keskiviikkona, joulukuuta 13, 2006

Tampereen teatteri

Tampereen pormestarivaaliteatterin viimeinen näytös näytellään tänään kun valtuusto valitsee itselleen uuden puheenjohtajan. Kirjoitin jo aiemmin sosialidemokraattien kannalta ikävän lopun saaneesta näytelmästä. Tänä iltana, esiripun laskeutuessa vihreät ja oikeistoryhmät ovat äänestäneet valtuuston puheenjohtajaksi Tampereen sitoutumattomien edustajan Pekka Paavolan, jonka värikkääseen henkilöhistoriaan liittyy mm. lahjuskytköksiä, rikosepäilyjä ja eroamisia luottamuspaikoilta.

Koko vihreä liike kasvoi aikanaan vaihtoehdoksi ns. perinteiselle politiikalle, johon heidän näkemyksensä mukaan liitettiin sovitut valinnat ja yleisten arvolähtökohtien uhraaminen yksittäisten ihmisten subjektiivisten etujen eteen. Tampereen vaali osoittaa, että vihreistä on tässä lajissa kasvanut primus inter pares, paras vertaistensa joukossa. Jos Tampereen esimerkki jotain opettaa, tulisi sen opettaa se, että viattomuuden aika on todellakin ohi mitä vihreisiin tulee.

Antton Rönnholmin blogissa käydään mielenkiintoista keskustelua vihreiden asemasta poliittisella kentällä. Totuus on se, että viime aikoina Kokoomus on marssinut kaikkien merkittävien kaupunkien johtoon vain ja ainoastaan siksi, että vihreät ovat säännönmukaisesti tukeneet porvariehdokasta. Näin on käynyt Tampereen lisäksi Oulussa, Helsingissä ja Jyväskylässä. Kaikissa näissä kyse ei ole ollut vain siitä, etteivät demarit olisi olleet valmiita keskusteluun.

Monet nuoremmat äänestäjät mieltävät vihreät vasemmistohenkiseksi liikkeeksi. Julkisuudessa he tätä monissa viesteissään ovatkin. Totuus "kentällä", siellä, minne kamerat eivät yllä, on kuitenkin valitettavan usein toinen. Yksityistämiset, ulkoistamiset, liikelaitostamiset ja -mikä oli todistettava- , kovalle oikeistolle kallistuvat henkilövalinnat saavat vihreiltä innokasta tukea. Muutamaa paikkaa vastaan. Missä paljon puhuttu korkea moraali ja "uudenlainen politiikka" nyt on?

6 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Huomaan usein, että sekä vihreät että vasemmistonuoret/opiskelijat ovat mukana tukemassa jotain tapahtumaa tai osallistumassa siihen, ikään kuin "samana joukkona"; mitäköhän vihreiden toiminnasta ajatellaan Vasemmistoliiton tai -nuorten keskuudessa, jännä kun en ole juurikaan kommentteja siitä kuullut. Liian arvokas yhteistyökumppani joissain asioissa?

Laura Tuominen kirjoitti...

Hannalle: Voin vastata tähän ainoastaan omasta puolestani.

Vihreiden nuorten ja Vasemmistonuorten on helppo tehdä yhteistyötä esimerkiksi erilaisiin kansalaisoikeusteemoihin tai ylipäänsä puoluetoimintaa laajempaan politiikan määritelmään liittyviin asioihin liittyen.

Vasemmistonuoret ja vihreät nuoret ovat ainoita, jotka näkevät poliittisen vaikuttamisen myös rakenteiden ulkopuolella tapahtuvana toimintana: mielenosoitusina, boikotteina, kulutusvalintoina, hetkittäisenä omilla kasvoilla tapahtuvana kansalaistottelemattomuutena, jne. Näissä teemoissa ei ole pahemmin tullut muilta poliittisilta nuorisojärjestöiltä tukea, pikemminkin päinvastoin.

Tämä selittää sen, miksi hetkittäin on erittäin luontevaa tehdä yhteisytyötä vihreiden nuorten kanssa.

On asia erikseen se, mitä Vihreät puolueena tekee kunnallis- tai valtakunnan tasolla. Monet teemat yhdistävät Vasemmistoliittoa ja vihreitä, esimerkiksi nyt tuo pakolaistkysymys. Mutta allekirjoitan kritiikin siitä, että vihreät monesti paikallistasolla tekevät merkittävää valtapolitiikkaa kokoomuksen kanssa. Politiikasta oikeisto-vasemmisto -jako ei ole häviämässä minnekään, vaikka uusia akseleita tulee myös mukaan. On aika ylimielistä vihreiltä väittää, että he eivät ole oikealla eivätkä vasemmalla, vaan tekevät "parhaiden argumenttien" pohjalta päätöksensä. Tuolloinhan koko politiikan voisi lakkauttaa ja siirtää entistä enemmän virkamiesnäpertelyksi.

Toisaalta, kuten Antton Rönnholmin blogissa käyty keskustelu osoittaa, niin myös demarit veljeilevät kokoomuksen kanssa täysin häpeilemättä. On mielestäni myös aika poliittisesti epärehellistä oman hännän nostamista kiinnittää huomio toisten toimintaan silloin, kun itse tekee täsmälleen samaa ja vielä vahvasta valta-asemasta käsin. Peräänkuuluttaisinkin myös demareilta Chico Whitakerin henkeä: miettikää, onko vallan käyttäminen ja saaminen itseisarvo, jos valtaa ei käytetä teidän arvojenne edistämiseksi. Minusta on hyvin kyseenalaista, voidaanko demareita kutsua enää millään mittarilla vasemmistopuolueeksi.

Tuomas kirjoitti...

Monet äänestäjät mieltävät myös SDP:n poliittisesti vasemmalla olevaksi liikkeeksi. Tähän taustaan verraten on todella ihmeellistä miten tämä "vasemmistolainen liike" on voinut olla yhtäjaksoisesti hallituksessa 12 vuotta, kun tänä aikana kehitysaputavoitteesta on jääty, opintorahaa ei ole nostettu, kansaneläkkeen pohjaa ei ole korotettu, vanhemmuuden kustannuksia ei ole tasattu, henkilökohtaista avustajaa ei ole saatu subjektiiviseksi oikeudeksi. Esimerkkejä voisi luetella koko viikon. Haluaisin ihan kuriositeettina tietää, miten tämä SDP:n läpileikkaava vasemmistolaisuus näkyy heikko-osaisimpien kansalaisten arjessa? Tampereesta vielä.. Tampereella oli Kokoomuksen ja SDP:n aseveliakseli kymmeniä vuosia. Tälloin muun muassa nämä nimityskysymykset sovittiin SDP:n ja Kokoomuksen isojen poikien kesken. Nyt aseveliakseli on napsahtanut poikki ja Vihreät ovat oikealla kun tekevät yhteistyötä Kokoomuksen kanssa. Oliko SDP siis oikealla koko aseveliakselihistoriansa ajan? Voi herran pieksut mitä kaksinaismoralismia.

Esa Suominen kirjoitti...

Jälleen kerran missataan pointti. Viittaan asiaan, josta olen kirjoittanut aiemminkin:

Demareita ei varmasti niinkään närästä se, että vihreät tekevät lehmänkauppoja porvarien kanssa, kuin se, että vihreät aivan demarien vastaavista menettelytavoistaan huolimatta esittäytyvät jonakin muuna, jonkinlaisena kivojen ihmisten ikuisesti puhdasmielisenä kansalaisliikkeenä. Kun vihreät arvostelevat perinteisiä puolueita junttauksesta ja kähminnästä, soimaa siinä kattilaa se kuuluisa pata. Tästä on nimenomaan kyse.

Lauralle ja Tuomakselle: katsomosta on helppo huudella. Suomi ei ole Ruotsi, jossa sosialidemokraattisella puolueella on ollut mahdollisuus toimia miten haluaa. SDP on koalitiossa kahden porvaripuolueen kanssa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa tehtyyn politiikkaan.

SDP haluaa olla mukana hallituksessa, koska hallituksessa mukanaolo on ainoa tapa aidosti vaikuttaa. Vasureille tuntuu riittävän metelöinti, aito vaikuttaminen tuntuu kiinnostavan vain harvoin. Yhteistyöhakuiset voimat ovatkin olleet ottamassa Vasemmistoliitossa takapakkia. Toivottavasti asiat aikanaan muuttuvat uudelleen; vasemmistoyhteistyö olisi erittäin tärkeää porvarienemmistöisessä Suomessa.

Ovatko Tuomas ja Laura todellakin sitä mieltä, että porvarihallitus tekisi parempaa työtä köyhyyden poistamiseksi kuin sellainen hallitus, jossa SDP on mukana? Kuten työväenlaulussa sanotaan; suunsoitto ei nälkää karkoita, eikä tyhjää täydeksi tee. On mukava olla aatteellinen ja arvostella tehtyä politiikkaa riittämättömäksi (mitä se toki monesti onkin), mutta kannattaa kysyä itseltään, mitä itse on saanut aikaan? Tai haluaako edes saada?

Jussi Saramo kirjoitti...

Suomessa ollaan aika lähellä tilannetta, joka oli Saksassa, jossa vihreiden ja demarien hallitus teki oikeistolaisempaa politiikkaa, kuin oikeistohallitus olisi pystynyt. En tiedä miten esim. Rajamäki, Jaakonsaari, Lipponen tai Heinäluoma olisivat vasemmistolaisempia kuin oikeistopuolueiden kärkinimet.

Sellaisessa tilanteessa on jopa parempi, että demarit olisivat yhden kauden oppositiossa hakemassa uutta suuntaa, jos siten saataisiin enemmistö jonkinlaiselle vasemmistokoalitiolle ja todellinen muutos politiikan suuntaan. Ei minusta ole ollenkaan mahdotonta, että kärjistämällä, ja osoittamalla nykypolitiikan vääryys, sekä luomalla uskottava punavihreä vaihtoehto, saataisiin Suomessa enemmistö. Ruotsissakin ollaan jo taas tilanteessa jossa vasemmistokoalitio voittaisi vaalit selvästi mikäli ne pidettäisiin nyt.

Nykymenolla ei kohta ole paljoa puolustettavaa. Me ollaan jo nyt jääty pahasti muiden pohjoismaiden kelkasta.

Korostan, että Suomi tarvitsee Vasemmistoliiton lisäksi demareita, ja vasemmistolaista osaa vihreistä paremman tulevaisuuden luomiseksi. Nykydemareiden tulee kuitenkin alkaa taas toteuttamaan sosialidemokraattisia ihanteita jotta tähän voidaan päästä.

Jussi kirjoitti...

Kiitos Esa jälleen kiinnostavasta kirjoituksesta. Tampereella vihreät olisivat käsittääkseni voineet saada oman nimensä valtuuston puheenjohtajaksi, mutta he halusivat antaa paikan sitoutumattomille. En pitäisi tätä todisteena siitä että viattomuuden aika on ohi.

Siitä että kyseessä on Paavola, tai että pornestarina on Nieminen, en ole kovin innoissani. Vihreissä on kiinnostava kausi menossa, saa nähdä missä määrin idealismi rapisee kun perinteiset puolueet alkavat ottaa meitä vakavasti neuvottelukumppaneina. Valta kun korruptoi aina, eivätkä vihreät ole mitenkään poikkeuksia tässä asiassa.

Demareiden takapakki viime aikoina mm. kaupunginjohtajavalnnoissa viime aikoina on viher-oikeiston juonia enemmän johtunut omasta tunaroinnista. Oulussa demarit eivät ryhmänä äänestäneet omaa ehdokastaan kun yrittivät liian hienoja pelikuvioita. En kuitenkaan jaksa olla tästä mitenkään innoissani, on sääli miten heikot puhevälit demareilla ja vihreillä on niin monessa paikassa. Demareiden ohjelmat eivät ole vihreiden näkökulmasta mitenkään pahimmasta päästä. Rosa Meriläinen kirjoitti tästä hyvin Demarissa toivoessaan parempaa yhteistyötä puolueidemme välille. Toivottavasti demareissa seniorit antaisivat enemmän saumoja kaltaisillesi avarakatseisemmille tovereille.