perjantaina, toukokuuta 23, 2008

Luottamus ja sen puute

Kun pohtii millä tunteella on eniten merkitystä yhteiskunnan koossapysymisen kannalta, tulee mieleen luottamus. Suomelle, kuten muillekin pohjoismaille, on ollut kauan ominaista luottamus julkiseen valtaan, valtioon. Julkisen vallan on nähty olevan "hyvä" siinä mielessä, että sen on voitu nähdä tuottavan arvoa sijoitukselle, toisin sanoen takaavan sellaisia positiivisia elämän edellytyksiä, joista ollaan valmiita maksamaan. Näin ei ole kaikkialla, itse asiassa näin on harvassa paikassa.

Mitä tapahtuu, jos luottamus pettää? Ja miksi se pettää? Julkiset palvelut ovat solidaarisuutta käytännössä. Kaikki maksavat ja kaikki saavat, palveluissa tämä tapahtuu -tai sen pitäisi tapahtua- kaikkein kouriintuntuvimmin. Kaikki myös käyttävät samoja palveluita. Päiväkodeissa ja kouluissa näin vielä suurimmaksi osaksi onkin, mutta terveydenhuollossa ei enää ole. Varakkaammat ja vakiintuneessa työmarkkina-asemassa olevat hankkivat palvelunsa yksityisiltä, julkinen terveydenhuolto jää köyhille. Alkaa hajoaminen.

SDP:n puheenjohtajaehdokkaista Miapetra Kumpula-Natri on toistaiseksi aktiivisimmin nostanut esiin peruspalveluiden laaturemontin käsitettä. Tässä on ajatusta. Pelkkä julkisen sektorin palveluiden moraalisuudesta muistuttaminen ei riitä, tarvitaan myös katetta kauniille sanoille. Luottamuspula, joka vaivaa tällä hetkellä julkista terveydenhuoltoa, leviää herkästi kaikkiin palveluihin elleivät ne kykene vastaamaan kasvaviin odotuksiin. Yksi huono kokemus leviää laajalle, ja ilmiötä kiihdyttävät tahot, jotka haluavat tehdä yhteisestä huolenpidosta bisnestä. Epäluottamuksen lietsominen kannattaa, koska sillä voidaan tehdä rahaa joidenkuiden taskuihin.

Yhteisen solidaarisuuden ja tasa-arvon kannalta tärkeintä on vertaisuus. Vertaisuutta ei synny ilman kohtaamisia. Juuri tästä syystä peruskoulu ja yhteinen päivähoito ovat niin arvokkaita. Lääkärien, tuomarien, metallityöntekijöiden, maanviljelijöiden tai työvoiman ulkopuolella olevien lapset voivat kohdata, oppia ja ystävystyä "havaitsematta" olevansa taustoiltaan erilaisia. Yhteiset kokemukset yhteisistä palveluista luovat myös halun ottaa vastuuta niistä -ja niiden piirissä kohtaamistaan ihmisistä. Jos hajautuminen jatkuu ja luottamus pettää, varakkaat hankkivat palvelunsa muualta ja julkisen sektorin merkitys taantuu takaisin köyhäinhoidoksi. Pitkällä aikavälillä katoaa ihmisten välinen vertaisuus ja sitä kautta pikku hiljaa myös julkisen sektorin legitimiteetti.

Laatu ja saatavuus ovat tärkeitä. Mm. Helsingin päivähoidon ongelmat on korjattava nopeasti. Muuten alaa alkaa vallata kodinhoitajabisnes. Jos joku haluaa välttämättä sellaisen lapselleen valita, fine, mutta sen ei pitäisi muodostua pakoksi. Jos näin käy, ne, joilla on mahdollisuus, ja heitä on paljon, jättävät yhteiset järjestelmät ja rakentavat omilla rahoillaan tai osin subventoituna omansa. Pitkässä juoksussa häviämme kaikki.

Peruspalveluilla ei ole tarvetta tehdä bisnestä. Mutta vain tämän toteaminen ei riitä. Julkisen sektorin palveluiden tavoitteena tulisi olla niin laadukas ja toimiva palvelu, ettei muunlaisille palveluille laajassa mitassa synny kysyntää. Tätä kautta syntyy myös veronmaksumoraali, ja palvelut tuottavat harvoin otsikoihin nostettavaa, mutta niin kovin tärkeää tehtäväänsä väestöryhmien tasa-arvoisuuden ja vertaisuuden luojina.

4 kommenttia:

ruso kirjoitti...

1. Mutta eikö palvelun tule tasa-arvon nimissä olla laadukas riippumatta, kuka (rikas tai köyhä) sitä käyttää?

2. Jos kyllä, niin eikö ole palvelun tuottamisen kannalta aivan sama, siirtyvätkö ns varakkaat käyttämään yksityisiä palveluitaan?

3. Ja eikö ole jopa niin, että yksityisiin siirtyvä vapauttaa resursseja julkiselta; ts maksaa veronsa, muttei käytä niillä tuotettua vaan maksaa päälle yksityisestä palvelusta?

Niinpä en näe eriytymisessä ongelmaa, kunhan julkinen pystyy takaamaan kaikille tasa-arvoisesti ja yhteisesti määritellyn tasoisen, mielellään mahdollisimman korkeatasoisen, palvelun.

Tanskis kirjoitti...

Hei!

Wikipedian SDP-artikkeli väittää: "SDP korostaa puolueohjelmassaan arvoina Freudenthalin rotuoppeja, demokratiaa ja solidaarisuutta ja yhteisvastuuta ja ihanteenaan vapautta, tasa-arvoa, yhteistyötä, rauhaa ja puhdasta ympäristöä."

Onko Freudenthalin rotuoppi todella demareiden puolueohjelmassa - ja vielä korostettuna? Onko väitteessä mitään perää?

Esa Suominen kirjoitti...

Wikipediasta; eipä ole perää. Suomenkielinen Wikipedia on monilta osin muodostunutkin tänä päivänä poliittisen loanheiton kanavaksi.

Ruso;
1. kyllä.
2. tuottaminen ei ole keskeinen kysymys, vaan käyttö, palveluiden kautta luodaan yhteisöä ja vertaisuutta.
3. Fakta on se, että eriytyvät palvelujärjestelmät ovat kaikkialla tarkoittaneet huonompia julkisia palveluita, joista kärsivät ennen muuta heikommat. En jaksa uskoa, että kaiken maksavan keskiluokan motivaatio riittää loputtomasti sekä maksaa veroja että hankkia silti markkinoilta oma turvansa. Syntyy kehä, jossa julkinen hyvinvointipolitiikka ei enää koske "meitä", vaan "heitä". Tämänkaltaisen kehityksen seurauksista sosiaalipolitiikan teoria ja tutkimus tarjoavat valtaisan määrän ikäviä esimerkkejä.

Tapio Laakso kirjoitti...

Rusolle: Sosiaaliturvan ja palveluiden suhteen voidaan ajatella kahta mallia:

1) Maksuttomat palvelut ja sosiaaliturva vain niille, joilla ei ole niistä varaa maksaa eli köyhille.

2) Universaalit järjestelmät.

Kansainvälinen vertailu osoittaa, että jälkimmäisessä vaihtoehdossa turvan taso ja palveluiden laatu ovat parempia, koska ne koskevat kaikkia. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää pitää myös hyvin toimeentulevat julisten palveluiden asiakkaina.

Julkisen terveydenhuollon, päivähoidon ja peruskoulutuksen pitää olla niin hyvää, että yksityiselle palveluntuotannolle on tilaa vain vähän.