Loma!

Blogi hiljenee viikoksi, sillä lähden huomenna aamulla vaimon kanssa viikoksi lomailemaan. Suuntana on Malta. Ilmat lomakohteessa tuskin paljoa kuitenkaan tästä paranevat, niin hienoa on ollut monena päivänä kävellä kevääseen heräävässä kaupungissa. Ikävää vain, että upeat kelit kertonevat myös siitä, että lumisota ja pulkkamäki uhkaavat allekirjoittaneen mahdollisilta lapsilta jäädä harvinaiseksi herkuksi.

Eilen oli Antti Kalliomäen vaaleja ja niiden tulosta arvioimaan asetetun ryhmän, johon itsekin kuulun, ensimmäinen kokous. Keskustelu piti käydä työsuunnitelmasta, mutta rönsyili jo analyysiinkin. Hyvää ja kriittistä keskustelua, jossa ei mielestäni ylimielisyyttä ollut havaittavissa. Omia virheitä myönnettiin ja niistä halutaan oppia erityisesti muita kuuntelemalla. Allekirjoittanut aikoo esittää, että ryhmässä kuultaisiin mm. akateemisia pätkätyöläisiä ja kansalaisjärjestöaktiiveja mm. Tuomiojan esille nostaman kysymyksen tiimoilta, "miksi tilanteessa, jossa sosialidemokratian tavoitteet laajalti hyväksytään, itse puoluetta vieroksutaan".

Ryhmä ei luonnollisesti yksin pysty maailmoja muuttamaan eikä sen sitä pidä tavoitellakaan, tuohon työhön tarvitaan paljon suuremman joukon panosta. Toivon mukaan se kuitenkin pystyy omalta osaltaan tukemaan puolueen muuttumista avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan sekä stimuloimaan ohjelmallista ja järjestöllistä keskustelua. Sosialidemokraattien on kyettävä kommunikoimaan entistä paremmin oma positiivinen ja emansipoiva viestinsä ja myös mietittävä uudelleen miten kestävät perusarvot toteutuvat ja miten niitä edistetään tämän päivän yhteiskunnassa. Miten luoda sosiaalista turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä tasa-arvoa maailmassa, joka ei ole staattinen, vaan jota luonnehtii jatkuva muutos ja murros, ympäristöongelmista puhumattakaan? Sama koskee puolueen omaa toimintaa, jota on kehitettävä osallistumista ja osallisuutta tukevaan suuntaan. Otan mielelläni palautetta vastaan, suominen.esa@gmail.com tai blogiin (kommentit säilyvät, vaikken heti niitä pääsisikään julkaisemaan).

Pyhä lehmä - osa I

Vaalien aikana, ja sitä ennenkin, voidaan havaita muutamia aiheita, joista on vaikea käydä keskustelua tai sitten vain tietyt mielipiteet ovat sallittuja, muiden esittämistä pidetään pahana. Maahanmuuttopolitiikka on epäilemättä yksi sellainen, maahanmuuttoon positiivisesti suhtautuvaa pidetään kukkahattuidealistina vaikkei hän puhuisikaan rajojen avaamisesta, maahanmuuttoa kritisoiva tai siihen varauksellisesti suhtautuva on äkkiä rasisti tai muuten ahdasmielinen, vaikkei tästä välttämättä olisikaan kyse, vaan ainoastaan tiettyjen ongelmien nostamisesta keskusteluun.

Opiskelijapolitiikassa pyhäksi lehmäksi on ennen kaikkea noussut keskustelu opiskelijoiden mielenterveysongelmista. Kaikki kannattavat lämpimästi mielenterveyspalveluiden lisäämistä ja onpa mielenterveysongelmien lisääntymisellä perusteltu opintotuen korotusvaatimuksiakin. Itse olen tosin aina suhtautunut molempiin näihin aiheisiin varauksellisesti -en siksi, etten pitäisi niitä tärkeinä ja aiheellisina, vaan koska pelkään lapsen menevän pesuveden mukana. Vaatimuksia tulisi tarkastella osana laajempaa kontekstia.

Mielenterveysongelmia on varmasti ollut aina. Väitän, että niiden huomattavan tilastollisen lisääntymisen takana on ennen kaikkea avun hakemisen kynnyksen madaltuminen sekä paremmat ja täsmällisemmät diagnoosit. Molemmat nämä ovat lähtökohtaisesti positiivisia asioita, yhä useampi saa tarvitsemaansa apua. Siksi ja siitä ei kuitenkaan voida tehdä automaattisesti johtopäätöstä, että ennen oli kaikki paremmin. Työmarkkinaepävarmuus on totta, mutta samaan aikaan myös mahdollisuuksia on enemmän kuin koskaan.

YTHS, kuten kaikki palveluorganisaatiot, kamppailee resurssiensa ja kasvavien tarpeiden välillä. Enemmän olisi saatava vähemmällä, kuten muissakin julkisissa tai julkisluonteisissa palveluorganisaatioissa. Olisi pohdittava, voitaisiinko mielenterveysongelmia ehkäistä jo ennalta? Tällä hetkellä YTHS, jonka palveluiden painopiste tulisi olla lyhyessä terapiassa, on vaikeuksissa perustehtävänsä täyttämisessä. Kun resursseja vaaditaan ennen kaikkea vaikeisiin tapauksiin, voivat hampaat jäädä hoitamatta ja ennaltaehkäisevä työ liian vähälle huomiolle. Ongelma on samantapainen lähes kaikilla yhteiskunnallisilla palvelusektoreilla, peruspalveluiden falskaamista paikkaillaan kalliilla projekteilla. Erityisongelmat nousevat etualalle, vaikeammin hahmotettavat kollektiiviset ongelmat, joista erityisetkin tapaukset kumpuavat, jäävät alle.

Toinen asia koskee mielenterveysongelmien sitomista opintotukeen. Taloudelliset ongelmat masentavat, mutta väittääkö joku kirkkain silmin, että masennus on muisto vain, kun opintoraha nousee 15% ja tilillä on joka kuukausi 30euroa enemmän? Olisikin syytä jo ihan rehellisyyden nimissä tunnustaa rahan rajallisuus tämänkaltaisten ongelmien ratkaisijana. Yhteisöllisemmällä kulttuurilla, toimivammilla palveluilla jo ennen opiskeluita sekä opintojen sujuvan suorittamisen tukemisella tätä tarvitsevien kohdalla voitaisiin saavuttaa paljon. Myös akateeminen vapaus voi olla suuri vankila.

Löytöretkiä

On siis kevät, kuljen Hakaniemen rantaa ja niin poispäin. Moisina päivinä on suorastaan syntiä olla töissä, vaikka vaalien jälkeen normaalimpi elämä tuntuukin jopa viihtyisältä. Tiedän, yksityisautoilu on syntiä ja turmelee maapallon, mutta siitä huolimatta päätin eilen viihdyttää itseäni ajamalla Turusta Helsinkiin pitemmän kaavan mukaan.

Vaalituloksia silmäillessäni havaitsin saaneeni kaksi ääntä Dragsfjärdistä. Kiitos! Koskaan en eläissäni ollut kyseisellä paikkakunnalla vieraillut. Vapaa ja kiireetön sunnuntai, aurinko paistaa ja auto alla, miksen ajelisi katsomaan. Maaseudun teiltä löytyy yhtä sun toista. Pertti Hemmilän ja Esko Kivirannan tienvarsikauppaaminen oli saanut antaa tietä mm. lampaantaljojen mainostamiselle Sauvon-Kemiön tien varressa. "West rock ranchille" en uskaltautunut, joskin olisi kiinnostanut mitä metsäautotien päästä olisi löytynyt.

Kemiön saarella on toistaiseksi kolme kuntaa, jotka ovat valmistelemassa yhdistymistä. Tämän lisäksi siellä sijaitsee entisen itsenäisen Angelniemen kunnan kirkonkylä. Saarella on vanhojen kirkkojen ja hienojen maisemien lisäksi upeita ruukkimiljöitä kuten Björkboda ja Taalintehtaan vanha masuuni. Taalintehtaalla valmistauduttiin jo täyttä vauhtia kevään tuloon, muutoin hiljaisessa taajamassa veneitä kunnostettiin ahkerasti. Kemiön keskustasta löytyi pitsapaikka, jonka pitsassa oli enemmän juustoa kuin missään aiemmin syömässäni lätyssä. Nälkäisenäkään ei siis maakuntamatkalta tarvinnut lähteä. Suosittelen.

Kuvassa Kemiön kirkko

Hiekkalinna

Tulevat viikot ovat erittäin mielenkiintoisia politiikkaa seuraavan kannalta. Hallitusta muodostetaan ja ohjelmaa kirjoitetaan. Todennäköisimmältä vaihtoehdolta vaikuttaa oikeistohallitus, jossa ovat mukana Keskusta, Kokoomus, RKP ja vihreät, ellei sitten Kokoomus onnistu uhollaan pelottamaan Keskustaa punamultahallituksen rakentamiseen. Näin tuskin kuitenkaan käy.

Helppoa ei potentiaalisella porvarihallituksella kuitenkaan tule olemaan. Tarkastellaanpa lukuja ja lupauksia.

Oikeistohallitus todennäköisesti nostaa yksityisen hoidon Kela-korvauksia ja kotihoidontukea samalla kuin julkista hyvinvointivastuuta yksityistetään. Veroetuja yksityiselle säästämiselle on luvassa. Perintöveroon on luvassa merkittäviä huojennuksia, sen poisto kokonaan maksaisi valtiolle 500 Meuroa. Poistamista tuskin on luvassa, mutta merkittäviä vähennyksiä joka tapauksessa.

Ruuan alv:n alennus on Keskustalle kynnyskysymys. Tämä tulee maksamaan yhteiskunnalle n. 450 miljoonaa euroa. Tästä vain osa kohdentuu tarvitseville. Tuloverotusta on luvattu keventää, samoin yritysverotusta. Samalla on muistettava, että pelkät inflaatiotarkistukset syövät satoja miljoonia ns. liikkumavarasta.

Pommi kuitenkin muhii Kokoomuksen suuressa vaalilupauksessa tasa-arvotuposta. Hieno tavoite, mutta voidaanko toteuttaa? Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan 20% palkankorotus kuntasektorin henkilöstölle maksaa 3,4 mrd euroa vuodessa. Yksin hoitohenkilöstön palkan korottaminen maksaa 800 miljoonaa.

Kun homma joudutaan joka tapauksessa hoitamaan valtionosuuksilla, on summa huikea ottaen huomioon, että viime vuoden panostus kuntien rahoitusaseman parantamiseen oli tuosta summasta puolet ja silti suurin 15 vuoteen. Ettei sittenkin jäisi lupaukseksi? On myös otettava huomioon, että tuo sama 800 miljoonaa kuluisi 20 000 uuden hoitajan palkkaamiseen.

Mistä tämä sitten rahoitetaan? Porvarihallitus tuo lukukausimaksut ulkomaisille opiskelijoille, kiristänee työttömyysturvan ehtoja ja lyhentänee ansiosidonnaisen turvan kestoa. Tämä säästää rahaa, tosin työllisyyttä niillä ei paranneta ellei hyvä kansainvälinen suhdanne saa jatkoa. Samaten koulutusmenoja suunnattaneen uudelleen opiskelijamäärien vähentyessä. Hyvän kasaaminen entistä harvemmalle on ollut oikeistolaisen koulutuspolitiikan tavoitteena jo kauan. Samaten valtionyhtiöitä lyötäneen lihoiksi melkoisella innolla, tosin kyseinen tapa täyttää budjettivajetta on sitä kuuluisaa housuihin laskemista pakkasella.

Veronkevennysten dynaamisilta vaikutuksilta odotetaan siis paljon. Paljon enemmän kuin mitä demarit lupasivat paljon maltillisemmalla verolinjalla ja jossa vaihtoehto ollut hiekalle rakennettu kuten oikeiston. Kun vielä tähän päälle lyödään kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kohtalo, jossa mahdollisen oikeistohallituksen kompromissi voinee löytyä siitä, että Keskusta saa säilyttää pikku kuntansa ja virkapaikkansa sillä ehdolla, että Kokoomus saa siirtää palveluiden järjestämisen kuntayhtymien ja markkinoiden tehtäväksi, ei ole vaikea ennustaa huonoa huomenta. Kuntarakennepuolella tulisikin pyrkiä blokkien väliseen yhteistyöhön, pääakselinaan sinipuna.

Debriefing

Katsoi asiaa miten tahansa, Suomi otti eduskuntavaaleissa kolmiloikan oikealle. Vasemmisto, erityisesti SDP kärsi rökäletappion ja vaalien suurvoittajaksi nousi Kokoomus, ensi kertaa suuremmaksi kuin demarit. Porvari nukkui uurnien lähistöllä huonosti, sen sijaan sosialidemokraattien kannattajat lepäsivät lähiöissä laakereillaan. Tuloksena surkein tulos vuosikymmeniin ja todennäköinen siirtyminen vaihtopenkille.

Mikä sitten aiheutti SDPn rökäletappion ja mikä Kokoomuksen voiton? Osa johtuu ihmisten perustavanlaatuisesta kyllästymisestä SDPhen. Tällaista "ajan henkeä" vastaan on vaikea taistella. Tuomioja kysyi verkkosivuillaan miksei SDPn ajamaan muutokseen uskota. Minusta kyse on ennen muuta hallitusväsymyksestä, 12 vuotta vallassa on pitkä aika. Vaaliohjelma oli parempi kuin aikoihin, tosin iskevät sloganit puuttuivat, ehdokasasettelu kohtalaisen onnistunut, kampanjakin hyvä, tosin ehkä olisi sopinut paremmin oppositiopuolueelle, mutta viesti ei mennyt läpi tai SDPhen sen ajajana ei uskottu. Mainoskohu tuskin ääniä vei, kyse on suuremmasta ongelmasta, joka ei parane muulla kuin pitkäjänteisellä ohjelmallisella ja järjestöllisellä työllä.

Osasyy yllä mainitussa on luonnollisesti mediailmastolla, joka oli avoimen vihamielinen SDPn viestiä ja itse puoluetta kohtaan. Keskustelu keskittyi asioiden sijasta mainontaan, tässä luonnollisesti oli mukana myös omaa syytä. Puheenjohtaja Eero Heinäluoman kiistatta hyvin sujuneet tv-esiintymiset eivät auttaneet, imago-ongelmasta ei päästy eroon. Tilanne muistutti aika ajoin ajojahtia. Onkin kysyttävä, miksi ura työmarkkinajärjestössä tekee ihmisestä poliittisen persona non gratan suomalaisille tiedotusvälineille?

Pahinta, ja pohtimisen arvoisinta vasemmistolle ja ay-liikkeelle kokonaisuutena, lienee kuitenkin se, että kansalaisille tämä meni läpi. Paljon hyvää ja arvokasta aikaan saanut ay-liike on erityisesti nuorille kaupunkilaisille lähinnä kauhistus. Ihmisten omaa typeryyttä ja sokeutta, sitäkin, mutta myös todellinen ongelma ja itsetarkastelun paikka, markkinointiosaamista (ei-välttämättä-sd.) tarvittaisiin kipeästi. Naispuheenjohtaja Ihalaisen jälkeen tekisi SAKlle terää.

Demarien taistellessa imago-ongelmansa kanssa Kokoomuksen Niinistö-taktiikka onnistui. Puolue onnistui tekemään vaaleista presidentinvaalien kolmannen kierroksen ja hyödyntämään nosteen. Ja miksei olisi pystynyt? Kilpailevien puolueiden viesteissä irvailtiin siitä, kuka johtaa Kokoomusta. On myönnettävä, miksi ketään olisi kiinnostanut? Mitä väliä sillä on, politiikkahan on joka tapauksessa joukkuepeliä? Päinvastoin, olisiko SDPnkin kannattanut hyödyntää julkisuudessa enemmän vaikkapa suosittua ulkoministeriään sen sijasta, että juostiin kerta toisensa jälkeen päin honkaa uskoen että se lopulta antaa periksi?

Taustalla lienee myös yhteiskunnan tila. Vaurastuneessa yhteiskunnassa entistä harvempi kokee tarvitsevansa yhteiskunnan apua tai tukea ja keskittyy pikemminkin omaan olemiseensa. Proletaarilla on paljon muutakin menettävää kuin kahleensa, ja veronkevennys kiinnostaa. Solidaarisuus maassa on rapautunut, ja on todettava, ettei SDP ole onnistunut toimimaan sen torjumiseksi hallituksessa toimiessaan, vaikka tulokset ovatkin olleet monella tapaa vakuuttavia.

Edellä mainittu näkyy myös äänestysprosentissa, joka kampanjoista huolimatta jatkoi laskuaan. Tämä on myrkkyä ennen kaikkea vasemmistolle. Äänestysvilkkauden heikkous puhuu ennen kaikkea pettymyksestä ja kyllästymisestä politiikkaan. Ehkä porvarihallitus antaa jälleen aihetta äänestykseen myös SDPn politiikkaa eniten tarvitseville, mene ja tiedä.

Omasta mielestäni SDPllä on nyt huolellisen itsetarkastelun ja oman organisaation ja viestin uudelleenrakentamisen aika. Puolueen ruohonjuuritasolla on vilpitöntä halua rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa, nyt se pitää saada näkymään, eikä Keskustan politiikan äänettömäksi takuumieheksi lähteminen tätä tue. Lisäksi kansanvaltaa olisi kunnioitettava ja vaalituloksen näyttävä hallituksen kokoonpanossa.

Luonnollisesti ohjelmakysymykset ratkaisevat, mutta mielestäni tarvitaan todella hyviä syitä siihen, että sosialidemokraatit hallitukseen osallistuisivat. Kansa halusi oikeistohallituksen ja mikäli mahdollista, sen tulee sellainen saada. Tätä voisivat täydentää myös vaalit voittaneet vihreät. Neljä vuotta kuluu nopeasti ja mikäli SDP siirtyy oppositioon, voidaan siellä olla varmoja yhdestä asiasta, me tulemme taas!

Kiitos!

Vaalit on käyty. Palaan pitemmän vaalianalyysin kanssa myöhemmin asiaan, mutta ensi alkuun haluan vain lyhyesti ja kauniisti kiittää kaikkia allekirjoittanutta tukeneita ja äänestäneitä ihmisiä. Sain Varsinais-Suomessa kaikkiaan 735 ääntä, joka listan yleisen menestyksen huomioonottaen oli ensikertalaiselle hyvä määrä. Lämmin kiitos luottamuksesta, työ jatkuu niin allekirjoittaneen kuin puolueenkin puolesta! Onnea kaikille valituiksi tulleille ja kaikkea hyvää, demokratia tuottaa aina oikean tuloksen.

Vaalit

Viimeistä edellinen päivä ennen vaaleja, huomenna selviää, kenen johdolla Suomea rakennetaan tulevat neljä vuotta. Puolueiden ohjelmissa on todellista eroa, jopa enemmän kuin pitkään aikaan. Toivon mukaan tämä saataisiin vielä tämän ja huomisen päivän aikana tuotua esiin mahdollisimman monille.

Kokoomus ajaa veronalennusta riippumatta taloustilanteesta ja sen palvelulupaukset roikkuvat ilmassa, Keskustan vaalilupausten sarjaa lienee mahdoton kenenkään toteuttaa, varsinkin kun suuri osa jakovarasta valuu pientä vähemmistöä hyödyttäviin elinkeinotukiin sekä tarkoituksettomaan veroaleen, SDP puolestaan haluaa vahvistaa peruspalveluita. Pienpuolueiden äänestämisellä vaikutetaan harjoitettavan politiikan sisältöön vain valitettavan vähän, jos lainkaan. Siksi todellinen vaali käydään hallituksen johtopuolueen asemasta.

Vaurastuneella yhteiskunnalla olisi kykyä huolehtia entistä paremmin heikoimmassa asemassa olevista jäsenistään, mutta onko sillä siihen halua? Olemmeko rikastuttuamme muuttuneet entistä itsekkäämmiksi, sunnuntain äänestystulos kertoo tästä paljon, kuten myös siitä, ymmärrämmekö sen, että tässä maailmassa minä tarvitsen sinua ja sinä minua. Kukaan ei pärjää yksin eikä vapautta voi olla yhteiskunnassa, jossa markkinat sanelevat ihmisen arvon. Valinta on selvä - vasemmistoa äänestävä kantaa vastuuta myös muista, oikeistoa äänestävää kiinnostaa vain oma hyvinvointi, joka sekin roikkuu kyseenalaisella pohjalla.

Asennetutkimukset kertovat selvää kieltä. Kansalaiset arvostavat toimivia palveluita, vahvaa valtiota ja tasa-arvoista yhteiskuntaa, joka antaa kaikille mahdollisuuden tavoitella onneaan. Toivon mukaan he osoittavat sen myös vaaliuurnilla. Käytä ääntäsi sunnuntaina ja äänestä sosialidemokraatteja. Tasa-arvon, vapauden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisöllisyyden puolesta.

Valuutanvaihtoverolla kehitystä ja vakautta

Suomi on ollut kuluneella hallituskaudella aktiivinen globalisaation hallintaa koskevassa keskustelussa. Yksi tärkeimmistä askeleista kohti oikeudenmukaisempaa globalisaatiota otettiin, kun Suomi tämän vuoden helmikuussa liittyi innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä ajavaan maaryhmittymään. Teemaa oli aiemmin käsitelty Helsinki-prosessissa, mikä osaltaan sysäsi liittymisen käyntiin. Ryhmän ajattelu lähtee siitä, että YK:n suosittama 0,7% bkt-taso kehitysyhteistyömäärärahoille ei yksin riitä hädän ja puutteen poistamiseen maailmasta. Rahaa tarvitaan lisää jo YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi.

Innovatiivisia kehitysrahoituslähteitä ajavaan ryhmään kuuluvat kaikki suurimmat EU:n jäsenmaat ja yhdessä muiden maiden kanssa jäsenmäärä nousee yli 40:een. Sen puitteissa ajetaan monia globaalin hallinnan kannalta keskeisiä uudistuksia. Tärkeimpänä ryhmän viimeaikaisissa keskusteluissa on noussut esiin valuutanvaihtovero. Alhaisella 0,005% -tasolla verolla olisi mahdollista kerätä noin 3,5 miljardia euroa vuosittain yksin euroalueelta. Näin alhaisella tasolla vero ei vielä vaikuttaisi valuuttamarkkinoiden toimintaan juuri lainkaan ja myös sen yksipuolinen käyttöönotto on mahdollista.

Valtaosa kansainvälisestä valuuttakaupasta on luonteeltaan lyhytaikaista spekulaatiokauppaa, joka tekee valuuttakurssit epävakaiksi. Voittoja haetaan suurilla pääomilla hyvin pienillä marginaaleilla mahdollisimman nopeasti. Pienellä veroprosentilla on mahdollista saada rahaa yleishyödyllisten päämäärien rahoittamiseen, mutta valuutanvaihtoveron mahdollisuudet eivät rajoitu tähän. Korkeammalla veroprosentilla se vakauttaa valuuttamarkkinoita ja estää valuuttaromahduksia tapahtumasta. Vero on myös mahdollista toteuttaa kaksiportaisena, jolloin sen vakauttava vaikutus korostuu entisestään. Alhaisellakin prosentilla toteutettuna se avaa uusia näköaloja globaalien spekulaatiomarkkinoiden kesyttämiseen, sillä prosentteja voidaan aina tarkistaa myöhemmin.

Innovatiivisten kehitysrahoituslähteiden johtoryhmä käsitteli valuutanvaihtoveroa viimeksi helmikuun alussa Oslossa järjestetyssä kokouksessa. Kokouksen lopputuleman mukaan valuutanvaihtovero on täysin mahdollinen. Julkilausuma peräänkuuluttaa muutamaa maata ottamaan vetovastuun hankkeesta. Suomen on oltava aktiivisesti mukana hankkeen jatkovalmisteluissa ja toteutuksessa.

Yhteismielipidekirjoitus Turun Sanomissa 16.3.2007 yhdessä Suomen Attacin puheenjohtaja Mikko Saulin kanssa.

Teflon-Tony Made in Finland

Vaalitaistelu on loppusuoralla ja Keskusta on gallupien mukaan vahvoilla myös seuraavan hallituksen pääministeripuolueeksi. Yksi syy tähän on varmastikin puheenjohtaja Matti Vanhasen laaja kansansuosio ja pääseminen vaalien kiistakysymyksistä kuin koira veräjästä. Kun SDP:n puheenjohtaja on tappiolla imagokamppailussa ja Kokoomuksen johtajan henkilöllisyydestä ei ole tietoa, ei Vanhasen tarvitse juuri sanoa tai tehdä mitään pitääkseen asemansa suosikkina.

Vanhasen mitäänsanomattomuus voineekin toimia Keskustan eduksi, sillä mitäköhän tapahtuisi, jos media kiinnostuisikin Vanhasen morsianten hameenhelmojen ja perunareseptien sijasta asioista ja harjoittaisi pienimuotoista tutkivaa journalismia Keskustan tavoitteiden osalta. Otetaan tarkasteluun pari kappaletta Keskustan keskeisiä tavoitteita, joita Vanhasen johdolla ollaan viemässä läpi, ruuan alv ja risusavotat.

Ruuan alv:n alennus maksaa arviolta 450 miljoonaa euroa. Suuri osa tästä rahasta valuisi todennäköisesti katteisiin eikä milloinkaan saavuttaisi hintoja. Se olisi siis suoraa elinkeinotukea. Ruuan alv:n alennus koskee kaikkia, toisin sanoen veronkevennyksen saisivat myös ne, jotka eivät kärsi ruuan hinnan korkeudesta. Eikö tuonkokoinen summa olisi tehokkaampaa kohdentaa tarvitseville, esimerkiksi vähimmäisetuuksien parantamisen muodossa? Ruuan alv:n alentamisella ei myöskään olisi kovinkaan merkittäviä työllisyysvaikutuksia. Raha olisi siis mitä suurimmissa määrin hukkaan heitettyä tai vähintäänkin huonosti ja epätarkasti käytettyä.

Toinen Vanhasen suulla esitetty idea, Helsingin lämmittäminen puilla, kuulostaa hienolta. Bioenergiaahan rakastavat nykyään kaikki. Mutta mitä tämä tarkoittaisi taas käytännössä? Mikäli homma hoidettaisiin hakkeella, tarvittava hakemäärä (20% Helsingin energian tuotannosta) vastaisi 34 000 täysperävaunurekkaa vuodessa, 9 rekkaa tunnissa. Kaikki hake 250km säteellä Helsingistä tulisi ohjata tähän tarkoitukseen (eli se siitä lähellä tapahtuvasta tuotannosta). Liikenne hoidettaisiin kumipyörin, täysin kestämättömin päästöin, koska raidetta ei ole olemassa. Ja kuka tästä kaikesta hyötyisi? Kaupunkilainen tai elinkeinoelämä? Ei, sillä energian hinta nousisi. Ympäristö? Ei, koska menetelmä synnyttää uusia päästöjä? Metsänomistaja? Aivan oikein. Ja mitäköhän ja kenenköhän puoluetta Vanhanen edustikaan?

Mutta miksi ei näistä puhuta? Koska tarkoitus pyhittää keinot. Ympäristöväki on lukkiutunut sokeaan bioenergiauskoon näkemättä aiheen monimuotoisuutta, elinkeinoelämä puolestaan toivoo porvarihallitusta, jonka johdossa voi olla vain Vanhanen. Siksi teollisuus jättää kaikenlaiset kepulaiset älyttömyydet omaan arvoonsa. Jokin aika sitten sinipunahallitus oli elinkeinoelämän mielestä tavoiteltavin hallituspohjavaihtoehto, mutta tilanne SDP:n ja Kokoomuksen välillä on, molemmista johtuneista syistä, johtanut tilanteeseen, jossa tuo vaihtoehto on varsin epärealistinen. Sääli, sillä nyt Keskusta pääsee pyörittämään peliä, eikä tuossa pelissä ole ainakaan kaupungeissa asuvia voittajia.

Hoivatyön palkoista

Kokoomus lupaa julkisille aloille tasa-arvotupoa, jossa sairaanhoitajien palkankorotukset rahoitetaan ylimääräisillä valtionosuudella kunnille. Vaaliohjelmassaan Kokoomus ei ole kuitenkaan mitenkään varautunut siihen, että nämä ylimääräiset valtionosuudet aiheuttaisivat valtiolle kustannuksia. Sen sijaan Kokoomus ajaa perintöveron poistoa, joka maksaa yli 500 miljoonaa euroa.

No ehkä sairaanhoitajien palkkoihin riittää myös rahaa, kunhan periminen on tullut nykyistä kannattavammaksi. Nykyäänhän sen kannustavuus on vähintäänkin heikko. Allekirjoittanutkaan ei ymmärtänyt, että olisi kannattanut syntyä varakkaaseen perheeseen ja periä. Kohtuuttomuudet tulee perintöverossa poistaa, mutta verosta luopuminen olisi monella tapaa täysin perustelematonta.

Ja sitten nämä samat ihmiset kehtaavat väittää, että me olemme kaikki samassa veneessä. Olemmehan me, mutta olisi hauska nähdä kaikki airoissa.

Edit: Jälleen linkki hyvään kirjoitukseen (ja keskusteluun): Jussi Saramo: Vihreiden likainen peli.

Edit2: TS julkaisi sittenkin allekirjoittaneen mielipiteen ennen vaaleja. Kiitos siitä.

Kun läheinen lyö

Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on Suomessa edelleen suuri ongelma. Vaikka viime vuosikymmeninä on asian tiimoilta saatu aikaan valtaisaa edistystä erityisesti asenteissa, on paljon työtä tehtävänä. Ilmoituskynnys on mataloitunut ja väkivallan vastaista työtä lisätty ja ehkä vasta nyt ymmärrämme kuinka suuresta ongelmasta aidosti on kyse.

Väkivalta on paitsi ja ennen kaikkea inhimillinen tragedia, mutta se myös maksaa. Vuonna 2000 julkaistun tutkimuksen mukaan suoria kustannuksia yhteiskunnalle koitui tuolloin 50 miljoonan euron edestä. Välilliset kustannukset olivat jopa kaksinkertaiset. Tämä on kuitenkin vain jäävuoren huippu, kun pohditaan muita ongelmia, pelkoa, ahdistusta ja häpeää.

Erityistä huomiota tulisi kiinnittää maahanmuuttajanaisiin. Tämän päivän TS uutisoi kunniaväkivaltatapauksista Turun seudulla. Maahanmuuttajanaiset ovat erityisen vaikeassa tilanteessa, koska heidän kynnyksensä hakea apua ulkopuolelta on vielä huomattavasti kantaväestöä korkeampi. Tämä johtuu paitsi yhteisön tiiviydestä ja muiden kontaktien puutteesta, myös epäluulosta ja tiedon vähäisyydestä.

On selvää, että itse ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan vain puuttumalla seurauksiin. Väkivallan syyt löytyvät muualta, ennen kaikkea syrjäytymisestä ja päihdeongelmista, tosin hyväkään taloudellinen tai muodollinen asema ei millään muotoa tarkoita, etteikö väkivaltaa voisi esiintyä. Ensi tilassa olisi edelleen kyettävä lisäämään turvakotipaikkojen määrää. On erityisen tärkeää, että mahdollisimman monella on tieto ja varmuus siitä, että on olemassa paikka, jonne mennä. Syvempi muutos on kuitenkin ennen kaikkea kulttuurinen.

Ennakkoäänestys alkaa

Tänään alkaa eduskuntavaalien ennakkoäänestys. Toivon mukaan mahdollisimman moni käyttää äänioikeuttaan, riippumatta siitä minkä puolueen tai ryhmän ehdokasta aikoo äänestää. Julkisen vallan käyttö ei voi olla legitiimiä, mikäli kansalaiset eivät siihen osallistu. Demokratia tuottaa myös aina oikean tuloksen, tuloksesta ei rehellisissä vaaleissa voi valittaa.

Suomalainen vaalijärjestelmä on monessa mielessä ongelmallinen. Ensinnäkin se henkilökeskeisyydessään vähättelee joukkuepelin todellista merkitystä ja taustaryhmien tärkeyttä. Tämä yhdessä hallitusohjelman valmistelutavan kanssa tekee kaikista vaalipuheista lupausten sijasta parhaimmillaankin tavoitteita, vieläpä sellaisia tavoitteita, joihin harva ehdokas, tai edustajakaan, kykenee juurikaan vaikuttamaan. Siksi puolueiden linjauksille tulisi rehellisyyden nimissä antaa suurempi painoarvo. Nyt vaihtoehdot asiakysymyksissä ovat selkeät, demarien painopiste on palveluissa, porvarien veroalessa.

Vaaleissa vaihtoehdot ovat selkeät. Kokoomus kampanjoi vaihtoehtona punamullalle. On totta, että mikäli Kokoomus ei voita selkeästi vaaleja, on nykyhallituksella hyvä mahdollisuus jatkaa. Toinen totuus on se, että mikäli porvarihallitus ei miellytä, kannattaa äänestää sosialidemokraatteja. Muita puolueita äänestämällä ei vasemmisto-oikeistoakselin ylittävää hallituskoalitiota synny. Oli tulos mikä tahansa, demokratia puhuu ja tulos on oikea. Käytä ääntäsi ja vertaile vaihtoehtoja.

Vielä lopuksi pari linkkiä aivan erinomaisiin blogikirjoituksiin ajankohtaisten aiheiden tiimoilta:
Antton Rönnholm: Vaaleista ja vastakkainasetteluista
Mikko Sauli: Anti- ja muille demareille

Työtä, tasa-arvoa ja onnea

Työelämän tasa-arvo puhuttaa. Jopa Kokoomus vaikuttaa olevan vaalien vuoksi huolissaan palkkaeroista. Tervetullut huoli, jonka puolueen lukuisat kuntapäättäjät toivon mukaan muistaisivat myös huhtikuun puolella. Toistaiseksi näytöt ovat olleet valitettavan vajavaisia, tutuksi on pikemminkin tullut kunnallisten palveluiden hitaan kurjistamisen malli, jotta saadaan lisäpontta palveluiden ulkoistamiselle myös silloin kun se maksaa enemmän kuin oma tuotanto.

Lähtökohtaisesti kaikki varmasti kannattavat palvelualojen palkkatason suhteellista parantamista. Kysymys kuitenkin kuuluu, miten tähän voidaan päästä? Oikeistopuolueet lietsovat katkeruutta ja jopa vihaa esimerkiksi teollisuuden työntekijöitä kohtaan, pyrkien kääntämään julkisen ja yksityisen sektorin työntekijät toisiaan vastaan. Kyseessä on kuitenkin poliittisten tarkoitusperien vuoksi tehty silmänkääntötemppu totuuden ollessa toisenlainen.

On vaikea ymmärtää miten vaikkapa paperimiesten palkkojen alentaminen parantaisi terveydenhuollon tai kirjastojen palkkausta. Päinvastoin, julkisten alojen palkat maksetaan veroista ja progressiivisen verotuksen maassa eläessä korkeista palkoista maksettavat kookkaammat verot antavat yhteiskunnan käyttöön varoja, joita voitaisiin käyttää parempiin palkkoihin myös julkisella sektorilla. Teollisuustyöntekijöiden palkka-ale todennäköisesti pikemminkin vaikeuttaisi hoitajien ja opettajien asemaa lisäarvon valuessa kevyesti verotettuihin voittoihin tai ulkomaille. Solidaarisuutta toki tarvitaan ja teollisuusliittojen tulisikin antaa voimakasta tukea naisvaltaisten palvelu- ja julkisten alojen liittojen oikeutetuille vaatimuksille yli keskusjärjestörajojen.

Edistystä on siis saavutettava. Palkkaeroihin on kyettävä puuttumaan ja työmarkkinaosapuolten olisi löydettävä tapoja korjata syntynyttä epätasa-arvoa. Sama koskee muita kuluja. Vanhemmuuden kustannusten jakaminen kaikkien työnantajien kesken odottaa yhä tapahtumistaan, vaikka kehitystä onkin tapahtunut. Raha ei kuitenkaan ratkaise kaikkia tasa-arvo-ongelmia. Perhevapaat jakaantuvat epätasaisesti eikä siihen vanhemmuuden kustannusten tasaus auta. Tämä syrjii nuoria naisia nuorten miesten eduksi. Vaikka kustannukset jaettaisiinkin, jää jäljelle sijaisten etsintä, työhön ohjaaminen ja henkilöstöepävarmuus.

Tämän vuoksi myös perhevapaapuolella olisi kyettävä uudistuksiin. Suomessa on edettävä kohti mallia, jossa vuoden mittainen vapaa jaettaisiin kolmeen yhtä pitkään osaan, kolmannes isälle, kolmannes äidille ja kolmannes perheen oman tahdon mukaan jaettavaksi. Tällä kyettäisiin tukemaan aktiivista isyyttä ja vähentämään sukupuolten välisiä eroja. Tämä yhdistettynä taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa tapahtuvaan päivähoitomaksujen alentamiseen tai jopa poistoon olisi tuntuva kädenojennus lapsiperheille sekä askel kohti työelämän tasa-arvoa ja työn ja perheen parempaa yhteensovittamista.

Kolumni julkaistu Uutispäivä Demarissa 5.3.2007

Vellihousut

Teitä pelkää en mä kuulun liittoon, mä kuulun liittoon, joka taistelee... Tai sitten ei. SAK ilmoitti eilen luopuvansa äänestysaktiivisuuskampanjansa varsin raflaavista tv-mainoksista. Tämä on jälleen erityisen kouriintuntuva osoitus oikeistohegemoniasta tässä maassa ja näyttää viimeistään toteen suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen heikkouden ja julkisen vallan puutteen.

Median suosiollisella tuella erityisesti Kokoomus onnistui täysin ylhäältä päin masinoidulla kampanjalla leimaamaan äänestysaktiivisuuskampanjan mustamaalaukseksi. Tämä oli temppu vailla vertaa. Se, että Kokoomus pyrkii laskemaan tällä tavalla äänestysaktiivisuutta ja purjehtimaan tilanteesta voittajana ja puhdasmielisenä ulos, ylittää Franz Kafkan romaanit absurdiudessaan mennen tullen. Tosin löytyi SDP:nkin ryhmästä muutama kellokas nuolemaan EK:n saappaita aiheessa.

Minusta mainoskieltoa ajaneita ryhmiä voitaisiin perustellusti arvostella pelottelusta, mustamaalauksesta ja sananvapauden rajoittamisesta. Näin ei kuitenkaan tulla tekemään, koska suomalainen "puolueeton" media on ylätasoltaan pääasiassa oikeiston tahdoton sätkynukke ja nuorempi, vihertävä toimittajakunta naureskelee typeryyttään ay-liikkeelle ja kaivaa omaa hautaansa.

Mainoksen hyllyttäminen kertoo mielestäni myös siitä, miten SAK on etääntynyt jäsenistöstään. Miten on käynyt niin, että aikana, jolloin Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia on lähivuosien luetuimpia teoksia, tuloerot palkansaajien ja omistajien välillä ovat revenneet ja jolloin kansalaisten enemmistö kokee elinkeinoelämän ja ihmisten etujen erkanevan alati enemmän toisistaan, ay-keskusjärjestö luopuu oikeudestaan arvostella työelämän epätasa-arvoisuuksia? Mieleen tulee eräs entinen naapurivaltio.

Kun SAK nyt Eero Lehden ja Sauli Niinistön pyynnöstä luopuu tv-mainoksistaan, niin mitä se kuvittelee saavuttavansa? Palkansaajien kannalta edullisemman hallitusohjelman? Arvostusta ja tunnustusta mediassa suoraselkäisestä toiminnasta ja virheiden myöntämisestä? Paskat. Eiliset tv-uutiset näyttivät suuntaa, johtaja Tukiaiselta tiukattiin ennen kaikkea linjan perään. Linjan perään minäkin kyselisin.

No, ei itku auta markkinoilla. Kun työväenliike aloitti toistasataa vuotta sitten, ei silloinkaan palkansaajan puolustajalle riittänyt ystäviä. Myös tuolloin oikeisto yritti kaikin voimin estää työläisiä kiinnostumasta omista asioistaan. Silloinkin käytössä oli sensuuri ja halvat huvit paloviinan muodossa. Eli tervemenoa vaan "bilettämään" kokoomusnuorten kanssa ja katsomaan lumisadetta tv-ruuduista. Mikäli omat asiat eivät sen vertaa kiinnosta, että tämäkään tapaus ei jaksa liikuttaa, ehkä neljä vuotta porvarihallitusta olisi aivan paikallaan, jos ei muuten niin ihan vain opetukseksi ja ojennukseksi.

Hei me kampanjoidaan

Kun Suomessa ei enää muusta näemmä voida puhua, puhutaan mainoksista. Lehtiä kiinnostavat ennen kaikkea puolueiden mainosbudjetit, vaalipäälliköt antavat lausuntoja eivät lapsiperheiden tai eläkeläisten asemaa koskevista aloitteistaan vaan mainoskampanjoidensa ilmeestä. Viimeisin kohu vesilasissa syntyi SAKn kampanjasta, jonka oikeistopuolueet riensivät leimaamaan mustamaalaamiseksi.

Mainoskampanjan laadusta ja loukkaavuudesta voi olla montaa mieltä, mutta muutama pointti liittyen ay-liikkeen kampanjointiin ylipäätään. Miksi sitä ilmiönä paheksutaan? Miksei ay-liike saisi käyttää omia jäsenmaksutulojaan äänestäjien aktivointiin, varsinkin kun äänestysprosentti näyttää jäävän alhaiseksi? Pelottaako Kokoomusta, että tämä väki äänestää väärin?

Jos he pitävät SAKn kampanjaa lapsellisena, voisivat he varmasti luottaa äänestäjien omaan arvostelukykyyn tässä asiassa eikä nillittää televisiossa. Ja miksi televisiouutisissa esiintyy Sauli Niinistö? Niinistön virallinen asema Kokoomuksessa lienee tällä hetkellä uusmaalainen kansanedustajaehdokas. Kuka vetää vankkuria, Rautakansleri Niinistö vai se kiltinnäköinen kuopiolainen kaveri, joka ilmeisesti on sittenkin ihan aidosti vain pelkkä koriste.

Sama laulu kampanjoinnista on muuten kuultu ennenkin, silloin kun puhuttiin Oikeusministeriön äänestysaktiivisuuskampanjasta. Tätäkin paheksuttiin, koska sen pääpainopiste on lähiöissä. Lähiöissä on myös alhaisin äänestysprosentti. Arvoisa oikeisto, ettekö halua aktivoida kansalaisia uurnille, eikö se ole mielestänne tärkeää? Ja eikö julkisten varojen käyttö niissä kohteissa, joissa ongelmat ovat suurimmat, ole tarkoituksenmukaisinta? Miksi kampanjoida siellä, missä yli 90% äänestää jo nyt? Ja toisaalta, niitä äänestyspäiväpipoja voi käyttää Westendissäkin, eivätkä kynätkään lakkaa siellä kirjoittamasta.

Kokoomus ja Keskusta puhuvat kauniisti demokratiasta ja osallistumisesta, mutta erityisesti Niinistön joukkueen käytös osoittaa nopeasti sen, ettei heidän maailmassaan jokainen ääni ole yhtä arvokas. Demokratian tärkeydestä puhuvat äänet halutaan vaientaa siellä, missä uhkana on vasemmiston menestyminen vaaleissa.

Kaikki tämä osoittaa sen, ettei Kokoomus usko itsekään omaan kykyynsä puhua vähempiosaisten asioista tai ajaa heidän asioitaan. Se osoittaa myös sen, että sama puolue suhtautuu lähiöiden ihmisiin tai työntekijöihin täysin tahdottomina muovailuvahoina vailla kritiikin kykyä. Minusta se kertoo samalla kaiken kertomisen arvoisen Kokoomuksesta puolueena ja heidän ihmiskäsityksestään.