Kalevi Sorsa säätiö julkaisi viime kesänä koulutuspoliittisen hankkeensa puitteissa VTM Aleksi Henttosen kirjoittaman raportin, jossa pohdittiin uudenlaista korkeakoulutuksen rahoittamistapaa. Nk. Graduate Tax -malli toimii yksinkertaisuudessaan niin, että korkeakoulututkinnon suorittaneet maksavat opintojensa kestoon sidottua pientä lisäveroprosenttia siitä osasta tulojaan joka ylittää toisen asteen suorittaneiden keskimääräisen tulotason.Motivaatio tämänkaltaisen järjestelmän esittämiseen kumpuaa ennen kaikkea siitä havainnosta, että koulutuksen periytyessä edelleen voimakkaasti maksuton koulutus saattaa muodostua tulonjakovaikutuksiltaan regressiiviseksi. Samalla se voisi ohjata opiskelijoita nopeaan opintojen suorittamiseen ilman kohtuuttomia kynnyksiä joita muodostuu opintosetelimalleista, tai etukäteisiä lukukausimaksuja jotka ehkäisevät tehokkaasti heikommista taustoista tulevien opiskelijoiden hakeutumista koulutukseen. Tarkempaa erittelyä mallista ja sen perusteluista mm. täällä.
Graduate Tax ei ole käytössä ehdotetussa muodossa missään, joskin Irlannissa jotain tämäntyyppistä on julkisuudessakin väläytelty, eikä sitä Suomessakaan tällä hetkellä aja yksikään puolue. Raportista käyty keskustelu julkisuudessa oli lyhyt ja aggressiivinen ja jossa kritiikki keskittyi monella tapaa epäolennaisuuksiin. Itse asiasta, koulutuksen kustannusten oikeudenmukaisemmasta jakamisesta, ei siinä juuri päästy puhumaan, vaan koko homma keskittyi kritiikkiin koulutettujen "rankaisemisesta" lisäverolla, siitä huolimatta että ainakaan kirjoittajan mukaan tästä ei ollut kyse.
Itse asiaa kannattaa kuitenkin pitää yllä, ja malliin tutustua paitsi korkeakoulutuksen rahoitusmalleista kiinnostuneiden, myös erityisesti heidän jotka ovat huolissaan tulonjaon vinoutumisesta ja palkkaköyhyydestä. Graduate Tax saattaisi parantaa matalasti palkattujen edunvalvonnallista asemaa palkkaneuvotteluissa. Näin voisi käydä, mikäli veron kohteeksi joutuminen sidotaan esitetyllä tavalla toisen asteen tutkinnon suorittaneiden keskimääräiseen ansiotasoon. Tällöin akateemisille aloille ja niiden edunvalvojille syntyisi voimakas intressi katsoa myös matalapalkkaisten alojen palkkakehityksen perään.
Työmarkkinoiden painottuessa asiantuntijatyöhön suuntautuviksi ja vähäistä ammatillista osaamista tarvitsevien tehtävien vähentyessä on oletettavaa, että palkkahajonta kasvaa. Tätä tukee siirtyminen prosenttikorotuksiin euromääräisten korotusten lisäksi. Graduate Tax -mallissa korkeakoulutettujen ammattijärjestöt joutuisivat joko ottamaan veron vaikutuksen huomioon omissa palkkavaatimuksissaan -seikka joka tekisi koulutuksen aikaansaaman hyödyn näkyvämmiksi palkoissa ilman tuloerojen nopeaa kasvua-, tai sitten kannattamaan myös matalampien palkkojen nostamista tämän hyödyttäessä Graduate Taxin kevenemisen myötä myös omaa jäsenkuntaa.
Graduate Tax ei varmastikaan ole valmis järjestelmä ja vaatii jatkokehittelyä erityisesti osana koko verojärjestelmää kun pitkän linjan kokonaisvaltaisena tavoitteena on järjestelmän selkeys ja ymmärrettävyys. On hyvä kysymys millä tavalla tämänkaltainen kohdennettu vero toimisi selkeänä ja ymmärrettävänä osana kokonaisjärjestelmää? Jatkokehittelyyn kuitenkin kannattaa panostaa, malli sisältää paljon ajattelemisen ja kannattamisen arvoista asiaa.
Tekstit
4 kommenttia:
Hienoa, että jaksat pitää Graduate Tax -asiaa esillä. Itse otin varovasti kantaa asian puolesta blogissani viime vuoden lopulla: http://vmpartanen.blogspot.com/2008/11/tasa-arvoinen-maksuton-yliopisto.html
Ainakin edustamani puolueen vihreiden parissa yliopistokoulutuksen maksullisuuden mahdollisuus ei ole herättänyt yhtään vastakaikua.
Haluaisinkin kysyä, että miten raportti otettiin demareiden sisällä vastaan? Syntyikö edes siellä kunnon keskustelua tai onko mahdollista, että jokin taho puolueen sisällä ottaisi asian agendalleen?
No eipä siitä oikein perusteisiin mennyttä debattia vielä saatu aikaan, jonkin verran keskustelua kyllä. Idealle löytyy kyllä jonkin verrankin ymmärtämystä, varsinkin kun keskustelussa päästään hieman otsikkotasoa syvemmälle. Asia siis elää, mutta ei ole ainakaan toistaiseksi erityistä valtavirtaa.
Mielenkiintoinen blogi sinulla! Pitää alkaa seurata enemmänkin.
Graduate tax voisi olla oikeudenmukainen ajattelutapa jos siinä huomioitaisiin kaikki koulutusalat ja -tasot sekä koko elinkaaren tulot. Maksu tapahtuisi silloin eläkkeen vähennyksen muodossa. Tämä tasaisi myös eläkeläisten tuloja, jotka niin kauan kuin eläkejärjestelmä rahoitetaan jakoperustaisesti ja ikäluokat pienenevät, rahoitetaan aktuaarisuusperiaatteen vastaisesti pienemmän ikäluokan pussista. Koska tämän maksaisivat suurituloisimmat eläkeläiset, köyhyydestä ei tarvitsisi puhua.
Koulutusmäärät yliopistoissa ovat puolitoistakertaistuneet sitten kahdeksankymmentäluvun lopun ja meille on luotu osittain samoista työpaikoista kilpaileva amk-järjestelmä. On aivan mahdotonta vielä tässä vaiheessa arvioida, kuinka tämä vaikuttaa suhteelliseen tulonjakoon elinkaaren osalta, tämän vuoksi graduate taxin tulisi koskea kaikkia koulutusryhmiä. Eikä esim. sosiaalityöntekijän ja sähköasentajan elinkaariansioissa ole käsittääkseni juuri eroa - ainakaan sosiaalityöntekijän suuntaan. Ekonomeilla asia on toki toisin.
Parikymmentä tenttiä ja yksi seminaari valtiotieteellisessä ei maksa sen enempää (siis päinvastoin) kuin esimerkiksi sähköasentajan koulutus, jos siihen lasketaan opiskelijasta todellisuudessa aiheutuneet kulut. Opiskeluajan sitominen graduate taxiin on myös tosiasioille kasvojen kääntämistä: Tällä hetkellä suurimmat akavalaiset liitot (muistaakseni nyt ainakin TEK) suosittelevat olemaan valmistumatta, mikäli sopivaa työpaikkaa ei ole tiedossa. Opiskelematon työssäkäyvä opiskelija ei todellisuudessa maksa juuri mitään, eikä häntä siihen ole mitään mieltä tällaisilla systeemeillä kiristää.
Sinänsä ehdotus on, kuten Henttonenkin toteaa, parempi kuin minkään valtakunnan lukukausimaksut ja pitäisin itse sitä yllämainituin edellytyksin harkinnan arvoisena.
Täytyy nyt vielä hiukan: Huoltosuhteen ongelma on kahtalainen: Yhtäältä on vanhentuneiden ja toisaalta nuoren polven kustannukset. Kummatkin maksaa työssäkäyvät. Tässä mallissa hyvinsyöneet ja koulutetut eläkeläiset maksaisivat nuoren polven kustannuksia, järjestely olisi sikäli sukupolvienvälisen oikeudenmukaisuuden periaatteen mukainen. Kun jakoperustaisessa järjestelmässä kyse on kuitenkin koko ajan olevasta eläkevelasta (joka on tällä hetkellä melkoinen, aika monta kertaa valtion vuosibudjetti), se voidaan tilipidollisesti diskontata nykyisyyteen; eli tavallaan sitä voitaisiin hyödyntää heti. Kyse olisi siis eläkevelan vähennyksestä.
Lähetä kommentti