sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2009

Isännän ääni

Timo Soini vastasi lauantain uutisesta eurovaalien suhteen. "Suoraselkäinen kansanmies" käänsi takkinsa toisen kerran päättäen lähteä ehdokkaaksi ja tällä kertaa ottaa myös paikan vastaan. Toki vain palatakseen hieman yli vuoden kuluttua takaisin eduskuntaan. 

Soini perusteli ehdokkuuttaan totutulla uholla ja rehvakkuudella, mutta todellinen syy taisi olla pelko. Perussuomalaiset ovat olleet yhden miehen puolue, jossa Soini on käytellyt ehdottoman isännän ääntä ja kyseessä vaikuttaa olevan selkeä linjanveto ja viesti sen suhteen että näin on jatkossakin. Ilmiö, jonka seuraus eilinen esitys on alkoi syntyä hieman ennen viime eduskuntavaaleja, jolloin verkossa jo muutamia vuosia aktiivisina toimineet ja hyvin verkostoituneet monikulttuurikriitikot löysivät puolueen. 

Suomalainen avoimen kansallismielinen ja erityisesti islam-kriittinen liike on kärsinyt pitkään johtajaongelmasta sekä uskottavan kanavan puitteesta. Kukaan ei ota vakavasti Olavi Mäenpäätä tai Väinö Kuismaa, molemmat antoivat koko ajattelusta ja samalla ihmisistä suorastaan säälittävän kuvan. Vasta Jussi Halla-ahon esiinnousu Scripta-bloginsa myötä antoi liikkeelle henkisen johtajan jota ei suoraan naurettaisi ulos keskusteluista. Ymmärrys Halla-ahon merkityksestä mobilisoi hänen ympärilleen suomalaisessa politiikassa harvinaisen henkilökultin joka oli aktiivisten verkkokeskustelijoiden nähtävissä jo paljon ennen kuin Helsingin Sanomat hänestä uutisoi. 

Useat yritykset perustaa kansallismielinen ja maahanmuuttovastainen puolue ovat jääneet Suomessa lähinnä edellä mainituista syistä yrityksiksi. Perussuomalaiset sen sijaan tarjosivat toimivan, jo puoluekarttaan tukevasti asettuneen liikkeen jonka puitteissa oli myös ymmärtämystä maahanmuuttovastaisille teemoille. Alkuun Soini ja Halla-ahon vanavedessä mukaan tulleet hyötyivät toisistaan merkittävästi. Soini nosti sisällöllisesti tyhjillä mutta retorisesti nerokkailla puheillaan ja kirjoituksillaan puolueen yleistä profiilia samalla kun nouseva ja kärjistyvä monikulttuurikriittisyys kanavoitui nimenomaan perussuomalaisiin. Yhden miehen puolueessa kahden kärjen nousu on kuitenkin vaikea paikka, ja jossain vaiheessa linjavalinta on tehtävä.

Perussuomalaisten kahdesta siivestä on kirjoiteltu aiemminkin. Yllättävää oli kuitenkin ehkä vain kaiken nopeus. Oli selvää, että selkeästi erilaisella agendalla ja erilaisilla kärjillä varustettujen ryhmien mittelö puolueen suunnasta tulisi jossain vaiheessa esiin. Se, että näin kävi jo eurovaalien alla, oli yllätys. Soinin ratkaisu kertoo kahdesta asiasta. Siitä, että hän haluaa katkaista Halla-ahon ja hänen kannattajiensa mahdollisuudet nousta merkittäväksi linjaavaksi voimaksi puolueen sisällä heti alkuunsa, ja että kyseessä oli jo nyt niin merkittävä painostusvoima, että hänen piti sitoa kyseiseen ratkaisuun oma painoarvonsa ja panoksensa.

Seuraavat siirrot ovat mielenkiintoisia. Mitä tapahtuu maahanmuuttokriittiselle äänelle? Lupaava alku perussuomalaisten piirissä sai selkeän kolhun. Onko tarvetta järjestäytyä uudelleen, oman johtajan alle? Toinen kysymys on kestääkö Soinin julkisuuskuva? Jo eilisessä tiedotustilaisuudessa nähtiin parhaasta terästään jäävä puoluejohtaja. Kun muut keräävät varmuutta ja selkeyttävät linjaansa, menettääkö Soini sitä? Tempoilu, poukkoilu ja opportunismi eivät jää näkymättä ikuisesti vaikka ne kuinka verhoaisi EU-vastaiseen uhoon. 

3 kommenttia:

Tony Vuori kirjoitti...

Timo Soinin päätös ehdolle lähtemisestä ei varmasti ollut helppo. Perussuomalaiset ei ole varakas puolue, mitä koitetaan paikata hyvällä medianäkyvyydellä. Soini istuvana kansanedustajana ja puolueensa puheenjohtajana saa näkyvyyttä. Isännän ääni kuuluu.

Medialla on vaikutusvaltaa, ja se pystyy keikuttamaan isoakin venettä. Jussi Halla-ahoon ei ole saatu otetta, ja nyt on koitettu kaikki, jotta puolue itse vetäisi hänet kölin alitse. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että Halla-aho on saanut komennuksen märssykoriin. Tai paremmin sanottuna, siellä hän on ollut koko ajan, tarkkana. ;)

Ville Kopra kirjoitti...

Timo Soini ei koskaan sano itse asiassa mitään eikä hänellä tunnu olevan mitään kunnollista poliittista agendaa. Halla-aholla sen sijaan on, ja hän esittää sitä kirjallisesti sangen taitavasti.

Soini on kansanhauskuuttaja, joka tykkää kun kannatus nousee, mutta jolla ei ole mitään käsitystä mitä tekisi kannatuksellaan. Minusta hän ei ole sisimmiltään rasisti.

Halla-aho taas on vakava maahanmuuttokriitikko, joka tosi asiassa vastustaa ulkomaalaisia Suomen rajojen sisällä, ja pyrkii jatkossa käyttämään kaiken poliittisen pääomansa tämän tavoitteen edistämiseen.

Perussuomalaisten sisällä on kaksi vakavasti erilaista suuntausta, jotka olisi osattava yhteensovittaa hyvin muutenkin sekalaisessa seurakunnassa. En pitäisi mahdottomana, että tästä perussuomalaisten kupla lähtisi pihisemään.

Hyvä kirjoitus, Esa.

Unknown kirjoitti...

Tarkkaa arviointia. Nostan hattua. Näistä tulee vielä kiinnostavat vaalit.