Näpit irti Ruisrockista

Usea aamun lehti tietää kertoa luonnonsuojelijoiden vetäneen jälleen kerran herneen nenään Ruissalossa järjestettävästä Ruisrockista. Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri valittaa hallinto-oikeuteen hakien nykymuotoisen tapahtuman järjestyskieltoa kansanpuiston alueella. Valituksen kohteena on myös kaupungin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan hyväksymä meluilmoitus.

On toki valitettavaa, että kahdeksan lintulajin pesintä festarialueella on epäonnistunut. Mutta jonkinlaista suhteellisuudentajua luonnonsuojelijoiltakin voisi vaatia. Ruisrock on Suomen vanhin festivaali, ja yksi Euroopan perinteikkäimmistä. Sillä on Turun seudulle, ja erityisesti kaupungille erittäin suurta merkitystä niin imagollisesti kuin taloudellisestikin. Ratkaisevan tärkeä osa koko festivaalin ilmeelle ja meiningille on vehreä paikka kansanpuiston rannassa.

Festivaaliviikonloppua vietti tänä vuonna Ruissalossa peräti 65 000 ihmistä. Lauantaipäivä oli loppuunmyytynä kaikkien aikojen ennätys. Onko tosiaan niin, että tälle ei anneta mitään arvoa? Samalla kaikkien turkulaisten tiedossa on, että kansanpuisto on festivaaliviikonloppua lukuunottamatta täydellisessä vajaakäytössä. Kauniinakin päivänä se kerää korkeintaan kourallisen auringonottajia, kävelijöitä ja uimareita tungoksen keskittyessä muille rannoille. Yhtä viikonloppua lukuunottamatta luonnonrauha on alueella taattu.

Ruissalo on laaja saari. Pesimäpaikkoja sieltä löytyy, sen sijaan suurtapahtuman järjestämispaikkoja ei. Tapahtuman siirtäminen johonkin Artukaisten pellolle olisi sama kuin sen lakkauttaminen, ja pesinee sielläkin peipposia. Esittämällä oheisenkaltaisia, kohtuuttomuudessaan naurettavia vaatimuksia, luonnonsuojelupiiri kumppaneineen lähinnä tekee hallaa tärkeälle asialle ja luo ilmapiiriä, jossa suojeluvaatimukset alkavat uudelleen kuulostaa kukkahattutätien hysterialta. Juuri tällaista pitäisi välttää tilanteessa, jossa ympäristökysymykset ovat nousemassa keskeisimpien mielenkiinnon kohteiden joukkoon paksuimmassakin otsaluussa.