Sen lauluja laulat kenen leipää syöt

Vaalirahoitus puhuttaa ja aiheesta. Vaalien alla keskusteluun vedetään kerta toisensa jälkeen vasemmistopuolueet sekä ay-liike. Media ja oikeistopoliitikot pitävät työmarkkinajärjestöjen mukanaoloa vaalikampanjoissa, oli se sitten organisatorista tai taloudellista, demokratiaa rapauttavana ja haitallisena toimintana. Viime vaalien alla moisesta kampanjoinnista mallia näytti mm. Turun Sanomat.

Pääministeri Vanhasen syyt kannattaa IdeaParkin rakentamista Vihtiin ja vastustaa Jan Vapaavuoren järkeviä näkemyksiä selvisivät tänään. Samalla ne herättävät jälleen uuden kysymyksen rahoituksen suhteen. Miksi vaalien alla ei puhuttu laisinkaan siitä, mitä yksityisten varakkaiden henkilöiden antama merkittävä vaalituki oikeistopuolueiden ehdokkaille merkitsee? Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkaiden mainokset täyttävät päivästä toiseen päälehtien kannet, vaikka suurten puolueiden viralliset mainosbudjetit ovat suurin piirtein yhteneväiset. Mistä erotus tulee?

Kun Vanhanen väittää olevansa tietämätön siitä, mistä tai keneltä hänen vaalirahoituksensa tulee, hän valehtelee. Tämän voin itse ehdolla olleena varmasti todeta. Hänen asemassaan oleva henkilö ei varmasti jättäisi taustoja arvailujen varaan ja vain ottaisi vastaan ruskeita kirjekuoria. Hän myös hyvin tietää, että Sukarin ja kumppaneiden kaltaiset kummisedät odottavat vastapalveluksia eivätkä rahoita ketään hyvää hyvyyttään. Nyt Vanhanen tekee työtä käskettyä. Eikä ole yksin. Tämä on suomalaista korruptiota, jolle jatkuvasti paisuvat vaalibudjetit sekä kaiken markkinoistaminen antavat erinomaisen kasvualustan.

Mutta ehkä Kallista ja Vanhasesta seuraa jotain hyvää. Ehkä yritysten ja varakkaiden yksityisten antama vaalituki nousee keskusteluun. Sinälläänhän voidaan olla myös sitä mieltä, ettei niissä ole mitään pahaa, kunhan kytkyt tulevat kaikelle kansalle selväksi hyvissä ajoin ennen vaaleja ja ihmiset voivat arvioida näiden suhteiden merkitystä. Ehkä media kiinnostuu niistä ilmiöistä, jotka luovat otolliset olosuhteet korruption hiipimiselle suomalaiseen yhteiskuntaan. Ehkä puoluetuen merkitys demokratian ja jonkinasteisen riippumattomuuden takaajana ymmärretään. Ja ehkä kansalaiset tajuavat, että mikäli omat asiat eivät kerran neljässä vuodessa kiinnosta sen vertaa, että vaivautuisi ajattelemaan edes hetken ja kömpimään uurnille ilman ilotulituksia, valtaisia tuotettuja tv-mainoskampanjoita ja temppurataa omalla takapihalla, joudutaan tilanteeseen jossa meillä istuu pääministerinä pikkuhiluilla ostettu sätkynukke.

EDIT: Taloussanomien poiminta aiheesta, myös täällä ja täällä.