sunnuntaina, marraskuuta 16, 2008

Where have all the young men gone?

Jarkko Tontti provosoi lukemisen arvoisen keskustelun Vihreän Langan blogiosastolla kolumnillaan "Viimeinen vihreä mies sammuttaa valot." Tontti kertoo miksi ei lähtenyt kunnallisvaaliehdokkaaksi. Hänen mukaansa "valkoisena heteromiehenä" on käytännöllisesti katsoen mahdotonta tulla valituksi vihreiden listoilta. Hyvä on myös keskustelussa esiin noussut kysymys naisjärjestön erillisestä puoluetuesta kun kyseessä on puolue jossa naisia on kaikilla tasoilla enemmistö.

Miksi tuppaa olemaan niin, että porvaripuolueita lukuunottamatta nuori mies ei menesty politiikassa? Toki on poikkeuksia kuten Oras Tynkkynen tai Paavo Arhinmäki, muutamista paikallisraketeista puhumattakaan, mutta silmäys valituiksi tulleisiin ja äänimääriin kertovat ettei vihreä tai vasemmistolainen ilosanoma tahdo löytää kohdettaan -varsinkaan nuorten miesten keskuudesta.

Ratkaisua voisi hakea kolmesta suunnasta. Tässä vaiheessa lienee syytä korostaa, että kyseessä ovat yleistykset, moni voi ajatella ja toimia toisin, mutta mielestäni trendiä selittävät seuraavat tekijät. Nuoret naiset ovat koulutetumpia kuin nuoret miehet, seuraavat yhteiskunnallisia asioita enemmän kuin nuoret miehet ja ovat keskimäärin aktiivisempia muutenkin. He ovat myös aktiivisempia äänestäjiä. Nuoret miehet sen sijaan äänestävät laiskasti.

Tämän seikan ei luonnollisesti tarvitsisi automaattisesti tarkoittaa nimenomaan miesten äänten jäämistä vähäisiksi. Mutta toisin kuin ennen vanhaan, nykyisin nuoret naiset äänestävät nimenomaan nuoria naisia. Keskeiseksi tekijäksi äänestysvalintaa tehtäessä nousee usein sukupuoli ja oletettu samankaltainen elämäntilanne. Tasa-arvoteemoilla kampanjoiva mies, mahdollisesta vilpittömyydestään huolimatta, ei keskimäärin nouse todelliseksi vaihtoehdoksi.

Kun nuoret naiset äänestävät naisia ja nuoret miehet yleisesti ottaen vähemmän, kohoaa viimeiseksi merkitykselliseksi muuttujaksi poliittinen suuntautuminen. Nuoret naiset suosivat keskimäärin enemmän vasemmistopuolueita ja vihreitä, miehet taas porvaripuolueita tai protestiehdokkaita. Huolenpito, hoiva ja tasa-arvo yleensä saavuttavat vähemmän kannatusta miehiltä kuin maskuliinisemmiksi mielletyt kilpailun ja kovuuden arvot. Moni sellainen mies, joka taas pitää näitä arvoja tärkeänä valitsee sukupuolista tasa-arvoa korostaakseen ehdokkaakseen naisen. Näin siis keskimäärin, luonnollisesti kyse on myös sisällöistä.

Kun puhutaan, ettei nuoria miehiä puolueissa toimi, kyse on osin näköharhasta. Niin sosialidemokraateissa kuin vihreissäkin toimii lukuisa joukko nuoria miehiä, mutta vaalimenestys on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta jäänyt vähäiseksi. Tämän vuoksi heidän näkyvyytensä julkisuudessa on vähäisempää, vaikka vaikutusvaltaa varmasti onkin. On mielenkiintoista katsoa miten tähän tilanteeseen vaikuttaa odotettavissa oleva taantuma, joka todennäköisesti korostaa talouden ja työelämän kysymysten pinnalla oloa. Onko tällä sukupuolivaikutuksia?

Vaalitulos on aina oikea, kävi miten kävi. Ihmiset saavat sitä mitä tilaavat ja tilaamatta jättäneet tyytyvät muiden valitsemaan tavaraan. Jos joitain toivomuksia kuitenkin saisi esittää, niin tavoite voisi olla, että ehdokkaita arvotettaisiin sukupuolineutraalisti sisältöjen ja arvojen pohjalta ja että äänestämiseen suhtauduttaisiin vakavasti, se kun aidosti vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen. Sukupuolisen epätasa-arvon kysymyksiäkään tuskin onnistutaan ratkaisemaan yksin naisten voimin, vaan asia pitää saada korkealle myös miesten agendalla. Siksi tasa-arvotietoisen miehen valinta voisi olla tasa-arvoteoista parhain.

Lukemisen arvoista teemaan liittyen:

5 kommenttia:

Läski Toni kirjoitti...

"Siksi tasa-arvotietoisen miehen valinta voisi olla tasa-arvoteoista parhain."

Varmaan joo, mutta haluaako se nuori nainen oikeasti tehdä tasa-arvoteon, kun nykyinen yhteiskunnallinen kehitys on viemässä hänen kannaltaan paljon houkuttelevampaan suuntaan?
Tosin ei se keskiverron profeministimiehen äänestäminen olisi hänelle välttämättä yhtään sen huonompi vaihtoehto, koska huolestuttavan suurelta osalta näistä "edistyksellisistä" miehistä tuntuu puuttuvan täysin halu ja kyky suhtautua millään tavalla kriittisesti mihinkään mikä on julistettu tasa-arvoksi naisasiapiireissä. Joku sanoi joskus jossain blogissa jotain sen suuntaista, että profeministit edustavat pohjimmiltaan vain sitä vanhanajan ritarillisuutta pölhöimmillään, ja kyllä siinä vähän pointtia olikin. Näillä tyypeillä tuntuu usein olevan naurettavan vanhoillinen kuva naisista häikäilemättömään oman edun ajamiseen kykenemättöminä pyhimyksinä ja hoivaajina.

Niko kirjoitti...

"Toki on poikkeuksia kuten Oras Tynkkynen tai Paavo Arhinmäki"

Näistäkin vain toinen taitaa mennä tuohon mainittuun "valkoisten heteromiesten" kategoriaan.

Jussi kirjoitti...

Nuorten miesten tilanne ei ole politiikassa häävi, koko eduskunnan poliittisessa vasemmistossa Paavo Arhinmäki ainoa lajin edustaja.

Itse ehdokkaana ollessa oli tietty raivostuttavaa kuulla kirkkain silmin ja päin naamaa olevansa muuten loistava ehdokas, mutten kelvollinen koska olen mies. Harva kehtaisi sanoa samaa naiselle.

Puolueiden lakisääteisesti tuetuilla näisjärjestöillä on tehtävänsä, on hyvä muistaa että yli 50-vuotiailla miehillä on eduskunnassa yksinkertainen enemmistö.

Vihreissä tilanne on kyllä nurinkurinen, miehet ovat aliedustettuja ja vahva ja vakavarainen naisjärjestö vielä painaa vaakaa naisten eduksi.
Moni mies Jarkko Tontin tavoin arvioi tilanteensa ja jättää lähtemättä ehdolle ollenkaan.

Teräväkynäinen Jarkko Tontti tosiaan sohaisi ampiaispesään, sen verran iso älämölö kolumnista nousi Vihreän langan sivuilla.

Vihreissä ns. peiliäänestäjyys on kärkitasoa eli taipumus valita oman ikäinen, samaa sukupuolta oleva ja ssamassa elämäntilanteessa oleva ehdokas. Kannattajien enemmistö on koulutettuja, nuoria tai keski-ikäisiä naisia, joten ei se ihme ole että eduskuntaryhmä on saman näköinen.

Yhä useammat ovat kuitenkin heräämässä tilanteeseen ja viime vaalien alla kuulin usean sanovan ensimmäistä kertaa äänestävän fiksua nuorta miestä. Parasta pitäisi äänestää, sukupuolesta riippumatta.

Jaana Leppäkorpi kirjoitti...

Eikös meillä juuri kunnallisvaaleissa menestynyt yllättävänkin hyvin jokunen nuori mies? J

oonas Lepistöstä taitaa tulla muutaman vuoden päästä kansanedustaja. Ja se Iisakki Kiemunki (?) näyttää tekevän myös vakuuttavaa työtä. Ja olihan niitä muuallakin? Heitähän tässä pitäisi tarkastella: mitä heiltä olisi opittavaa?

Ainakin Joonaksen vahvuus on se, että hän on ollut katu-uskottava nuori, joka toivottavasti vanhetessaan kehittyy. Oskuhan on ollut myös aidosti nuori ja nostanut esille nuorille tärkeitä asioita. (Hän ei tosin ole huomannut lähestyvänsä keski-ikää.)

En halua loukata ketään, mutta osa näistä meidän politiikan kulisseissa menestyvistä nuorista miehistä ovat vaikuttaneet alusta alkaen keski-ikäisiltä. Idolssin kielikuviani käyttäen: paketti ei ole ollut oikein kunnossa ja ehkä se ei vakuuta äänestäjiä.

Vaikka eihän keski-iässä sinänsä mitään vikaa ole nyt kun sitä itse elää.. ;)

jaana

Norppa, Noora kirjoitti...

Nooh, kyllä tässä itsekin on vuosien aikana - naisena - ollut avustamassa - miehen - kampanjaa, ja saanut kuulla siitä että "miksi nuoret naiset on tekemässä nuoren miehen kampanjaaa?"
Tänä vuonna korjasinkin asian, ja olin avustamassa nuoren naisen vaalikampanjaa. Kuka menetti - valkoinen heteromies(?). Tuskin kukaan. Tasa-arvoa on auttaa välillä toista ja välillä taas toista.

Ainahan se on jonkun muun vika jos "ihmiset eivät äänestä oikein". Jompaa kumpaa sukupuolta on kuitenkin enemmän, vielä kun nähtäisiin metsä puilta, ja sukupuolen sijaan katsottaisiin että edustettuina olisi mahdollisemman laajasti eri alan osaajia tai verkottujia.
Vihreät pois jättäytyneet miehethän voivat kokeilla uutta nousua kampanja-ajatuksella; "älä äänestä itsesi näköistä, vaan äänestä parasta"..

Miksei nuori nainen haluaisi tehdä tasa-arvotekoa? Miksi nuori mies haluaisi?
Mitä miesten pitäisi tehdä, jotta jarkkotontit haluaisivat lähteä taas ehdolle? Tai naisten?

terv. keski-ikää lähestyvä valkoinen hetero nainen tai mies - mitä sillä on väliä