sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Viroista ja jäsenkirjoista

Helsinki sai uuden apulaiskaupunginjohtajan Hannu Penttilän (sd.). Tällä kertaa keskustelu poliittisista mandaateista sai yllättävän vähän palstatilaa, vaikka sitä toki hävinneiden taholta hieman yriteltiin. Syynä oli todennäköisesti Penttilän selkeä pätevämmyys verrattuna paitsi muihin hakeneisiin, myös lähes keneen tahaansa mahdolliseen hakijaan. Perinteisesti poliittiset virkanimitykset ovat kuitenkin aiheuttaneet närää. Mutta pitäisikö tätäkin asiaa miettiä ensimmäistä refleksiä pitemmälle?

Suomi on jo nykyisellään erittäin virkamiesvaltainen maa. Suurin osa julkisista menoista kulkee vuodesta toiseen jatkuvuuden lakia noudattaen ilman, että poliittinen päätöksentekojärjestelmä, siis kansalaisten vaaleissa osoittama tahto, vaikuttaa niiden jakautumiseen mitenkään. Valtuustot ja eduskunta kinastelevat symbolisista lillukanvarsista, ainakin, kun katsotaan niiden taloudellista merkitystä. Koko prosessi on epäpolitisoitu ja teeskennellään, että olisi olemassa joitain sellaisia päätöksiä, jotka eivät ole poliittisia luonteeltaan. Suurinta valtaa ihmisten asioihin käyttävät henkilöt, joilla ei ole tarvetta vastata tekemisistään vaaleissa ja joita eivät ihmiset itse ole valinneet mihinkään. Vaikkei tuloksissa usein olekaan moittimista, voitaneen myöntää, että demokratianäkökulmasta tilanteessa on ongelmansa.

Virkamiesvaltainen organisaatio on usein varmasti ammattitaitoinen ja tehokas. Samalla se on suljettu ja läpinäkymätön. Järjestelmä vaatisi seremoniallisen kansanvaltaisen kuorrutuksen lisäksi poliittista johtamista jokaisessa päivässä. Kuka tahansa vaikkapa kunnallispolitiikkaan suuremmissa kaupungeissa vähänkään sotkeutunut ihminen tietää, että tätä on perheen, ansiotyön ja muun elämän ohessa käytännössä palkkiotonta luottamustointa hoitavan henkilön varsin vaikea toteuttaa. Poliittista edustusta on pakko olla myös kaupungin tai maan virkakoneistossa, muuten kansanvalta on entistäkin kuolleempi kirjain.

Monissa "riippumatonta asiantuntijavaltaa" ihannoivissa elää järjen ja totuuden vastainen ennakkoluulo siitä, että puolueen jäsenkirjan ottaminen lopettaa oman ajattelun ja tarkoittaa jonkinlaisen mikrosirun ampumista niskaan, josta milloin Hakaniemen, milloin Keilaniemen viestit kulkeutuvat selkäytimeen ja joita onnettomat sätkynuket sitten papukaijoina toistelevat. On totta, ettei jäsenkirja tee kenestäkään autuasta, mutta ei myöskään aja kadotukseen. Voisiko kuitenkin olla myös niin, että yhteiskunnallinen aktiivisuus, varsinkin kun siirrytään korkeammille tasoille, toisi henkilölle meriittiä sitä kautta, että hän on jollain tavalla ilmaissut kiinnostusta myös laajempia kokonaisuuksia kuin pelkkää omaa ammattialaa kohtaan? Tätä voitaisiin pitää erittäin toivottavana piirteenä, vaikkapa apulaiskaupunginjohtajassa.

On totta, että ongelmalliseksi voidaan kokea se, että poliittisten valta-asetelmien muuttuessa virkakoneisto ei muutu läheskään vastaavasti, vaan muutos tulee pitkällä viiveellä eikä todennäköisesti enää tuolloin kuvaa jälleen uutta poliittista todellisuutta. Pitäisikö Suomessa siirtyäkin malliin, jossa esimerkiksi eduskuntavaalien jälkeen eivät vaihdu vain ministerit vaan koko korkein virkamiesjohto? Sama voisi koskea kaupunkeja. Nimitykset olisivat avoimen poliittisia ja määräaikaisia. Hintana olisi varmasti asioiden moneen kertaan opetteleminen, epäjatkuvuudet, asioiden tempoilu sekä asiantuntemuksen kertymisen vähentyminen, saantipuolella sen sijaan kansan tahdon tehokkaampi toteutuminen sekä avoimuus pelin selkeytyessä. Vallan vaaleissa voittaneet voisivat toteuttaa ohjelmansa täydellä teholla, seurasi siitä sitten hyvää tai pahaa.

11 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Olen samaa mieltä. Eli ylin virkamiesjohto pitäisi laitaa vaihtoon, kun valta vaihtuu. Nyt meillä on puolueiden lisäksi olemassa oma puolue; virkamiespuolue, joka toteuttaa omaa agendaansa oli vallassa kuka hyvänsä.

Kunnissa taas ei ole hallitus-oppositioasetelmaa, joten siksi erilaista poliittista ajattelua avoimesti edustavat korkeimmat virkamiehet ovat perusteltuja. Tai sitten pormestarimalli.

tuomoj kirjoitti...

En voi muuta kuin yhtyä edelliseen puhujaan. Tämä olisi varsin loogista kehitystä kansanvaltaisuuden lisäämiseksi ja näin myös ohjelmien toteutus tehostuisi vallan vaihtuessa.

Kun luin jälkimainingissa tehtyä uutisointia ao. asiasta, jäi mieleen kummittelemaan SDP:n ryhmänjohtajan Kai Kaliman kummallinen käsitys, että avoimessa vaaleissa (pormestarimalli) valituksi tulisi "julkkis".

Jotenkin epäilen, että pormestarimallissa puolueet asettaisivat tarpeeksi kovat nimet tähän vaaliin ihan uskottavuutensa takia. Yhtälailla epäilen vahvasti, että tämä muutos lisäisi myös kunnallisvaalien kiinnostavuutta.

Petri Mustakallio kirjoitti...

Minusta Hannu Penttilän valinta Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi oli myönteinen esimerkki poliittisen tausta omaavan henkilön valinnasta: Penttilä oli näet sekä asiaosaamiseltaan että johtajakokemukseltaan kiistatta tehtävään pätevin. Silloin mennään oikeaan suuntaan kun tätä edellytetään puoluemandaateillakin valituilta henkilöiltä.

Toisaalta on ollut jossakin määrin ongelmaa että alojen pätevimmät henkilöt karttavat puolueissa toimimista, koska ovat vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiaan asiantuntijauralla. Eivätkä ole oleet siinä aivan väärässäkään.

tuomoj kirjoitti...

Tarkennan tuota kommenttiani sen verran, ettei minulla ole sinällään mitään Penttilän valintaa vastaan. Hän periaatteessa vaikuttaa pätevältä. Enkä lähtökohtaisesti tiedä olisiko Osmo Soininvaara ollut kompetentimpi virkaan.

Oleellista on kuitenkin Rahkosenkin mainitsema virkamiesvalta, joka ei heijasta selkeästi ja suoraan valtasuhteiden muutoksia kansanvaltaisessa järjestelmässä.

Olen itse viitannut ongelmaan lukuisia kertoja, enkä ole mitenkään erityisemmin mieltynyt nykyiseen tilanteeseen - juuri suhteessa kansanvaltaisuuteen.

Esimerkiksi valtionvarainministeriön suhteen on vuosien varrella monesti käynyt miettimään, heiluttaako koira aina häntäänsä vai..

Petri Mustakallio kirjoitti...

Tiedä sitten siitä, onko se tälle kansakunnalle loppujen lopuksi kovinkaan onnetonta että poliitikot sorkkivat niin vähän VM:n tontilla...

Ja sitäpaitsi: poliitikoilla on kuitenkin viimekädessä valta ja _vastuu_ , se on heistä itsestään kiinni haluavatko valtaa käyttää vai jättävätkö sen käyttämisen virkamiehille. Vastuu poliitikoilla jokatapauksessa aina on, vaikka he kovin innokkaasti Raimo Sailasta vastuulliseksi ovatkin aina nimeämässä.

Anonyymi kirjoitti...

On pakko olla hivenen eri mieltä.

TEORIASSA poliittinen vastuu ja täydellinen läpinäkyvyys ovat hyveitä ja puhuvat sen puolesta, että korkein virkamiehistö tuuletetaan poliittisen ilmaston mukaiseksi. Tämä kuitenkin vaatii sitä, että ihmisille kerrotaan tai vaihtoehtoisesti ihmiset itse ottavat selvää, mitä politiikassa todella tapahtuu.

KÄYTÄNNÖSTÄ esimerkkinä voidaan pitää EU:a. Kuinka moni suomalainen tietää, mitä edustajamme kaukana Brysselissä tekevät?

Kaikki kyllä tuntevat vaalipuheet Itämerestä, mutta harvapa tietää, että kokoomuslainen on EU:ssa ensin konservatiivi ja vasta sitten suomalainen ja äänestää lähes poikkeusetta teollisuuden pussiin kansanterveyden ja ympäristön kustannuksella.

Tässä puheiden, tekojen ja tietämättömyyden ristiaallokossa poliittisesti sitoutumaton asiantuntijavirkamies ei enää kuullosta lainkaan niin pahalta...

Tuntuu, että teoria ja käytäntö kohtaavat politiikassa harmillisen harvoin. Toki komission ja parlamentin suhde on erilainen kuin ministeriöiden virkamiesten ja eduskunnan, mutta olemmeko todella niin kaukana tilanteesta, jossa kotimaan politiikassakin puhutaan yhtä, tehdään toista, eikä ihmisiä kiinnosta enää mikään muu kuin pääministerin morsian ja vaalimainosten värimaailma?

Esa Suominen kirjoitti...

Viimeisessä asiassa Pete on toki oikeassa. Vastuu on esimerkiksi valtuutetuilla jo nykyään. Fakta on kuitenkin se, että ellei valtuutettu satu olemaan eläkeläinen, voivat vuorokauden tunnit loppua ansiotyön ja perheen "ikeessä" kesken. Kuten pyrin alleviivaamaan, tehdäkseen työn huolella ja puhaltaakseen siihen "kansalaisten tahtoa", politiikkaa, työ vaatii aikaa. Mm. tästä syystä poliittista väriä on hyvä olla -entistä avoimemmin- myös valmistelussa.

Aksu Piippo kirjoitti...

Susanna Rahkonen kirjoitti:
"Kunnissa taas ei ole hallitus-oppositioasetelmaa, joten siksi erilaista poliittista ajattelua avoimesti edustavat korkeimmat virkamiehet ovat perusteltuja. Tai sitten pormestarimalli."

väite on virheellinen. Kunnissa valta-oppositio-asetelma on usein voimakkaimmillaan. Helsingissä apulaiskaupunginjohtajien virat on joko sanattomasti läänitetty tai ne päätetään suurimpien valtuustoryhmien kesken.

Byrokratian tehtävänä on joskus suojella kansalaisia tempoilevalta vallankäytöltä. Siksikin on hyvä että demokratia on hidas.

Mielestäni olisi kuitenkin hyvä, jos kuntien korkeimmat (pormestari?) alistettaisiin kansanäänestykseen.

Lopuksi siteeraan Helsingin Sanomia 27.10.2007. Olisi mielenkiintoista kuulla mielipiteitä uutisoinnista ja SDP:n Helsingin valtuustoryhmän puheenjohtajan Kai Kaliman lausumasta. Ei nimittäin kerro kovin hyvää hänen demokratiakäsityksestään.

"Nykyään Helsingissä suurimmat puolueet sopivat käytännössä keskenään kaupunginjohtajan ja apulaiskaupunginjohtajien virkojen jaosta.

Tampereen yliopiston kunnallisoikeuden professori Aimo Ryynänen totesi Helsingin Sanomissa lauantaina, että hänen mielestään ylimmän virkamiesjohdon paikkojen läänittäminen poliittisin perustein on aikansa elänyt käytäntö.

Ryynänen esitti tilalle pormestarimallia, jossa ylin virkamiesjohto valittaisiin joko suoralla kansanvaalilla tai valtuustossa jokaisen nelivuotiskauden aluksi.

Sdp:n valtuustoryhmän johtaja Kai Kalima tyrmää ajatuksen pormestarimallista.
'Kannattaa miettiä, millaisia ehdokkaita se tuottaa. Kansanäänestyksessä voittaa julkkis eikä niinkään ammatti-ihminen.'
HS 27.10.2007

Esa Suominen kirjoitti...

Niin, Aksu tekee kuten muutama muukin, takertuu yhteen virkkeeseen haastattelussa. Samasta aiheesta käydään varsin hyvää keskustelua täällä:

http://sisallostavapaa.blogspot.com/2007/10/demokratian-halventamista-ja-vastuun.html

Kuntien valta-oppositioasetelma ei sekään ole aivan yhtä selkeä kuin Aksu antaa ymmärtää. Se tosin voi elää "pinnan alla", ja elääkin. Turussa ns. hallitussopimuksessa ovat mukana kaikki paitsi Vasemmistoliitto, Tampereella taas aseveliakseli murtui ja vihreiden ja kokoomuksen liitto nosti pormestariksi kokoomuslaisen Niemisen ja valtuuston puheenjohtajaksi mm. vuonna 2002 veropetoksista tuomion saaneen yli seitsemänkymppisen Pekka Paavolan ohi demarien Hanna Tainion. No, pelissä oli yksi voittaja, Pauli Välimäki (vihr.) hommasi diilillä itselleen töitä Niemisen saappaankiillottajana.

Aksu Piippo kirjoitti...

Voi tätä asenteellisuutta. Taidan jättää kommentoinnin täällä tähän, kun olen näköjään "väärän värinen".

Sitaatissahan on kyse siitä, tulisiko Kaliman mielestä kuntalaisten saada päättää kunnan ylimmistä viranhaltijoista. Sitaatin mukaan "kansa ei osaa", ja se on kyllä pik-kai-sen ylimielistä. Kyllä pormestarimallissakin poliittinen vastuu tulee olla lopulta valtuutetuilla.

En puolustele Pauli Välimäkeä tai Tampereen kunnallispoliittista tilannetta. Minusta "ryhmä XL" on hyvin hämmentävä ja epämukava järjestely.

Kiitos ja näkemiin.

Esa Suominen kirjoitti...

Älä nyt pahastu, en minä sillä. Pahoittelut kärkevästä kielestä. Minusta vain Kaliman yksittäisillä virkkeillä ratsastelu on hieman turhanaikaista ja nimenomaan siinä lyödään leimoja.

Pormestarimalli voisi olla monella tapaa hyvä järjestely, kunhan se hoidetaan niin, että toimivaltasuhteet ovat selkeät ja että toimivalta on tarkkaan määritelty. Niin, että avoimuus aidosti toteutuu.