahdollisuus, että nykyinen kansliapäällikkö haluttaisiin pois nykyiseltä paikaltaan vain siksi, että hän on puoluekannaltaan sosialidemokraatti.

Politiikka ja virkanimitykset ovat mielenkiintoinen kysymys. Tuleeko poliittisten näkemysten painaa? Jos, niin missä vaiheessa ja miksi? Luonnollisesti tärkeintä on pätevyys. Mutta, valmistelun ollessa vallankäyttöä vahvimmillaan, myös viranhaltijoiden arvoilla on merkitystä. On luonnollisesti selvää, että poliittisilla päättäjillä on aina lopullinen vastuu ja he itse päättävät miten runsaasti valtaansa käyttävät. Käytännössä kuitenkin, kun erityisesti kuntapuolella poliittinen työ on osa-aikaista ja sivutoimista, on vaikeaa käyttää poliittista voimaansa, mikäli virkakoneisto on lähtökohtaisesti vastaan.

Koska tehokas vallankäyttö de facto vaatii valmistelua johon voi takuuvarmasti luottaa, tulisi pohtia mallia, jossa korkein virkamiesjohto vaihtuisi aina vallan vaihtumisen myötä -mikäli uusi vallanpitäjä näin haluaa. Tätä kautta vältettäisiin ongelma, jossa hallitukset vaihtuvat, mutta harmaat eminenssit pysyvät. Se mitä ennustettavuudessa ja jatkuvuudessa hävittäisiin, voitettaisiin linjakkuudella ja poliittisten tavoitteiden määrätietoisemmalla etenemisellä. Kun kaikki tietäisivät, että korkein johto voi myös vaihtua, voitaisiin tähänkin järjestelmään varmasti tottua. Pyrkijöitä varmasti riittäisi myös tilanteessa, jossa virat olisivat määräaikaisia.

Malli, jossa korkein virkamiesjohto olisi selkeän poliittinen, vähentäisi myös tarvetta poliittisiin läänityksiin hallinnossa. Nykyisessä mallissa kaikilla valtapuolueilla on ollut intressejä miehittää ministeriöitä ja erityisesti niiden johtopaikkoja omilla ihmisillään. Ollessaan epäselvää tämä aiheuttaa syystä pahaa verta. Pienpuolueiden vaikutusvallalle nykyjärjestelmä on myrkkyä. Paraikaa tapahtuva oikeistoaalto hallinnossa tekee maan vasemmistolle vaikeaksi hallita myös siinä vaiheessa kun luottamus vaaleissa saadaan taas takaisin. Selkeämmästä demokraattisesta kytkennästä hyötyisivät pitkällä aikavälillä poliittisten suhdanteiden vaihdellessa käytännössä kaikki.

P.S. Tänään lukemisen arvoista: Lipponen Turun Sanomissa.

5 kommenttia:

tuomoj kirjoitti...

Hyvä kirjoitus Esa. Näyttää vahvasti siltä, että olemme kulkemassa kohti pysyvempien koalitioiden aikaan, jota tällainen malli tukisi.

Presidentin nimitysoikeudet voisi myös heittää samalla romukoppaan, näin ei-päivänpoliittisena kysymyksenä. Ennakkoasetelmallisesti ajatus saattaa olla jopa teille hyödyksi ;)

ruso kirjoitti...

Nykysysteemiähän on perusteltu jatkuvuudella. Ajatuksena, että vaikka valta vaihtuu niin perusasiantuntemus säilyy. Vaarana on, että virkamiehille kasautuu heille kuulumatonta valtaa. Siksi ministerivalinnoissa on oltava tarkkana. Heiveröiset eivät kelpaa ministereiksi. Jos ei saa virkamiehiään ruotuun, on heiveröinen ministeriksi.

Silti komppaan ajatustasi. On tärkeää, että poliittisen vastuun kantaja voi tuoda taloon omaksi ajakseen "omiaan" nykyistä kattavammin. USA:sta tutut täysremontit eivät kuitenkaan viehätä. En osaa sanoa, missä rajan tulisi kulkea.

Halosesta: totta kai hän saa käyttää valtaansa kuten haluaa. En vain ymmärrä, miksi "koko kansan arvojohtaja" jaksaa käyttää aikaansa tällaisen miettimiseen. Onko puuttuminen todella ollut niin tarpeellista, että siihen kannattaa käyttää pressan arvovaltaa? Näpertelyä.

Late kirjoitti...

Hyvä Esa, Näinhän tämä pitäisi tehdä. Ainakin kansliapäällikön ja ylijohtajien osalta.

Ihan sinänsä hupaisaa, että esität mallia, jossa hallituspuolueet tekevät kausiluontoiset virkanimitykset valmistelun oikean puolueellisuuden takaamiseksi ja sitten kummastelet, kun Kokoomus tekee näin. Halosen kohdalla tosin sukupuolikorttikin lienee olennainen, ihan syystäkin. Ei niistä kansliapäälliköistä moni ole naisia.

Olennaisinta on kuitenkin, että ministeriö tekee mitä ministeri haluaa, ja tällöin presidentin ei tulisi näihin nimityksiin voida puuttua.

Late

-rh kirjoitti...

Kuten Annika Lapintie totesi kenraalin nimittäminen, tai ei-nimittäminen sisäministeriön johtoon siviilivirkaan on myös periaatteellinen ratkaisu.
Tällä en tarkoita että Viljanen olisi lainkaan tehtävään sopiva henkilö, on kai niitä - luulis - muitakin Suomessa kuin nämä kaksi.

Esa Suominen kirjoitti...

Late; joo, Kokoomus tekee juuri näin, mutta olisikin mukavaa, että tässä asiassa vallitsisi selvä peli ja avoimuus, ei niinkuin nyt, jolloin teoriassa kaikkien pitäisi olla samalla viivalla, mutta käytäntö sotii vastaan. Ja tämähän tapahtuu eri röyhkeysasteella oli sitten vallassa mikä puolue tahansa.