Viimeisissä kaksissa vaaleissa kolmesta suuresta on menestynyt ainoastaan Kokoomus. Kunnallisvaaleissa Kokoomus nousi ensi kertaa suurimmaksi puolueeksi. Keskusteluissa tämä laitetaan useimmiten onnistuneen markkinoinnin piikkiin. Tällä on varmasti merkitystä, mutta vasemmiston ei tulisi päästää itseään aivan näin helpolla pohtiessaan syitä siihen miksi Kokoomus menestyy.
Kuten todettua, keskeistä on linjakkuus. Henrik Ruso tiedusteli aikaisemman kirjoitukseni kommenteissa mitä vaadittu linjakkuus sosialidemokraattien kohdalla voisi tarkoittaa? Minusta se tarkoittaa ennen kaikkea selkeästi määriteltyjä perusarvoja. Vain niiden pohjalle voi syntyä konkreettisia poliittisia ulostuloja, jotka rakentavat samaan suuntaan -ja jotka voidaan palauttaa näihin perusarvoihin. Sosialidemokraattinen tasa-arvo tarkoittaa kovin erilaista tasa-arvoa kuin vaikka kokoomuslainen. Tasa-arvon tavoittelu sinänsähän ei kerro politiikasta vielä paljon mitään. Oleellista on se, mitä tasa-arvolla ymmärretään ja millaisilla keinoilla siihen pyritään.
SDP:n ohjelmatyö on määrällisesti Suomen laajinta ja kestää myös laadullisen vertailun. Tästä ei ole epäilystä. Kun verrataan vaikkapa SDP:n ja Kokoomuksen viime kesän puoluekokouksia, oli asiasisältö demarien kokouksessa valovuoden Kokoomusta edellä. Sosialidemokraattien ongelma piileekin ohjelmien jalkautuksessa ja selkeydessä. Laadukaskaan ohjelmatyö ei puhuttele, vain harvoille tuntuu olevan selvää millaiselle yhteiskunta-analyysille ja arvopohjalle nämä ohjelmat rakentuvat? Sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle, varmasti, tasa-arvollekin, kyllä, mutta millaiselle? Viittaukset periaatteisiin puuttuvat usein myös julkisesta keskustelusta.
Kokoomus uudisti oman periaateohjelmansa vuonna 2006. Tällöin puolue määriteltiin "keskustaoikeistolaiseksi kansanpuolueeksi". Tällä määrittelyllä ja sen pohjalta noudatetulla päämäärätietoisella retoriikalla on ollut merkitystä Kokoomuksen viime aikojen menestyksen synnyssä. Jyrki Katainen puhuu usein mieluusti arvoista, ja Kokoomuksen politiikkaa perustellaan julkisuudessa usein arvoilla. Kun tätä saa tehdä omista lähtökohdistaan, on tulos usein vakuuttavampi kuin mitä se olisi jos vakuutetaan vain kyseisen päätöksen järkevyyttä tässä tilanteessa.
Kokoomuksen pyrkimys imagollisesti eroon ahtaasta oikeistolokerosta, johon suhteellisen harva suomalainen itsensä haluaa asettaa, on ollut määrätietoista ja se on myös onnistunut. Avuksi tässä on myös se fakta, ettei Kokoomuksen oikealla puolella ole uskottavia vaihtoehtoja. Myös patamustat porvarit pysyvät veneessä, vaikka purtilon perämies pitäisikin ajoittain hieman epäortodoksisia puheenvuoroja. Tämä hyväksytään myös siksi, että sen nähdään tuottavan tulosta. Parempi hampaat hivenen irvessä sisällä kuin oikeamielisinä ulkona. Lisäksi retoriikan muutoksen ei tarvitse tarkoittaa erityisen suuria muutoksia politiikan konkreettisessa sisällössä.
Kokoomus menestyy, koska se on tietoisesti pyrkinyt laskemaan kynnystä äänestää itseään sekä päivittänyt kertomustaan puhuttelemaan myös uudenlaisia äänestäjiä. Kokoomus ja sen puheenjohtaja puhuu avoimemmin arvoistaan ja vetoaa niihin, myös näitä arvoja avaten, useammin kuin moni muu. On politiikan suunnasta tai arvojen määrittelystä sitten mitä mieltä tahansa, on tätä pidettävä taitavana politiikan tekotapana, jolla on selkeästi kysyntää ja jolla voi menestyä vaaleissa. Jotain opittavaa? On.
Kuvassa Kokoomuksen vaalijuliste 30-luvulta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kokoomus menestyy, koska se on tietoisesti pyrkinyt laskemaan kynnystä äänestää itseään sekä päivittänyt kertomustaan ..
Esa, vakavasti puhuen. Viime keväänä täällä perustelit sitä, että voidaan ottaa nuori ja kokematon ihminen tosta vain puoleen johtoon ..kun kokoomuskin niin teki, ja toimi.
Mun mielestä kyse on lotosta, ja mäkään ollut varma kokkarien valinnasta, vaikka vainu yleensä on hyvä ja tunsin tätä esiin noussutta kykyä.
Toimi, Eikä Katainen ole ainut uskottava/vakuuttava poliittinen toimija: Vapaavuori, Stubb …
Mutta puheenjohtaja on se johon koko puolue henkilöityy, entistä enemmän, halusimme tai emme. Paskat tämä mikä joukkuelaji on, tää on johtajavetoinen systeemi.
Puoluelaitos suosii luonnostaan keskinkertaisuutta, mutta jos pj. on oman tiensä kulkija keskimitan yläpuolella (Eki esim. oli sitä kai liikaa pj:ksi?), hän voi nostaa johtajuudellaan ja karismallaan kokonaista kansanliikettä, joka siis on enemmän kuin jäsenet, myös koko laaja kannattajakunta
Kataisen puhe viime kesänä Tampsun puoluekokouksessa oli kerrassaan loistava. Löytynee jostan...
Linjojen määrittelystä... Hyvinvointiyhteiskunnasta lienee konsensus. Sen käytännön toteutuksesta eri mielisyyttä. Joitakin olennaisia kysymyksiä:
1. Mitä tarkoitetaan hyvinvointiyhteiskunnalla?
2. Eli mitä/miten on käytännössä tehtävä (esim palveluja tuotettava), jotta voimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta?
3. Mikä on hyvinvointi-ideaalin kannalta ylimääräistä?
4. Eli mistä voidaan tarpeen vaatiessa luopua ja edelleen kutsua lopputulosta hyvinvointiyhteiskunnaksi?
Ruso:
1. Mitä tarkoitetaan hyvinvointiyhteiskunnalla?
Poliittisessa liturgiassa vai yhteiskuntatieteessä? Tämä riippuu kontekstista, montako sataa sivua annetaan määrittelyjä.
2. Eli mitä/miten on käytännössä tehtävä (esim palveluja tuotettava), jotta voimme puhua hyvinvointiyhteiskunnasta?
Yhdenvertaisuus tietyssä yhteiskunnan takaamassa elämisen laadun ja resurssien minimissä.
3. Mikä on hyvinvointi-ideaalin kannalta ylimääräistä?
Järjellä ylimääräiseksi tarkoitettu, esim. passivoiva, ei-kannustava tuki.
4. Eli mistä voidaan tarpeen vaatiessa luopua ja edelleen kutsua lopputulosta hyvinvointiyhteiskunnaksi?
Hyvä kysymys, mutta esim. yleisten ja yhtäläisten ilmaispalvelujen laajentaminen muutenkin maksukykyisten suuntaan, en oikein ymmärrä mihin sillä pyritään. ja vielä ihmeellisempää on, ettei vallasväki itse edes tuollaista kaipaa.
Lähetä kommentti